Tänään se päivä sitten koitti - minut irtisanottiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten - ja monta muuta minun lisäkseni. Nyt pitäisi sitten keksiä jostakin uusi työpaikka, mielellään aika pian. Työttömyyspäiväraha toki pelastaa tilanteen joksikin aikaa, mutta pidemmän päälle ei toimi. Jopa alanvaihto on käynyt mielessä, mutta onko 46 vuotiaan järkeä lähteä vaihtamaan alaa? Ja mikä ala voisi turvata työpaikan? Toisaalta kummallinen vapaudentunne valtasi mielen, kun lapun sai kouraan - luultavasti niillä, jotka jäivät, koittaa entistä tiukemmat ajat, kun työt tehdään entistä pienemmällä porukalla.
Irtisanottu
keski-ikäinen lady
7614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikää kans 45 ja uudelleen koulutus on varmaan ainut tapa saada työtä täältäpäin.
Voi kun sen oikean alan tietäisikin niin olis varmaan paljon helpompaa.Tuntuu hurjalta jos aattelee sen niin että kouluttaa itseään muutaman vuoden eikä sitten saisikaan työtä.
Onnea sinulle työnhaussa, ei anneta periksi:))
suosittelen, ettet jää laakereille lepäämään ja nautiskelemaan "vapaudesta". Mitä kauemmin olet työttömänä sen vaikeampi on uutta työtä saada. Muutama vuosi sitten kun sain kenkää tuotannollista ja taloudellisista syistä ja sen jälkeiset pätkätyöt pakottivat minut toteuttamaan "pikkutytön haaveeni" eli perustin oman yrityksen. Kaikki pitivät minua rohkeana, vaikka tämä on samanlaista työtä kun ennenkin, on vaan oma vapaus ja saan toteuttaa "kunnianhimoni" tarvitsematta kysellä keneltäkään siihen lupaa. En koskaan vaihtaisi enää palkkatöihin. Mutta toki se vaatii määrätynlaista luonnetta, minussa on aina asunut "pieni busines-tyttö" :)
Toivottelen sinullekin rohkeutta uusiin haasteisiin!
Jouduin tekemään vähän samanlaisen ratkaisun kuin sinä. Pätkätyöt ja ikuinen "epävarmuus" pakottivat minutkin perustamaan ammattitaitoni turvin oman yrityksen, ja tyytyväisempi olen ollut. Itse olen vastuussa huomisesta, ja se on haaste. Palkka ei aina ole se tärkein asia, vaan se jatkuvuus.
Voisit hieman reivata elämän kurssia,mutta
ajatuksella ettet mitään ikuisia juttuja tee
et siis mene duunien kaa naimisiin.
Mietipä miten monta vuotta sulla on vielä eläkeikään? 19? Se on hirmu paljon. Eli ei muuta kun katsomaan mitä hommia haluaisit tehdä.
Nykyään voi kouluttautua monella eri tavalla. Työvoimatoimisto järjestää ihan ilmaisia, voi saada työttömyyskorvausta ja käydä samalla ammatillista koulua (omaehtoinen koulutustuki tms). Oppisopimus ja näyttökokeet on suosittu. Yo-pohjalla voi käydä nuorten amiksen lyhyessä ajassa.
Mutta mietipä tarkkaan mitä haluaisit tehdä. Älä sorru tavanomaisuuksiin. Ota tämä mahdollisuutena! Olisiko kiva mennä raksalle sisustuspuusepän oppiin? Tai veneveistämölle apupojaksi? Tai autokoristemaalariksi? Lähde matkaoppaaksi Etelä-Amerikkaan!!
Koko maailma on sinulle avoin!
*vähän kateellinen*
Irtisanominen , kuten kaikki elämän kriisit, ovat mahdollisuus uuteen. Itse olen 46v. ja opiskelemassa uutta ammattia tietämättä mikä tulee olemaan työtilanne 1.5 vuoden kuluttua. OPTIMISMI -mutta myös järki- on syytä säilyttää.Luulenpa, ettei sellaista alaa ole, joka turvaisi työpaikan. (Kenties hautaustoimiston pito?) Ikä ei ole este panna asiat uuteen ruotuun. Rohkeasti vain eteenpäin ja usko itseesi ja mahdollisuuksiisi.Jos et toteuta unelmiasi, saatat keinustuolissa istuessasi vanhempana kenties katua tekemättä jättämisiäsi. Lykkyä uuteen elämään!
kyllä aina kannattaa lähteä vaikka koulutukseen tai uutta ammattia opiskelemaa. onha se paljon mielekkäämpää elämää kun tekee jotai itsensä hyväksi. jos vaan jää kotiin niin siinä tulee äkkiä toivoton olo. toki pitkän työuran jälkeen voi vähän vetää henkeä eikä kiireellä kannata sännätä ensimmäiseen koulutukseen minkä keksii.