Hei!
Kaipailisimme mieheni kanssa ihan konkreettisia neuvoja miehen 5v tyttären oidipaalivaiheeseen (mitä luultavimmin).
Tyttö roikkuu isässään ihan kaikki hetket, jotka samassa paikassa ollaan. Saa varmaan satoja itku/raivokohtauksia päivän mittaan jos ei isä huomioi tyttöä juuri sillä sekunnilla. Kulkee ihan taukoamatta isänsä perässä hokien "isi, isi, iskä, iskä..." Kiehnää, keimailee yms isälleen, pussailee ja halailee ja sylittelisi koko ajan. Nyt koittaa päästä ihan kielisuudelmiin yms isänsä kanssa. Puhuu isälleen samoja hellittelynimiä yms käyttäen kuin isänsä minulle.. Ei anna edes minuutin rauhaa minulle ja isälleen, että esim keskustelisimme vaikkapa mitä kaupasta ostetaan tms..
Tämä alkaa olla erittäin väsyttävää meille kaikille; muut lapset jäävät huomiotta kun tytär vaatii kaiken itselleen. Ja tuskin on tyttärenkään olo kovin auvoinen jatkuvan raivoamisen kanssa..
Elikäs samankaltaisissa tilanteissa olleet, kuinka olette asian ratkaisseet?
Kaipailisimme mieheni kanssa ihan konkreettisia neuvoja miehen 5v tyttären oidipaalivaiheeseen (mitä luultavimmin).
Tyttö roikkuu isässään ihan kaikki hetket, jotka samassa paikassa ollaan. Saa varmaan satoja itku/raivokohtauksia päivän mittaan jos ei isä huomioi tyttöä juuri sillä sekunnilla. Kulkee ihan taukoamatta isänsä perässä hokien "isi, isi, iskä, iskä..." Kiehnää, keimailee yms isälleen, pussailee ja halailee ja sylittelisi koko ajan. Nyt koittaa päästä ihan kielisuudelmiin yms isänsä kanssa. Puhuu isälleen samoja hellittelynimiä yms käyttäen kuin isänsä minulle.. Ei anna edes minuutin rauhaa minulle ja isälleen, että esim keskustelisimme vaikkapa mitä kaupasta ostetaan tms..
Tämä alkaa olla erittäin väsyttävää meille kaikille; muut lapset jäävät huomiotta kun tytär vaatii kaiken itselleen. Ja tuskin on tyttärenkään olo kovin auvoinen jatkuvan raivoamisen kanssa..
Elikäs samankaltaisissa tilanteissa olleet, kuinka olette asian ratkaisseet?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kuullostaa kovin omistushaluiselta pikku neidiltä. Pakkohan käytökseen on puuttua, jos muu perhe siitä kärsii. Tietenkin lähes jokainen tuon ikäinen pikku prinsessa näkee isänsä uljaana ritarinaan, ymmärtämättä tietenkään asioita kuten aikuiset ymmärtävät. Hellittelynimien käytölle saattaisi voida naurahtaakin, aikuisten rakkauden matkimistahan se. Mutta suukottelu suulle tms. on ehdottomasti kiellettävä asia, kuitenkin selittämällä, että se kuuluu vain aikuisille. Jos tytön kanssa pystyy yhtään juttelemaan, voi myös kertoa, että aikuisten rakkaus elämäntoveriaan kohtaan ei ole verrattavissa rakkauteen lastaan kohtaan, ja että nämä erilaiset rakkaudet ovat aivan yhtä tärkeitä, eivätkä vähennä mitenkään toisiaan. 5-vuotiaan tulee tietää olevansa lapsi - ei aikuinen aikuisten joukossa. Asian voi osoittaa olemalla tarkkana siitä, mitkä asiat ovat lapsen päätettävissä (kumman värisen paidan puen, millä lelulla leikin), mitkä taas aikuisten päätettävissä = isot asiat ja arjen raamitus. Jos lapsi ei kykene keskustelun kautta hillitsemään käytöstään, voi tehdä sopimuksia kuten: kun olet leikkinyt/touhunnut/ollut tunnin/muun sovitun ajan verran ilman isässä roikkumista ja raivareita, voitte kahden kesken isän kanssa käydä puolen tunnin/muun sovitun ajan verran ulkoilemassa/pelata jonkin kivan pelin/lukea sadun tms., mutta jos käytös liian "iholle menevää",ei tällaisesta tule mitään. Lisäksi lapselle pitää kertoa ja näyttää, mikä läheisyys on mukavaa aikuisen ja lapsen välillä = haliminen, sylissä istuminen, poskisuukko. Mikäli palkkio ei auta hyväksyttävään käytökseen (palkkion ei tule olla rahaa tms. kallista, vaan huomiota, yhdessä oloa), pitää tehdä hyvin selkeät ja tiukat rajat = jos käyttäydyt noin, sinun on istuttava 15 minuuttia omassa huoneessasi, ja mikäli tämä ei suju kuten kuuluu, aika alkaa alusta. Jos lapsi heittäytyy raivoavaksi rajoitettaessa, paras keino on vaikka kääräistä peiton kanssa lapsi nyyttiin niin että pää jää hyvin ulkopuolelle (happi siis kulkee), rauhoitella ja kertoa että pois nyytistä pääsee vasta, kun on valmis käyttäytymään sovitusti ja lapsi rauhoittuu. Liian aikaisin ei saa nyytistä pois päästää, ei käydä kauppaa siitä miten pois pääsee, vaan pitää kiinni johdonmukaisesti siitä, että kun lapsi on rauhoittunut, valmis sovintoon ja sopivampaan käytökseen, nyytti aukeaa. Tämä todella auttaa, eikä tällaista keinoa yleensä tarvitse käyttää kovin montaa kertaa. Kurjalta se toki aikuisesta voi tuntua, mutta tilanteen ratkettua on kaikilla parempi mieli. Nyytittämisen jälkeen lapsen kanssa on vielä hyvä kerrata, miksi näin tehtiin ja mitä sillä haluttiin saavuttaa = kaikille parempaa mieltä. Tässä muutamia ajatuksia, joista toivottavasti voi olla sinulle hyötyä. Itse elän uusperheessä ja teen työtä erityislasten parissa. Kaikkea hyvää ja voimia teille!
Ei nää ehdotuksesi päde mihinkään uusperheisiin, sillä ne perhe systeemit ovat sairaita ja lapsetkin sairastuvat enemmin tai myöhemmin jos nyt se perhe mikä lie on kyhätty edes kestääkään. Vaikeuksia kestää ydinperheillä ja nää uusperheet kestää vieläkin vähemmän. Jos kestää niin kuinka paljon sellaisista perhe koosteista tuleekaan lapsena jo pahasti vaurioituneita aikuisia? Tällaisten perheiden perustajillahan on todella vaikeeta mennä lapsen asemaan ja nähdä uuden suhteen tuomalta huumalta yhtään mitään jos lapsi oirehtii ja pahoin voi. En ole koskaan kuullut ydinperheessä tapahtuvan tyttären liimautumista isäänsä, silloinhan ei lapsella ei luonnollisestikkaan ole pelkoo vanhempansa menettämisestä.
Juuri nämä lapsen liian varhaisessa vaiheessa tapahtuvat erot ja liian suuret muutokset kuten uusiperhe ja uudet sisarukset voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä luonnollisestikkin. Lapselle on tapahtunut liian äkkiä liia isoja muutoksia jota lapsi ei luonnollisestikkaan pysty käsitteleen. Aikuisissa se vika on eikä lapsessa. Lapsi ei ole tahallaan "omistushaluinen" niin kuin sinä sen luokittelet. Ehdotuksesi ovat aivan perseestä ja hitlerin ajoilta. Kuinka kehtaat tuollaisia edes ehdotella? Tutkiskelkoon aikuiset ensin elämäänsä ja tekemisiään, onko siinä jotain vikaa ja onko edetty liian nopeeta? Et näe metsää puilta niin kuin ei näe moni vanhempikaan!!!
Olen aivan samaa mieltä siitä, että lasta on autettava yli elämän vaikeiden asioiden, ja aikuisen on oltava juuri se, joka ymmärtää lapsen maailmaa, ei toisin päin. Kiinnostaisikin kuulla, mitä mieltä itse sitten olet siitä, miten voida puuttua (konkreettiset keinot) käytökseen, joka selvästi on haitallista (lapsen tahaton seksuaalinen tendenssi ja raivarit, kun ei saa tahtoaan läpi). Tilanne on jo kysyjällä olemassa, joten on turha kaiketi sanoa sinun tavallasi enää että "olisit miettinyt aiemmin, mitä tämä ja tämä voi uusperheessä vaikuttaa". Kun maito on jo kaatunut, ei sitä saa estetyksi jälkikäteen. Onnittelen, jos olet vanhempi, jonka ei koskaan tarvitse rajoittaa lastaan, ilman että hänestä sillä kasvatuksella kehittyy itsekeskeinen pikku tyranni. Tahdot ymmärtää minua selvästikin väärin, mutta muista, minä en ole ihminen, joka on vaikuttanut mitenkään sinun kokemuksiisi. En myöskään väitä, että kysymyksen asettajalla tilanne olisi sitä luokkaa, että joku tyrannisoisi. Kerron vain, miten on turvallista puuttua. Mikäli jättää puuttumatta selvään häiriökäyttäytymiseen, on edessä pelkästään pahempia aikoja. Ja tietenkin on ymmärrettävä, että lapsi pelkää oman paikkansa puolesta - kuinka tärkeä hän on isälleen. Siksipä juuri hänelle palkitsevaa voisivat olla kahdenkeskiset yhteiset lapselle kuuluvat (ei siis suudelmat tms.) tekemiset isänsä kanssa, ja mikä sen parempi keino päästä jatkuvasta epäsosiaalisesta huomionhausta kuin palkitsemalla sopiva käytös juuri sillä, mitä tytär selvästikin toivoo = isänsä jakamatonta huomiota. Ikävää että sinulla on noin huonoja koemuksia uusperheistä, itse olen työni puolesta nähnyt paljon sekä toimivia että toimimattomia sellaisia. Kuten myös paljon toimivia ja toimimattomia ydinperheitä. Lapset sairastuvat useimmiten, jos ympärillä aikuiset sitä sairautta jakavat. Ja se taas ei riipu siitä, onko kyseessä uus- vai ydinperhe, vaan aikuisten kyvyistä olla aikuisia.
Kiitos Nanulle asiallisesta vastauksesta :) ja hyvistä käytännön vinkeistä. Monesta paikasta on tullut luettua tästä vaiheesta, mutta harvemmin missään mainitaan ihan käytännön vinkkejä.
Muille mainittakoon, että oidipaalivaihe on normaalia myös ihan ydinperheissä. Kiva, jos oloanne helpotti ja omaa paremmuuttanne pönkitti solvaavat kirjoittelunne.
No mukavaa jos niistä jotain ideoita sait. Totta, täällä tuntuu jotkut käyvän vähän herkillä, pitäisi heidän ehkäpä miettiä omia tarkoitusperiään ja keskeneräisiä asioita elämässään. Ja ehdottomasti, oidipaalivaihe on täysin normaali juttu, kyllä siinä on mennyt pakka sekaisin hetkeksi monella ydinperheelläkin ;D. Lapset ovat erilaisia ja reagoivat juttuihin eri tavoin, eivät koskaan ns. "pahuuttaan", vaan koska eivät muulla tavoin osaa. Ennenkuin aikuinen opettaa.
Hyvää syksyn jatkoa!
muulloin kuin se että mies on hylännyt edelliset lapsensa kokonaan. Silloin se uusyhteisö toimii kun mies hylkää kokonaan edelliset lapsensa. Se on karu totuus. Mutta olen samaa mieltä monien kanssa siitä että lapselle on parempi kun isää ei ole ollenkaan kuin katsella huonoo isää joka pyörittää vain uuttaperhettään. Et voi tietää mitä pelkän yksipuolisen kuvauksen perusteella jossain uusperhe systeemissä lapsi on saanut kokee. Lapsen kehitykseen nähden on voinut tapahtua liikaa, riitainen ero ja liian pian solmitut uudet ihmissuhteet ja uusien lapsien teko. Lasta on voitu riepotella sinne sun tänne liian varhain. Tiedän mitä hallaa se tekee lapsen kehitykselle ja psyykkeelle koska olen läheltä nähnyt sukulaislapseni kärsimykset riepottelusta ja vanhempiensa toilailuista. Ja aikuisissa kaikki vika lapsen häiriökäyttäytymiseen, ei vaan yhdessä aikuisessa vaan muissakin jotka yrittää söhlätä jotain uusperhettä äkkiä kasaan.
Olen samaa mieltä että isän pitäisi antaa kahdenkeskeistä aikaa harrastusten parissa lapselle ilman että uusperhe sönköttää joka väliin, niin se lapsen pelko ja mustasukkaisuus voisi hälvetä ja epävarmuuden tilalle tulisi lapselle itsevarmuutta. Olen muuten nähnytkin että jotkut viisaat isät ovat viettäneet kahdenkeskistä aikaa harrastellen eron jälkeen edellisten lastensa kanssa säännöllisesti jottei tulisi mustsukkaisuuskomplekseja. Mutta joillakin se ei onnistu jos on oikein huomionkipee ja lapsentasolla oleva uusperhe akka joka vielä pukkaa liudan kakaroita miehelle lisää. On se hyvä että näitä tyrannejakin on jotta aikuiset katsoisivat peiliin ja miettisivät omia toimiaan! kaikkia lapsia ei niin vaan alisteta ja nujerreta mitä ihmeellisimpiin perhe systeemeihin, ei olisi onnistunut minunkaan kohdallani ja tyrannia silti minusta ei tullut. Vaan yleensä puolustan heikommassa asemassa olevia ja haen syitä syvemmältä, en koskaan usko suoraltakädeltä siihen mitä sanotaan ja miltä asioiden annetaan näyttää!
Mutta et voi tietää sinäkään pelkän yksipuolisen kuvauksen perusteella, että kysyjän perheessä isän tytär olisi kokenut tuota mitä itse kuvasit. Oidipaalivaihe ei ole sairaus, vaan kehitysvaihe, jossa jokainen lapsi reagoi asioihin eri tavoin. Lapsen rajoittamisessa ei ole mitään pahaa, kiukun rauhoittamisessa turvalliseen syliin ei ole mitään pahaa, koska aikuinenhan kestää kyllä lapsen kiukun. Ja juuri niin, lapset joutuvat toisinaan ihan liian koville, oli kyse sitten uus- tai ydinperheestä. Joka tapauksessa ajatus oli kai vastata täällä esitettyyn kysymykseen ilman lisäolettamuksia. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, perheestä lähteneen vanhemman ja toisaalla suurimman aikansa asuvan lapsen suhteen hoitaminen ei ole yksinkertainen juttu, ja vaatisi kaikkien aikuisten kykyä asettua omien ristiriitojensa yläpuolelle, kun lapsen edusta puhutaan. Usko tai älä, näitäkin uusperheitä löytyy. Mukavaa syksyn jatkoa!
Kyllä tässä (ja muissakin asioissa) on paljon tuijoteltu peilin syövereihin ja haettu asioihin kuin asioihin syitä syvältä ja kaukaa. Ja voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei vaikeuksia lasten (kuten ei muidenkaan) asemaan asettumisella ole. En usko, että lapselle vanhempien ero on koskaan helppo. Mutta ihmiset eroavat ja perustavat uusia perheitä ja ihmissuhteita. On toimivia ja toimimattomia perheitä, kaikissa muodoissaan. En parhaalla tahdollanikaan näe, että lapselle olisi haittaa useammista _rakastavista_ ja _välittävistä_ aikuisista elämässään kuin vain omat vanhemmat.
Mitkä olisivat SINUN ratkaisuehdotuksesi meidän kaltaiseemme tilanteeseen? Kun tässä nyt ollaan kuitenkin tahollamme erottu ja ollaan vielä tämä uusi perhekin kasaan kyhätty, se nyt lienee kaikille selvää..
Googlaappa vaikka huviksesi tuosta oidipaalivaiheesta tai käy tutustumassa kirjastossa kyseiseen aiheeseen, tulet huomaamaan, että kyseesä ei ole ainoastaan VASTUUTTOMIEN UUSPERHEIDEN "ongelma".
...jos olet leikkiin lähtenyt! Onko noin nuorelle kuin 5v alettu heti tekeen sisarpuoliskoja? Pelkääkö se 5 vuotias menettävänsä isänsä? Menkää koko sakki psykiatrille. Toisaalta taas jos kerran olette soppanne keittäneet selvitkää sen kanssa omin avuinenne. Ei mikään ihme jos pienen lapsen pää sekoo kamalassa uusperhe myllerryksessä. Katso mitä teet väärin ja aiheutat tai aiheutatte vaurioita pienen lapsen kehitykseen näissä uusperhe sekoiluissanne. Syyttäkää itseenne!
itse hoitoon senkin hourupää. Eikö tälle palstalle vois laittaa rekisteröintipakkoa niin päästäis eroon näistä mielenterveysongelmaisista existä.
Lapsista tehdään aikuisten riidan syypäitä! Psykiatrinen hoito tosi tarpeen!
Onpa lapsellisia kommentteja. Katkeruus paistaa joka sanasta näillä ex-akoilla!
Ei mikään ihme jos lapset oirehtii uusperhe sekoiluissa! Suomessa syntyy maailman terveimpiä lapsia mutta miksi ne sitten hetken päästä ovat maailman sairaimpia? Perheyhteisö kun hajoo ja kaikki on jotain ihme uus sekopää sekasoppia. Menköön nää uus ämmät jotka heti jonkun mulkun saavat koukkuunsa niin hieman itseensä. Jos miehellä on pieni tai pieniä lapsia niin mitä se niille lapsille teetättää jos alkaa välittömästi puskeen uutta kakaraa peliin.
Jaksaa ne uusio akat pollevana haukkua ukonretaleensa eks muijaa rinta rottingilla alkuunsa muka luullen olevansa parempia, maha pystyssä monilla välittömästi. Minä en ikinä uskoisi vain toisen puolen sepustuksiin, sillä kaikkien miesten edellinen on ollut kuulemma nykyisen mielestä hullu. En usko ikinä yhden näkemykseen parisuhteen laadusta. Totta kai se on helppoo uskoo kaikki paska mitä mies syöttää uudelle innokkaalle perheenperustajalle. Miten tyhmiä voi ollakkaan jo epätoivoiset naiset jotka eivät ole vielä löytäneet ketään helppoheikkiä perustaan heti sitä heidän kauan kaivattua perhettä. Mullekkin joskus tuli sepustaan jotkut perheelliset äijät kuinka muija on hullu mutta käskin heidä mennä kotionsa ja hoitaa asiansa siellä kuntoon jos kerran muija valittu ja perhe on jo perustettu. Käskin vielä tutkituttaan oman päänsä, käyttäytymisensä ja hakeen niitä vikoja itsestäänkin. Koskaan en usko siihenettä toinen voi olla ihan syytön ja toinen syyllinen, koska kykenen meneen toisenkin asemaan ja pystyykö nyt kukaan meneen lapsen asemaan? Mitä se lapsi onkaan saanuut kokee, sitähän emme tiedä mutta aavistella vain voimme. Nyt sitten nää jotkut "neuvonantajat" luokittelevat lapsen kurittomaksi ja neuvovat laittaa se pakkopaitaan kunnes rauhottuu??? Ihan sairasta koska tämä uusperheenperustaja ja lapsen isä tarvitsisivat ensisijaisesti psykiatrista hoitoo, olet oikeessa.
Katsopa peiliin, sieltä näkyy joku jonka pitäisi nyt myös kiireesti mennä hoitoon. Ja aina se on muka mies joka on perustamassa uusperhettä ja aiheuttamassa ongelmia lapsille. Paljon useammin ne ovat kyllä naisia, jotka heti lykkäävät mukulaa kun löytävät uuden äijän. Työpaikallakin yhdellä muijalla on jo kolmas äijä kierroksessa - ja kolmas kersa tulossa.
...tai ainakin yritin tarkoittaa että naiset voisivat valita joskus viisaamminkin eikä alkaa heti tekeen jollekkin äijälle uusia kakaroita jos edellisetkin ovat alaikäisiä. Naiset tuppaa uutta kakaraa äkkiä miehelle jotta ne syrjäyttäisivät edelliset lapset ja elatusmaksut pienenisivät. Nämä joilla on kakaroita monelle eri kumppanille ovat löyhäperuuksisia pellejä. Olen samaa mieltä. Minun moraalini on huippuluokkaa koska olen ollut saman miehen kanssa yli kaksikymmentävuotta, enkä aio vaihtaakkaan. Kummatkin olimme lapsettomia ja vapaita aloittaessamme suhteemme nuoruudessamme. Hoitoa en tietääkseni tarvitse. Onnellisia olemme yhä ja tulevaisuudessakin!
...että minulla olisi paljon vähemmän erityislapsia hoidettavana, jos useammat aikuiset uskaltaisivat olla lapsilleen selkeästi vanhempia - kaveeraamisen sijaan, tarkoittaen sitä, että käytökseen, mikä ei edistä lapsen tervettä kehitystä puututaan tavalla tai toisella. Tämä ei sulje pois sitä puolta, että lapselle annetaan myös lämpöä ja rakkautta.
Peitto (jota pakkopaidaksi kutsuit) siksi, ettei kiukkukohtauksisen rimpuilevan lapsen sylissä pitäminen olisi liian kovakouraista. Kyse siis lapsen rauhoittamisesta yli kiukun, jota hän ei itse pysty hallitsemaan. Vai oletko todella sitä mieltä, että 5-vuotias saa määrätä sen kuka milloinkin puhuu hänen isänsä kanssa? Eli tässä tapauksessa ainoastaan hän. Se mistä täällä kysyttiin, on selkeä esimerkki siitä, miten lapsi hakee huomiota väärillä keinoin - turhautuen myös itse. Miten siihen puuttumatta jättäminen olisi lapsen edun mukaista? Miten oletat lapsen pääsevän yli vaikeiden tunteiden, ellei aikuinen siihen auta? Ja tiedoksesi vain, kiukkukohtauksessa olevan lapsen kanssa ei juurikaan puheella edetä, ennen sitä rauhoittumista. Rauhoittumisen jälkeen taas puheella päästään pitkällekin. Lisäksi kysyisin, miksi kirjoitat vastauksen kysyjälle, kun tarkoituksesi on ainoastaan mollata hänen elämänratkaisujaan - tuottaako se sinulle jonkinlaista nautintoa? Meistä kumpikaan ei tiedä sen enempää sitä, mitkä ovat tämän kysyjän uusperheen lähtökohdat. Tarkoitus oli kai löytää konkreettisia keinoja auttaa lasta ja perhettä. Riippumatta siitä mikä perheen historia on.
Et nyt tainnut tajuta, että edellinen viesti tarkoitti lasten äidin toimia, uusi lapsi uuden miehen kanssa vaikka hänen omat lapsensa ovat niitä alaikäisiä. Mites se tähän sun paha äitipuoli -syndroomaasi sopii?
Joka tekee riskialttiita elämänratkaisuja sitä kyllä pitää arvostellakkin ja heikko on jos ei kestä kritiikkiä. Miten sitä 5 vuotiasta on kohdeltu aikaisemmin? Et voi tietää! Et voi sanoo suuntaa et toiseen etkä eteenpäin yhtään mitään jos et tiedä lapsen perhehistoriaa. Jokainen voi puhua asioita edulliseen kantille itseään kohtaan ja osoittaa syyttävää sormee johonkin toiseen suuntaan. Nyt syytettiin ainoastaan lapsen käyttäytymistä mutta miten se on siihen johtunut että lapsesta tehdään sairas syntipukki onkin jo ihan toinen asia. Mitä aikuiset ovat tehneet väärin? siis tämähän on sadistista jos lapsen pitää joka toinen viikonloppu käydä ja asua perheessä jossa vaan on toinen vanhemmista ja se ei ole koskaan koti vaan joku vieras ja hoitopaikka. Kamalaa jos lapsi kulkee reppu ja kamat selässä tietyn väliajoin jossain oudossa paikkaa kyläilemässä, siellä vielä useimmiten kiusataankin jotain muukalaista. Lapset ovat uskomattoman julmia toisilleen varsinkin kun aikuisten silmä välttää.
Sinulla on lapset asumassa vakituisesti mutta ei ole mitään keinoja auttaa lasta joka vierailee isän uusperheessä silloin tällöin. Täysin isätön lapsuus on parempi kuin lapsen käydä virailuilla silloin tällöin isän uusperheessä. Jos tarkkaan ajattelet niin kuin minäkin kykenen meneen toisen asemaan niin et sinäkään olisi nauttinut mitään isän seurasta jossain hänen uusperheensä keskellä. Vitutustahan se vaan olisi aiheuttanut. Ymmärtääkö lapsi sen miksi isä ei voi olla äidin ja hänen luonansa vaan joku ulkopuolinen yhteisö onkin tärkeempi? Miksi lapsen kiukku on tukahdutettava ja kiellettävä, koska se on oikeutettua? Ei lapsi hae mitään huomioo välttämättä vaan, et edes tiedä totuutta mutta sanonhan sen kuitenkin jotta lapsen reagoinnista päätellen en ainakaan enään antaisi lasta isänsä uusperhe asuntoon, siellä on jotain pahasti vialla.
Tuliko tämä vaihtoehto ollenkaan mieleesi? Hait vaan syitä lapsesta ensimmäisenä, että se on kuriton ja tyranni. Annoit neuvoja joilla lapsen hätä tyrehdytetään ja aikuiset saavat jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Onks tämä lasten suojelua ettei nähdä metsää puilta? Tiedoksi vaan mutta miksi olet ottanut erityislapsia jos et uskalla tai et näe nokkaasi pidemmälle. Et uskalla kyseenalaistaa jonkun kertomusta vaan nielet kaiken mitä sinulle syötetään. Sillä kaikki pitää aina KYSEENALAISTAA, sepustaa sinulle kuka tahansa mitä stooria tahansa! Et tule pärjään murkkuikäistenkään kanssa jos noin tyhmä ja herkkäuskoinen olet! Elämänratkaisuja pitää aina voida kritisoida. Johan ne pellet jotka pelaa eikä pelkää niin tekee elämässään mitä lystää välittämättä kenenkään mielipiteistä, vähiten välittävät läheistensä mielipiteistä. Kyllä noita uusperheenperustajia on varmasti varoiteltu sukulaistensakkin puolesta mutta mikään ei ole auttanut. Täällä he sitten tai jossain muissa keskustelufoorumeissa koittaa saada sympatiaa jostakin kun kukaan ei heidän ruikutuksia enään viitsi kuunnella ja ihmissuhteet ovat päin persettä. Aina joku menee kuitenkin heidän lankaansa, sinä menit ensimmäisenä, tiedoksi vaan!
Eikä ole mistään vanhempien uskaltamisesta kysymys vaan siitä että kaikkien ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Se olisi rehellisempää puhetta kuin saivartelu mitä harrastat.
Lienet sama henkilö kenen kanssa vaihdoin jo muutaman viestin tuolla aiemmin. Lienee täysin turhaa yrittääkään keskustella kanssasi tästä aiheesta, koska omat kokemuksesi supistavat noin paljon sitä, miten näet aivan yksinkertaisen kysymyksen. Olen todella pahoillani puolestasi, että olet joutunut noin vaikeita asioita kokemaan.
Koitan nyt vielä vääntää tämän rautalangasta: Oidipaalivaihe ei ole sairaus. Mikäli lapsella taas olisi selvästi poikkeavaa seksuaalisvivahteista käytöstä, tulisi kääntyä perheneuvolan puoleen. Tietääkseni tämä palsta ei ole virallinen lääkäripalsta, ja tietääkseni en ole väittänyt, että juuri kuten ehdotan tulisi toimia, vaan kerron yksinkertaisesti asioita, joita työni puolesta olen usein nähnyt käytettävän, kun autetaan lasta yli vaikeiden tunteiden ja kiukun. Kun olet noin kärkäs arvostelemaan, voisitkin itse jo vihdoin esittää jonkin konkreettisen neuvon em. asioihin, mikäli ylipäätään ymmärrät mitä nyt kysyn. Ehkäpä sinunkin olisi jo aika koettaa nähdä, että metsiä on erilaisia, jokainen ei toista sinun metsäsi kaavaa. Elämä ei ole niin mustavalkoista. Luuletko ihmisten ehdoin tahdoin nuorena ajattelevan, että minä ainakin perustan itselleni uusperheen? Tuskin kukaan teini siitä haaveilee. Mutta aina elämä ei mene juuri niinkuin itse on suunnitellut. Toivon ettet putoa kovin korkealta kun huomaat tämän asian, jos omassa elämässäsi et ole vielä sitä ymmärtänyt.
Tässä kirjoituksessa se äidin näkökanta tuli: "Täysin isätön lapsuus on parempi kuin lapsen käydä vierailulla silloin tällöin isän uusperheessä."
Täällä huudetaan, että miten ne uudet naikkoset vieroittavat lapset isästään, mutta mikä oli tämän äidin mielipide... parempi ilman isää...
kenen etuja, toiveita ja tahtoa silloin täytetään.
Ihmettelen kovasti mitä te ihanassa ja autuaaksi tekevässä ydinperheessänne elävät teette täällä palstalla..? Miksi ette tiedoillanne ja kokemuksillanne ole auttamassa ydinperheellisiä, jotka painiskelevat ongelmiensa kanssa?
Peräänkuulutit perheemme historiikkia ja sen niin somasti itse keksitkin. Korjannen nyt sen verran, että miehen lapsi kyllä asuu meidän kanssamme. Ja lapsi kyllä sitten käy/asuu äidin luona joka toinen viikonloppu ja lomilla. Tietenkään ei ole lapsen kannalta ihannetilanne olla erossa toisesta vanhemmastaan, mutta kun ei ole mahdollista olla yhdessä niin miksi turhaan jeesustella muuta? En ymmärrä tuota äidin jumalointia, miksi automaattisesti äiti olisi parempi vanhempi lapselleen? Ja kyllä, olen itsekin äiti, enkä todellakaan väheksy lapseni isää.
Kuka tässä on SYYTTÄNYT lapsen käyttäytymistä? Tai tehnyt lapsesta SAIRAAN SYNTIPUKIN? Kyllä lapselle on yleensä aina parempi, että hänellä on kaksi vanhempaa, joita tapaa säännöllisesti kuin esim isän katkaiseminen elämästä kokonaan..
Otsikkoosi viitaten, et siis tiennyt kyseistä asiaa meidän perheestämme, mutta kuitenkin katsot, että sinulla on suurempi oikeus kirjoitella AVARAKATSEISIA mielipiteitäsi täällä.
Ilmeisesti nämä kiertävät naiset ovat syntyneet häviämään, ja jotta edes itsestään tuntuisi onnistuvansa, on etsittävä mies vaikka mistä ja tehtävä niitä lapsia, jotta elintaso kohentuu. Ja ei muuta kuin pian uusi kierros...! Tossa entisellä työkkaverillakin on viisi lasta, joista kolmella on eri isä, eikä kukaan heistä ole tämän naisen kanssa asunut. Että huh.... Olenpa todella onnellinen, että mun perheeseen tai mieheeni ei ole nämä mirrit hoksanneet haksahtaa... vielä...!!
Siis mitä tekemistä tällä joidenkin naisten miesten kierrätyksellä tai lapsia usealle isälle tekemisellä on tämän alkuperäisen kirjoittajan ongelman kanssa???
Olen eronnut mies ja lapseni eivät ole isättömiä. Joka toinen viikonloppu heidän kanssaan, plus n. 2-3 x viikossa olen mukana lasten harrastuksissa. Kirjoittelemme myös kirjeitä toisillemme, sekä soitammekin 2 x viikossa. Lapseni ovat tasapainoisia ja koulut ym. sujuu hienosti! He eivät ole missään nimessä kokeneet itseään isättömiksi. Asiat voi hoitaa myös tyylikkäästi ja lasten edun mukaisesti, eikös? Ja lasten äidin kanssa emme ole riidoissa, niinkuin täällä moni olettaa, että asiat aina menisivät riitelyn merkeissä. Lasten etu myös siinä, kun aikuiset ovat aikuisia!
Miksi olet uusperhe - palstalla, jos sinulla ei ole mitään omakohtaista sanomista uusperheistä?
erittäin hyvistä neuvoista alkuperäiselle kirjoittajalle! Seurasin keskustelua ihan ulkopuolisena ja pakkohan tähän oli jollakin lailla ottaa osaa. Tällaisten palstojen huonopuoli on tietenkin se, että kun joku haluaa oikeasti vaikeaan tilanteeseen neuvoja, niin välillä asiat sotketaan tyystin ja aletaan syyttelemään suotta (taitaa osua joskus pahasti omaan nilkkaan vai mistä johtunee...). Vaikka sananvapaus maassamme onkin, niin pitäisihän aikuisten ihmisten osata käyttäytyä myös kirjoittaessa. Harmi vaan, että nykyään niin usein kaikkea yleistetään ja omat aggressiot puretaan aivan syyttömiin.
Mutta jaarittelujen jälkeen: oli mukavaa huomata, että osasit ottaa kunnolla kantaa ja antaa ihan konkreettisiakin neuvoja!
Sinulla näyttää olevan rautainen kokemus pitkästä parisuhteesta ja ydinperheestä. Tekisit paremmin jos jakaisit kokemuksesi ja arvokkaat neuvosi ydinperheille ja pareille, jotka painiskelevat ongelmien ja ristiriitojen parissa, jotka eivät ole vielä eronneet.
Mutta uskon vahvasti, että sellainen jolla ei ole mitään kokemusta uusperheistä, ei ole paras ihminen kommentoimaan ja neuvomaan uusperheellisiä! Ihan vain jo siitä syystä, että ei oikasti tiedä millaista on uusperheessä eläminen.
Ja vieläpä se, että ketä hyödyttää (sinua vai viestin vastaanottajaa) sinun moralisointi uusperheitä vastaan. Jos uusperhe on jo perustettu, niin on kai myöhäistä kertoa, miten olisi pitänyt toimia ja jättää toimimatta.
...että on täällä sentään kirjoittajia, jotka haluavat ymmärtää toisten viestit oikeinkin :) Kiitos vain palautteesta. Toivotaan että avarakatseisuutta alkaisi löytymään enemmän, ottaen huomioon kuinka suuri määrä ydinperheistä nykyään valitettavasti hajoaa, ja kuinka oikeasti olisi täysin mahdollista löytää lapsellekin keinoja selvitä kahden perheen kanssa (verrattuna esim. jatkuvaan ahdistavaan ilmapiiriin siinä perheessä, mikä sitten on hajonnut) tasapainoisempana, jos aikuiset vain keskittyisivät enemmän lapsen tilanteeseen ja vähemmän omiin katkeruuksiinsa ja kostoihinsa lasten kautta. Kuten alkuperäinen kirjoittajakin juuri on tehnyt, huolestunut lapsesta ja haluaa siihen apuja. Niinhän juuri kuuluukin toimia. Varmasti keinoja puuttua lapsen vaikeiden tunteiden aiheuttamaan oireiluun on paljonkin, toivottavasti kysymyksen asettaja saa myös lisää konkreettisia vinkkejä. Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin - tänään tosin näyttää vielä kesältä ;).
Olemme kyllä mahdollisesti hakeutumassa jonkin sortin perheterapiaan, jos ja kun sellaiseen täällä mahdollisuus aukenee :)
Kyllä soppamme olemme ihan itse keittäneet, jos nyt tätä meidän perhettämme tarkoitat, harvemmin nykypäivänä varmaan kukaan muu toista pakolla johonkin perhemuotoon tmv ajaa ;)
Missä iässä lapsi mielestäsi on kypsä/valmis sisarpuoliskoihin? Mitään konkreettista syytä lapsella ei meidän nähdäksemme ole pelkoon isänsä menettämisestä. Toki on mahdollista, että lapsi nyt tahollaan pui vanhempiensa eroa (josta reilu 3 ja 1/2 v aikaa)..
Juu, onhan tämä uusperhemyllerrys välillä kamalaa, mutta usein myös ihan kamalan ihanaa! Mutta niin kai se elämä on muutenkin..?
teininä en koskaan ajatellutkaan mitään perheen perustamista sillä ajatuksissani oli aivan muut huvit! Korkeelta en ole koskaa tippununut koska ole aina elänyt jalat maassa. Olen nähnyt monia muka ammatti- ihmisiä joilla ammattitaitoo ei ole ollut alkuunkaan. Se ammatti tai titteli ei vielä sano yhtään mitään vaan on kaikenlaisia söheltäjiä ammatissa kuin ammatissa. On metsiä erilaisia todellakin mutta älykäs ihminen ei solmi liian nuorena mitään pika avioliittoo jonkun lisääntymisvietin takia ainoastaan. Vai oletko joidenkin nähnyt tekevän niin?
Korkeella en ole koskaan ollutkaan niin miksi luulisit minun putoovan jostain korkeelta? Auta niitä vanhempia ensimmäisenä eikä sitä laps ressukkaa. Lapseenko sinä ensimmäisenä huomiosi kiinnittäisit? Minä kiinnittäisin ensimmäisenä huomioni lapsen vanhempiin ja heidän valintoihinsa. Onko lapsella kiinteetä kotia vai riepotellaanko lasta sinne sun tänne? Mites olisit itse reagoinut jos sinua olisi heitelty liian varhaisessa vaihessa sinne sun tänne?
Olen eroperheestä ja voit luokitella minut hulluksi aivan vapaasti, sillä kaikistahan eroperheistä tulee ainoastaan hulluja! Uusperhe systeemistäkin on lapsuuden aikaisia omakohtaisia kokemuksia jotenka näet nyt sitten konkreettisesti ettei niistä perhe systeemeistä voi tulla mitään yhtä terveitä yksilöitä kuin sinä olet! Olen huono arvosteleen vaikka olen sellaisissa uusperhehelvetissä itse elänyt lapsuuttani.
En varmaankaan osaa mennä toisen asemaan jos olen ollut lähimainkaan toisen asemassa. Olen kokenut vaikeita asioita mutta en läheskään niin vaikeita mitä nykyajan lapset joutuu kokeen! Maailma on muuttunut paljonkin siitä mitä nuoruutta itse olen viettänyt!
En todellakaan yritä luokitella sinua hulluksi, kuten itse ed.viestissä totesit. Jos luet alkuperäisen kirjoittajan viestejä, niin näet niistä, että lapsi asuu siis kysyjän perheessä, se on se kiinteä koti. Näet myös, mitä perhe on kokonaisuutena suunnitellut. Kun nyt noinkin kypsään ikään olet jo päässyt, eikö sinulta pitäisi jo löytyä ymmmärrystä siitä, että omakohtaiset kokemuksesi eivät todellakaan ole jokaisen uusperheen kokemuksia. Sinulle pitäisi kertoa jo paljonkin se, että tämän uusperheen äiti esittää huolensa lapsesta, haluaa apua, että sekä lapsella ja perheellä olisi parempi olla. Olisiko sinun neuvosi sitten se, että lapsen vanhempien tulisi palata yhteen, vai se, että lapsi tulisi vieroittaa kokonaan äidistään, jolla käy joka toinen viikonloppu ja lomilla? Tuliko mieleesi sekin, että kaikkien ydinperheiden vanhempien ei ole mahdollista sopia ristiriitojaan, ja lapsen kasvaminen rakkaudettomassa kodissa, jossa ilmapiiri jatkuvan negatiivisuuden vuoksi on ahdistava, ei myöskään edistä lapsen mielenterveyttä? Tietenkin kaikkein parasta olisi, että kun lapsia tehdään, oltaisiin jo siinä pisteessä, ettei perheen hajoaminen tapahtuisi. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Ja kun perhe hajoaa, vanhempien ei tulisi jättää vanhemmuuttaan jättäessään puolisonsa. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät omien vaikeiden tunteidensa vuoksi pysty jatkamaan vanhemmuuttaan lasta tukevalla tavalla. Siinä kohtaa vanhemmat tarvitsisivat todellakin apua, jolloin myös lapsi voisi paremmin. Eikö nyt kuitenkin ole turhaa jossitella sitä, miksi kysyjän perheen tyttären vanhemmat eivät pysyneet yhdessä, niin ei käynyt, ja viesteistä voi lukea, että vierailut silti sujuvat. Lapsella on oikeus tavata sekä isäänsä että äitiään, hän ei ole eronnut kummastakaan, eikä ole ikinä se syyllinen siihen että ero on tullut. Niinkuin sinäkään et ole aikoinaan tapahtuneeseen vanhempiesi eroon. Eikö sinun mielestäsi perhe-elämässään aikoinaan epäonnistuneilla vanhemmilla sitten olisi oikeutta uuteen onneen, viisaampana nyt siitä, mikä edellisellä kerralla oli mennyt niin pahasti pieleen? Eikö ole kovin ahdasmielistä esittää, että tällaisten aikuisten tulisi kärsiä epäonneaan loppuelämänsä, vain koska omat kokemuksesi ovat olleet juuri sieltä ikävimmästä päästä? Elämä on kovin yllätyksellistä, eikä kaikkeen ole mahdollista varautua etukäteen.
Ja kyllä moni 18-19 -vuotias (eighTEEN-nineTEEN)= teini (ainakin naispuolinen) on jo moneen kertaan ehtinyt haaveilla siitä, millainen puoliso hänellä joskus olisi (ja tuskimpa siinä kohtaa kuvittelee puolisollaan olevan jo lapsia valmiina), ainakin elleivät omat perhekokemukset ole olleet niin ikäviä, ettei halua/uskalla haaveilla tulevasta. Olen tavannut monia eroperheiden lapsia, jotka kasvavat ja kehittyvät hyvinkin terveinä, koska alkuperäiset vanhemmat ovat onnistuneet jättämään menneen perhe-elämänsä ristiriidat vanhemmuutensa ulkopuolelle. Näitä vanhempia tarvittaisiin enemmän. Kun luen viestejäsi, voin kyllä todellakin huomata, että kokemuksesi ovat jättäneet sinuun vaikeat jäljet. Sitä ei kuitenkaan tulisi sinun itsesikään luokitella hulluudeksi. Jos menneisyytesi saa sinut käyttäytymään yleisillä keskustelupalstoillakin jo noin hyökkäävästi kuin teet, voisi (tämä siis ihan hyvällä) olla hyvä käydä juttelemassa jollekin auttavalle taholle(mielenterveystoimisto/terveyskeskuksen psykologi). Miksi kantaisit sellaista taakkaa, jotka omien vanhempiesi vaikeudet ovat aiheuttaneet, yhtään sen enempää kuin on pakko? Apua on saatavilla, eikä sen hyödyntäminen ole hulluutta, vaan tervettä järkeä. Toivoisin myös, että ymmärtäisit, että vaikka minä olenkin täällä puhutuista asioista eri kannalla kuin sinä, minä en ole sinun vihollisesi, enkä myöskään se henkilö, jota vastaan hyökkäämällä omat menneet kokemuksesi paranisivat.
Kuvittelisisin et ite hakisin apua jostain muualta kuin netin keskustelupalstoilta.Täällä näitä besservissereitä vilisee ja osa vastauksista on tosi syvältä.Mitä tahansa kirjoittaakin,joku vetää herneen nenäänsä.
Eiköhän joka paikkakunnalla ole apua saatavilla esim. terveyskeskuksen kautta.
miehesi tulisi kohdella sinua erityisellä tavalla, jotta tyttö huomaisi ettei pärjää kilpailussa. sitten sinun pitäisi ottaa tyttö ystävättäreksesi ja tehdä hänen kanssaan joitain "naisten" juttuja.
Tuo nyt vielä menettelee, mutta entäs kun 21 -vuotias tyttö toimii samalla tavalla??????