Haluaisin olla sokea,
haluaisin olla kuuro.
Mutta minä näen.
Näen paljaaksi riisutut metsät,
kuolleen perhosen.
Näen sotien kauhut ja
kärsivän ihmisen.
Ja minä kuulen.
Kuulen itkevät lapset,
itkevän maan
Kuulen naisten huudot
ennen kuolemaa
Kuulen äänen tuulessa,
avunpyynnön ilmassa.
Ja minä itken.
Itken menetettyjen verta.
ja maailma itkee kanssani
haluaisin olla kuuro.
Mutta minä näen.
Näen paljaaksi riisutut metsät,
kuolleen perhosen.
Näen sotien kauhut ja
kärsivän ihmisen.
Ja minä kuulen.
Kuulen itkevät lapset,
itkevän maan
Kuulen naisten huudot
ennen kuolemaa
Kuulen äänen tuulessa,
avunpyynnön ilmassa.
Ja minä itken.
Itken menetettyjen verta.
ja maailma itkee kanssani
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loistava runo sodan kauhuista,ihmisten hädästä,
pienen ihmisen avuttomuudesta kaiken sen
edessä.
Turha ehkä lähteä selittämään mitään, kun idean tajusit noin hyvin...
Savuavien raunioiden seassa räpiköi valkea kyyhky.
Tuo rauhan ja vapauden symboli kantaa nokassaan ohran jyvää.
Siipirikkonakin se jaksaa taistella tulta ja tuhkaa vastaan , varjellen kalleinta aarrettaan.
Niin hellästi se pitelee tuota uuden elämän ja paremman huomisen siementä ,
Niin hellästi varjellen sitä kaikelta pahalta.
Pian saapuu lapsi , joka nostaa uupuneen eläimen syliinsä kantaen tuon kauniin olennon turvaan tulen ja tuhkan maasta.
Niin viaton , kuin lapsi onkin , putoaa jyvä tuleen.
Niin viaton , kuin ihminen onkaan , tuhoaa teollaan hän huomisen.
Ihana...!
Jotenkin kuin pari, tai pikemminkin jonkinlainen selitys, tuolle mun aiemmalle...