Olen kohta 15 vuotias neitokainen. En ole koskaan ollut rakastunut, mutta ihastunut aika montakin kertaa.
En ole ollut ihastunut pitkiin aikoihin. Nyt olen ihastunut. Tämä kyseinen jätkä on kahdeksannella luokalla, ja minä yhdeksämnnellä. Tapasin tämän pojan seitsemännellä luokalla, kun hän tuli meille uutenavuotena. Me vain puhuttiin ja puhuttiin. Pimeässä huoneessa. Lopulta hänen täytyi lähteä kotiin.
Kun kuulin ulko-oven menevän kiinni, serkkuni kysyi että oliko minulla koskaan ollut poikaystävää. Olin unohtanut, että serkkuni oli ollut huoneessa kanssamme, vastasin että ei. Sitten serkkuni sanoi: "Ensimmäinen poikaystävä ehdokkaasi taisi juuri kävellä ovesta ulos." Olin aivan hiljaa. En ollut tullut ajatelleeksi sitä. Olin päästänyt ihastukseni valumaan sormieni lävitse.
Ajattelin häntä korkeintaan seuraavat kaksi kuukautta. Sitten unohdin hänet. Seuraavana vuonna hän tuli kanssani samaan kouluun, ja nyt olen ihastunut häneen jälleen.
Aina kun hän tulee vastaan koulun käytävillä, minun tekisi mieli moikata tai jotain. Tuntuu aivan siltä kuin tuntisin hänet, vaikka en tunne. Luulen että hän ajattelee samoin, mutta en ole varma. Voi olla että ihastuminen on sekoittanut pääni. Mutta aina kun katseemme kohtaavat, tulee mieleeni se uudenvuoden yö. Uskon hänenkin muistavan sen aina katsoessaan minuun. En ole tästäkään varma. Tiedän että hän muistaa minut. sen tiedän.
Uskaltaisinko hymyillä kun kohtaan hänen katseensa seuraavan kerran? Ehkä. Olen kuitenkin aika ujo, ehkä hänkin on?
En ole ollut ihastunut pitkiin aikoihin. Nyt olen ihastunut. Tämä kyseinen jätkä on kahdeksannella luokalla, ja minä yhdeksämnnellä. Tapasin tämän pojan seitsemännellä luokalla, kun hän tuli meille uutenavuotena. Me vain puhuttiin ja puhuttiin. Pimeässä huoneessa. Lopulta hänen täytyi lähteä kotiin.
Kun kuulin ulko-oven menevän kiinni, serkkuni kysyi että oliko minulla koskaan ollut poikaystävää. Olin unohtanut, että serkkuni oli ollut huoneessa kanssamme, vastasin että ei. Sitten serkkuni sanoi: "Ensimmäinen poikaystävä ehdokkaasi taisi juuri kävellä ovesta ulos." Olin aivan hiljaa. En ollut tullut ajatelleeksi sitä. Olin päästänyt ihastukseni valumaan sormieni lävitse.
Ajattelin häntä korkeintaan seuraavat kaksi kuukautta. Sitten unohdin hänet. Seuraavana vuonna hän tuli kanssani samaan kouluun, ja nyt olen ihastunut häneen jälleen.
Aina kun hän tulee vastaan koulun käytävillä, minun tekisi mieli moikata tai jotain. Tuntuu aivan siltä kuin tuntisin hänet, vaikka en tunne. Luulen että hän ajattelee samoin, mutta en ole varma. Voi olla että ihastuminen on sekoittanut pääni. Mutta aina kun katseemme kohtaavat, tulee mieleeni se uudenvuoden yö. Uskon hänenkin muistavan sen aina katsoessaan minuun. En ole tästäkään varma. Tiedän että hän muistaa minut. sen tiedän.
Uskaltaisinko hymyillä kun kohtaan hänen katseensa seuraavan kerran? Ehkä. Olen kuitenkin aika ujo, ehkä hänkin on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aina voit hymyillä!!! Siis aina! Voisit yrittää jotenkin jutellakin vaikka olet ujo
muistaako se sitä iltaa??
Olin oikeassa. Sain juuri vähän aikaa sitten tietää, että tuo kyseinen jätkä oli ihastunut minuun. Serkkuni kertoi, että hän olisi tahtonut alkaa kanssani, mutta jostain kumman syystä serkkuni ei ollut kertonut tästä mitään minulle. Nyt ihastukseni on ihastunut johonkin toiseen. Ennen kuin ehdin tehdä mitään...