Mikä saa ihmiset tarttumaan kirjoihin? Mikä saa ihmiset tarttumaan juuri fantasiakirjoihin? Ovatko ne ehkä taianomaisempia, kiinnostavampia, enemmän tunteisiinvetoavia vai vain hauskempia kuin muut kirjat? Paetaanko kenties tämän maailman arkea toiseen, värikkäämpään maailmaan? Vai paetaanko jotain muuta tai etsitään jotain, häivähdystä jostain muusta? Vai kenties kaikkea tätä vai ei kenties mitään näistä? Kertokaa siis oma tarinanne, kertokaa, mikä saa juuri teidät tarttumaan juuri fantasiakirjoihin?
Miksi juuri fantasia?
Rinsessa
201534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ensinnäkään minua eivät kiinnosta romanttiset kirjat, ne ovat minusta tylsiä. Samaa mieltä olen suuresta osasta kirjoja, jotka kertovat tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä - sitä näen ja kuulen itsekin joka päivä, miksi siis lukeakin samasta aiheesta?
Fantasiaa ei rajoita tämä jokapäiväinen elämä, sen parissa mielikuvitus saa lentää. Fantasian kautta pääsen pujahtamaan hetkeksi kokonaan uusiin maailmoihin, se on hyppy tuntemattomaan, jossa kaikki on mahdollista.
Takiainen sen jo sanoi.
Itse asiassa, ensimmäisen fantasiakirjan luin ihan vahingossa. Otin kirjastosta väärän kirjan, ja ajattelin, että voisihan tuota kokeilla.
Taisi olla muuten Narnia- sarjaa;)
Itselläni ei ole varsinaista syytä miksi luen fantasia kirjoja. Kai asiaan vaikkuttaa paljon kaveripiirikin; pääaiallisesti anime ja fantasia lukijoita myös muutama scifisti löytyy. Kirjan valintaa vaikkuttaa paljon mistä kaverit ovat puhuneet.
Varsinaisesti olen kaikki ruokainen kirjojen suhteen ja varsin ailahtelevainen. Oma lukemiseni kuitenkin määräytyy sen mukaan mikä tuntuu milloinkin hyvältä. Yhtenä päivänä saatan lukea fantasiaa ja elämänkerta kirjaa, seuraavana päivänä saatan käydä kaivamassa ullakolta jonkun Neiti Etsivistä. Asiaa on vaikea selittää, mutta kai fantasiassa kiehtoo kaikki se mikä ei ole tässä maailmassa mahdollista, muut rodut ja olennot, taiat ja kaikki se mikä on mielikuvituksen vaellusmaa. Yhtä hyvin voi kysyä miksi joku lukee vain elämänkerta kirjoja tai tähän maailmaan sijoittuvia kertomuksia, jotka voivat todellakin tapahtua.
mä tykkään fantasiasta siksi koska sellasta mitä niissä kirjoissa tapahtuu ei voi tapahtua oikeesti. se on jotenki niin jännittävää. mä luen myös scifi-kirjoja. on tullu luettuu myös prinsessa päiväkirjat mut se ei vedä vertoja fantasian tarun omaiseen maailmaan. siks se on hyvä...
Mä ite aloin lukemaan fantasiaa monesta syystä. Ensimmäiseksikin, ensimmäinen kirjasarja jonka ikinä luin, oli fantasiaa. Kyseessä oli Narnia-sarja ja ikää minulla oli silloin 5 vuotta. Ja joskus ala-asteen viidennellä luokkakaverini luki Kuolemanportteja ja innostuin ensin niistä, sitten kaikesta muustakin fantasiasta. Ja syyt te olettekin jo maininneet :)
Fantasia...
Se on päässämme,mielessämme, kaikkialla.Se on sitä mitä me kaikki joskus haluaisimme olevan olemassa, unohtaa maailman tavalliset säännöt ja uppoutua maailmaan jossa kaikki,jopa ihmeet ovat mahdollisia ja tunteet ja ihmiset aidompia.
Se on niin aitoa.
Fantasia kertoo ihmisen perustunteista mutta verhoaa sen fantasiaan ja fantasiamaailmaan.
Fantasiamaailman menneisyyden kaltainen maailma karistaa teeskentelyn ja kaiken muun särmän ja karheuden pois ja paljastaa mitä me todella olemme.Kun katsoo kuolemaa silmiin tai taistelee henkiinjäämisen vuoksi vaara hioo meistä timantteja, sellaisia sankareita joita meistä voi tulla.
Fantasia antaa mahdollisuuden tuntea juuri sen mitä haluamme.Se antaa ihmisten olla juuri niin todenmukaisia kuin oikeasti ovat mutta pakottavat tekoihin joista uskomme että rohkeutemme ei riitä.
Mutta kuolema ja vaara paljastaa sisinpämme ja loppujen lopuksi olemme kaikki aika samankaltaisia.
Siksi: fantasia tavoittaa jotakin siitä suunnattomasta kauneudesta mitä oli vielä joskus.
mä luen fantasiaa,koska se on jännää,ja...no koska se ON fantasiaa! joskus, kun keskityn tarpeeksi lukemisee,on ihan ku kattois elokuvaa päänsä sisällä(nyt pidätte mua hullunaxD) ja kai fantasiassa kiehtoo se että sitä kaikkea ei voi tapahtua oikeasti, vaan ainoastaan kirjoissa ja sen sellaisessa....vai voiko? =)
...tosielämässä ei koskaan tapahdu mitään jännittävää, jännitystä joutuu hakemaan. Fantasia kirjoissa mikä tahansa on mahdollista.
Hyvissä fantasia kirjoissa ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua, ja ne vain vetävät lukijan sisäänsä yhä uudelleen. Toisin kuin joissakin nuorten kirjoissa jankutetaan koko ajan jotain muka romantiikkaa, josta arvaa heti kirjan avattuaan mitä tulee tapahtumaan. Lisäksi fantasioihin on helppo samastua; kukapa ei haluaisi osata taikoja tai päästä lentämään lohikäärmeilla.
Itse aloitin siksi että eräs Tolkien-niminen herra sattui tässä taannoin kirjoittamaan parit kirjat. Jäin sitten koukkuun :)
Itse luen kaikkea, minkä jonkinlainen kyky nopeaan lukemiseen ja omaksumiseen on tehnyt tavakseni. Fantasiasta pidän siksi, että nykymaailma on niin absurdin fantastinen, että sen korvikkeena on mukavaa lukea jotain realistisempaa :)
En muuten liioitellut kuin hiukan.
vain ovat niin kiehtovia ja eeppisiä ja jotain erilaista. Toiseksi en pidä tavallisten ihmisten tavallisesta elämästä kertovista kirjoista, koska ne ovat tosiaankin tylsiä.
Vaikka fantasia on fantasiaa, arvostan suuresti edes
jonkinasteista realismia siinä maailmassa. Kuten esimerkiksi fantasiamaailma, jossa sen yhteiskunta on kehittynyt eri tahtiin eri läpimurtojen läpi ja omaa meille tuntematonta ja kummallista teknologiaa.
Esim. 1800-luvun ja 1940-luvun sekoitus, mikä yleisesti esiintyy steampunkissa.
Isosysteri pakotti lukemaan potterin ykkösosan xD, sitten sattui käteen hiljalleen lisää fantasiaa... eka juuri ilmestynyt Artemis Fowl 1
ja sitten Belgarath velhon tarina, muu eddingsin tuotanto ja nyt juuri dragonlance... Suomentaisivat vain nopeammin niitä kirjoja. kyllähän niitä enkuksikin lukee, mutta minä en ainakaan saa niistä aivan kunnon otetta kun kaikissa fantasioissa on niitä "omia" sanoja joita ei aivan sanakirjasta löydy....
Eka: Tavallisista romaaneista on niin hirmu vaikeaa löytää hyvää luettavaa! Ja rakkausromaanit ällöttää ja dekkarit, no voisi niitäkin kyllä lukea. Fantasia on sopivan kevyttä luettavaa ja aiheesta löytää kirjastossa helposti kirjoja kun niitä on vain yksi hylly. En mä jaksa lukea mitään hirmu raskaita klassikoita, plääh!
Toinen: Rakastan sitä elämäntyyliä mitä fantasiakirjoissa on. Nykyinen elämäntyyli on niin tylsä ja julma. En minä osaa tätä hienosti sanoa, yhdyn muihin.
... historialliset romaanit hiippailevat hetkin fantasian rajapyykillä. Joku "Turms Kuolematon","Johannes Angelos", "Sinuhe" ja muutkin W:n romaanit ( "Mikael Karvajalka" ja "Mikael Hakim", "Nuori Johannes","Valtakunnan salaisuus" ja "Ihmiskunnan viholliset") sisältävät niin paljon fantasiaelementtejä, että ne vaikuttavat selkeästi lukukokemukseen.
Kirjan "Neljä Päivänlaskua" Waltari joutui kirjoittamaan Sinuhen jälkeen koska ei päässyt muuten eroon pöydillään pomppivista egyptiläisistä taruolonnoista.
Eli klassikotkin ovat joskus... fantastisia.
Onhan fantasiakirja voittanut kirjallisuuden nobelinkin... Nimi on Sadan vuoden yksinäisyys ja lukukokemuksena ihan ok... Pitäisi lukea uudestaan, edellisestä kerrasta on liian kauan eikä silloin vielä ehkä sitä oikein ymmärtänyt. :)
Ei juuri fantasia. Lähinnä sci-fi, mutta aika kaikkiruokainen olen mitä kirjallisuuteen tulee...
Joskin on pakko myöntää että muistaakseni ensimmäinen itse lukemani kirja oli fantasiaa - Tolkienin Lohikäärmevuori (aivan loistava suomennos - ja kuvitus). Kai se vain vei mennessään... Tuon jälkeen seurasikin vuosikausien harhailu viisikkojen ja muiden vastaavien "nuortenkirjojen" parissa, kunnes joskus ala-asteen loppupuolella kiinnostuin scifistä - kai sen takia että sitä löytyi kirjahyllystä muutama kirja isäni peruja.
En tiedä mikä siinä silloin viehätti, ehkä se vetosi nuoren pojan ajatusmaailmaan...
Mutta nykyään?
Luen fantasiaa ja scifiä pitkälti samoista syistä. Se että luen scifiä enemmän, johtuu siitä että se ei ole aivan yhtä piloille markkinoitu kuin fantasia kaiken maailman rahastusjatko-osineen (tyyliin Eddings, Jordan, ...).
Kirjallisuus kertoo meille itsestämme. Helppolukuinen kirjallisuus kertoo sen mitä me haluaisimmekin tietää ("juuri noin minäkin olisin tuossa tilanteessa tehnyt"), hankala kirjallisuus sen mitä me emme olisi halunneet tietää ("kenties minäkin olisin tuossa tilanteessa tehnyt juuri noin, valitettavasti"), ja loistava kirjallisuus sen mitä me vasta nyt voimme aavistella ("mitenköhän tuossa tilanteessa olisi tullut toimittua?").
Fantasia (ja scifi) kertovat tarinansa kuvitteellisessa ympäristössä. Ne antavat kertojilleen paljon enemmän vapauksia niin hahmojen kuin miljöönkin suhteen, kuin perinteinen kertomakirjallisuus. Oikein käytettyinä ne antavat tarinoille ylimääräisen ulottuvuuden...
... ja valitettavan harvoin niitä oikein käytetään. Scifistä voisi erotella erään aligenren (johon en onneksi ole viime aikoina paljoa törmännyt), nimittäin onnettomuusseikkailut. Näitä näkee yleensä varsinkin nuorille suunnatuissa kirjoissa. Kirjan idea on siis että tapahtuu jokin onnettomuus (yleensä avaruusaluksen runko puhkeaa, tms) ja nokkelat henkilöt selvittävät tilanteen (mutta eivät ne joiden pitäisi homma hoitaa - ne 90% kuolevat onnettomuuksissa ensimmäisinä). Nykyään kun noita lukee, tulee koko ajan sellainen tunne kuin oltaisiin menossa perse edellä puuhun... Mikä ei tarkoita etteikö siellä hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia tarinoita olisi.
Mielestäni parasta kirjallisuutta, genrestä riippumatta, on sellainen joka pystyy asettumaan lajityyppinsä yläpuolelle - ei välttämättä ulkopuolelle.
Minustakin scifi on fantasian ohella mukavaa luettavaa. Erityisesti Star Wars-kirjat (haukkukaakin sitten vain kaupalliseksi tusinaroskakirjallisuudeksi, minä pidän niistä) ovat lähellä sydäntäni (tietenkään kaikki kirjat eivät ole kovin hyviä, johtuen niin monista eri kirjoittajista). Rakastan Hania, Leiaa ja Luke, ja haluan lukea kaikki heistä kertovat kirjat. Ikäväkseni niitä on sadoittain englanniksi... Kärsivällisyyteni kun ei riitä enkuksi lukemiseen, ja ovathan ne aika paksujakin... Erityisesti toivoisin että kirja 'The Courtship of Princess Leia' suomenettaisiin. Huoh...=)
Mielestäni paras SW-kirjoittaja tällä hetkelllä on Vonda McIntyre (kirjoittanut myös muitakin kuin SW:tä, esim. Unikäärme), koska hän osaa kuvata henkilöt ja heidän ajatuksensa ja tunteensa niin hyvin kirjassa Kristallitähti.
Pidän siis enemmän 'vanhoista tyypeistä' kuin uusien episodien kirjoista, mutta poikkeuskin löytyy: Jedioppilaat, Qui-Gon ja nuori Obi-Wan ovat niin ihania...:)
Haukaa että otit puheeksi Vonda McIntyren. Unikäärme on ihana, ja tänä vuonnahan Likeltä tuli myös Vondan Aurinko ja kuu, erittäin vondamaista kerrontaa, ei tosin minusta puhdasta scifiä tai edes fantasiaakaan, vaan vähän kumpaakin, kai parhaiten luonnehdittavissa vaihtoehtohistoriaksi.
Jos ensimmäinen kirja mihin tartut on fantasiakirja, niin sen jälkeen sä et muuta edes halua lukea.
Itse tartuin Tolkienin Hobittiin hieman sen jälkeen kun olin oppinut lukemaan (veli suositteli). Sen innoittamana luin myös tietenkin lotr-trilogian heti perään ja silloin tiesin että nyt ollaan pahasti koukussa. Myöhemmin tuli roolipelit kuvioihin ja kun opin kunnolla englantia, niin aloin lukea Dragonlance- ja Forgotten Realms-kirjoja, joita yksi tuttava oli tuonut hirveän kasan Amerikasta. Nykyään ahmin fantasiaa pääasiassa tietokonepelien kautta. Tosin sitä kunnon fantasiafiilistä ei toistaiseksi ole peleistä löytynyt... ehkä tulevaisuudessa.
Minusta fantasiakirjat ovat hyviä juuri siksi etteivät ne ole liian todellisia. Tavallista, tylsääkin todellisuuttahan näkee ympärillään joka päivä...;)
Aivan! Miksi juuri fantasia ?
Minä vastaan tähän kysymykseen avoimesti.
En ole lukenut toisten viestejä, vain sinun, arvon Rinsessa, joka tietysti tämän keskustelun aloitit.
Tämä on siis täysin oma mielipiteeni, enkä aio matkia keneltäkään. Ei sille mitään voi, jos joku on jo samanlaisen kirjoittanut, mutta tiedoksi, en lukenut muuta kuin aloitusviestin, johan jo sanoin:
Fantasia vie meidät tuikitavalliset ihmiset aivan kuin toiseen maailmaan. Joissain on toinen maailma, joissain taas ei, kuten esim. taikuutta tapahtuu vaikka tuikitavallisessa kaupungissa, esim. New Yorkissa ?
Fantasia on kiinnostavaa, sillä melkein kaikissa on jonkinnäköistä taikaa, ja joissain taas vain yliluonnollisia olentoja, esim. lohikäärmeitä.
Fantasia on vain niin mahtavaa, että se tempaisee meidät mukaansa äkki arvaamatta..
Harvoja on, jotka eivät ole jääneet koukkuun.
Ihmeellistä. Ihmeellistä! Fantasiassahan tapahtuu aina jotain ihmeellistä. Tämäkö on fantasiaa?
Osittain. Fantasia voi olla, kuten olen jo sanonut, taikuutta, tai sellaista, jossa ei ole taikuutta ollenkaan, eli asutaampa vaikka jossain toisessa maailmassa yliluonnollisten olentojen kanssa, esim. lohikäärmeiden, peikkojen, tai jotain tuollaista ?
Kiitos, että sain kertoa oudohkon mielipiteeni asiasta. x)
Irma.