Mikä ihme mua mättää?!? Menee hermo tähän yksinäisyyteen ja jatkuvaan itsetutkiskeluun! Vietän ajastani varmaan 90% yksin, en istu koneella vaan ulkoilen, käyn salilla, rakentelen autoprojektia ja teen kaikkea normaalia, eli en ole sulkeutunut. En myöskään ole perinteisessä mielessä ujo, koska jos joudun puhumaan vantovieraalle, osaan olla luonteva ja mukava. Mutta jostain syystä en osaa pitää itseäni muiden veroisena, ja ulos mennessä kävelen pää alhaalla ja kierrän mieluummin kaikki paikat joissa on ikäisiäni nuoria vaikka haluaisin palavasti mennä juttelemaan ja tutustua uusiin ihmisiin! En tajua tätä! Viesti jää nyt kesken, tuli kiire, mutta jatkan tätä myöhemmin! --->
Pöh!
Aleksi
6513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on sama juttu. Olen teini ja kierrän kaikki paikat, joissa on ikäisiäni. Henkisesti pelkään muita nuoria, en tiedä miksi. Mäkin käyn salilla ja urheilen, mutta se ei ole auttanut yhtään huonon itsetunnon poistumista. Urheilu on vähentänyt osittain itsetuntoa, muttei kokonaan. Edelleen "pelkään" henkisesti muita nuoria.
Mullakin sama juttu. Oon tyttö, en tiedä teistä, mutta näin "teininä" on vaikee päästä mukaan muihin tyttöporukoihin. Ja meilläpäin pojat luulee heti että niistä tykätään, jos haluais vain aikaa viettää muiden ihmisten kanssa.
Minäkin kierrän kaikki ikäisteni ryhmät. Ei kai sille mitään voi, en minäkään niin ujo ole etten juttelemaan pystyisi. Kuitenkaan, ei oo niit kavereita koulun ulkopuolella...:/
Mulla on kavereita, ihania, rakkaita, hyvän itsetunnon omaavia, mutta... Mulla on jonkinnäkönen alemmuuskompleksi, kai. Ehkä se johtuu siitä, et yläasteen alussa sain kuulla kaikenlaista ulkonäöstä ja lopussa jo uskoin kaiken sen. Mutta rakkaat ihmiset! Mä tiedän, että on vaikeeta pelätä elämää ja muita ihmisiä, mä itsekkin pelkään, mutta mä koulutan itseeni... Eli siis suunnilleen pakotan itteni menemään tutkimaan maailmaa YKSIN ja kas vain, mitä sieltä löytyykään! Mulla on niitä huonoja päiviä, jolloin inhoan itteeni, mutta on myös niitä parempia päiviä, jolloin on ihan sama muitten mielipiteille ja just ne päivät on kyllä kokemisen arvoisia. Mun itsetunto on edelleenkin surkea, mutta jos uskallan hymyillä vastaantulijalle, saatan saada hymyn takaisin...
...kuin minusta! :D
Minäkin "pelkään henkisesti" muita nuoria, en tiedä miksi.. Mikä siinä oikein on? =D Jotenkin tuntuu epämielyttävältä kävellä jonkin nuorisoporukan ohi tms... Mutta jos vaikka kävelen muutaman kaverin kanssa jossain niin silloin tätä "pelkoa" ei esiinny. Minäkin vietän suurimman osan ajastani yksin, se varmaankin vaikuttaa tähän vahvasti. En tajua.
vastaus on se että teinit ovat juntteja koska ovat niin faking vihaisia ja ja kiusaavia ja kännisördääviä pentuja.