Seison alasti ikkunani edessä... Ulkona on synkkä ilma ja tuuli ulisee. Kadulla kävelee vanhuksia, pareja ja jotkut skeittailevat kivilaatoilla... Ihmiset kiirehtivät autoineen, pyörineen ynnämuilla ostoksille... Minun elämälläni ei ole enään mitään merkitystä! On vain pelkkä tyhjyys ja kärsimys... Ennen kaikkea pelko. Syön muutaman uni lääkkeen jotta saisin unta... Ei ole mitään järkeä herätä tälläiseen mailmaan...
Tyhjyys
Nelli
4199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuin jonkun pakottamana, heräsin yhtäkkiä. Katsoin ikkunaan, mutta siellä en nähnyt enää mitään. Pimeys oli tullut yhtäkkiä, olin nukkunut pitkään. Mietin mikä herätti minut yhtäkkiä..Oliko se elämänkaipuu?.......
Tosiaan..
Tämä tylsyys johtui vain siitä,
että olin pettynyt,
toiveeni olivat särkyneet
enkä osannut enää toivoa ja unelmoida
elämältä enää yhtään mitään.
Kunnes tapasin ensirakkauteni kauniin nais terapeutin
jonka pehmeän käden kättelystä sain mielihyvää.
Olen muuten nuorinainen.
........mutta viime kuussa ensirakkauteni katosi. hän vain katosi yhtäkkiä. hänen ruumistaan ei löydetty, onko hän sitten elossa vai.... vai.... kuollut?! kauhea ajatella että häntä ei enää olisi. ja sen tapahtuneen jälkeen minä vaivuin epätoivoon, tipuin tyhjyyden kuilun pohjalle josta on hyvin vaikea nousta pois. kävelin ikkunalle ja ajattelin että tästä tuskasta on päästävä........
...Kävelin kylpyhuoneeseen ja avasin lääkekaapin.
En kuitenkaan löytänyt etsimiäni unilääkkeitä.
Etsin koko talon läpi. Juuri kaivellessani käsilaukkuani muistin heittäneeni lääkkeet menemään,en ollut nähnyt mitään syytä pitää niitä silloin. Rakkauteni oli ollut luonani vielä siihen aikaan,mutta ei enää.
mietin vaihtoehtoja: