me päätettiin mun miehen kans et ruvetaan koittaan vauvelia!onks ihan normaalia kuitenki et mua pelottaa?ku toisaalta oon ihan kauhuissani ja toisaalta taas onneni kukkuloilla.auttakaa!!
apuva!
kehäkukka
6625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä vaavi pian 1,5kk ja kun viime kesänä päätimme alkaa yrittämään vauvaa, olin onneni kukkuloilla ja välillä aivan kauhuissani.. Heikon hetken tullen tuli mietittyä, että mihinkä sitä tulikaan loppujen lopuksi ryhdyttyä ja pahimmillaan sitä mietti, että pilaako lapsi sittenkin ihanan parisuhteen (avioliiton tässä tapauksessa) jne. Vielä päivä ennen vauvan syntymää (neiti syntyi suun. sektiolla) itkeskelin mieheni kainalossa synnytysvuodeosastolle sisään kirjauduttua sitä, että meidän kahden keskinen aika on nyt sitten viittä vaille tässä (taustalta kuului myös sydäntä särkevää vauvan parkumista ja se sai aina ja kaikkialla minut itkemään koko raskausajankin). Siinä sitä istuttiin ja koitettiin saada ajatuksia kokoon.. =) No, sitten kun tyttö saatiin maailmaan, olo oli todella ihana. Hoitelimme perhehuoneessa suloista pikkuistamme ja saimme olla hyvin pitkälle omissa oloissa, mikä oli todella hyvä asia sen kannalta, että opettelimme miehen kanssa kaksistaan vauvan hoitamisen aakkosia, tietenkin kätilöiden ohjauksella. Samalla saatoimme sitten pohtia keskinäistä olemistamme sen lisäksi, että meistä oli tullut isä ja äiti. Nyt arki pyörii ihan mukavasti; neiti on kiltti tapaus ja antaa vanhemmilleenkin aina silloin tällöin keskinäistä aikaa. =D Pelko kuuluu todellakin kehiin silloin, kun alkaa ajatella lapsen yrittämistä. Se vain kertoo, että kyseessä on vastuun ottavat ihmiset, kun tällaiset asiat mietityttävät eivätkä ole samantekeviä..
...Toi sun viesti oli niin ihana, että minäkin sain varmistuksen siitä, että kai se on normaalia olla onnesta ja pelosta yhtäaikaa sekaisin=) Tosi rohkaisevaa!!! Kiitti!!!
meillä 6kk poika ja nyt olemme ryhtyneet yrittämään pikku kakkosta ja voin vain sanoa, että ei nuo tuntemukset ole mihinkään hävinneet, vaikka onkin jo yksi pikkuinen :) samat huumavat onnen hetket ja pelon väristykset täälläkin on meneillään. joten normaalia on :)
oli kyl hyvä kirjotus!! =)hälveni samalla osa peloista =)että pullat uuniin vaan,hih! :D
Kiva et on useampia samoin ihanasti sekasin olevia=) Vauvakuume vaan nousee...ensimmäistä täällä yritellään...
nyt on taas semmonen tunne et oon ihan onnesta soikeena =)pistäkää tietoo tuleen tänne miten homma etenee =)