Olin lapsuudestani kymmenisen vuotta sijaisperheessä.Kaikki meni murrosikään saakka hyvin kunnes joitaki ongelmia syntyi.Siihen saakka tapasin biologisia vanhempiani n.1 vuodessa(välimatkaa n.500km).Kun ongelmat syntyi,kadotin yhteyden sijaisäitiin.Välimme tulehtuivat emmekä juurikaan enää loppuvaiheessa kommunikoineet,muutama sana päivässä,ja tietysti hänen tiuskimiset kuului.Ahdistuin tästä syystä entistä enemmän ja kapinoin myös entistä enemmän.Lähdin aina kun mahdollista livohkaan.En saanut tehdä mitään,en itse saanut päättää mitä vaatteita käytän,en saanut pitää oman huoneeni ovea kiinni,jopa jääkaapilla en saanut öisin käydä....nyt tuntuu sairaalta kun ajattelen näitä mutta silloin en uskaltanut näin ajatella,alistuin täysin mitä sanottiin.Ne vähäisetkin tapaamiset vanhempiini loppuivat.
Näin 8 vuoden jälkeen tästä kaikesta olen kuullut että tuolloin 10 vuotta sitten olisin sanonut jotain mitä todellisuudessa en ole.Minua on syytetty vakavasta asiasta,mutta mihin en ole syyllinen.Mieleeni on tullut että olisiko sijaisäiti voinut valehdella minun sanoneeni jotain mitä en ole sanonut?Hän ei halua minua tavata,kuulemma ei pysty...miksi ei pysty??Enhän minä muuta tehnyt kuin karannut,hän se minua manipuloi ja alisti...jotain muuta täytyy myös olla takana koska ei pysty näkemään minua.Miten saan selville totuuden?
Ja haluaisin vielä sen tietää että voiko karkailujen takia ja nuoren kapinan johdosta kieltää tapaamiset biologisten vanhempien kanssa?Minkälainen kuritus on sallittua?Ymmärrän vielä tukistamisen mutta en sitä päähän läpsimistä,mitä sain.
Kun muistelen sitä aikaa niin ei henkisellä pahalla ololla ole rajaa.Elin niinkuin toinen halusi..
Näin 8 vuoden jälkeen tästä kaikesta olen kuullut että tuolloin 10 vuotta sitten olisin sanonut jotain mitä todellisuudessa en ole.Minua on syytetty vakavasta asiasta,mutta mihin en ole syyllinen.Mieleeni on tullut että olisiko sijaisäiti voinut valehdella minun sanoneeni jotain mitä en ole sanonut?Hän ei halua minua tavata,kuulemma ei pysty...miksi ei pysty??Enhän minä muuta tehnyt kuin karannut,hän se minua manipuloi ja alisti...jotain muuta täytyy myös olla takana koska ei pysty näkemään minua.Miten saan selville totuuden?
Ja haluaisin vielä sen tietää että voiko karkailujen takia ja nuoren kapinan johdosta kieltää tapaamiset biologisten vanhempien kanssa?Minkälainen kuritus on sallittua?Ymmärrän vielä tukistamisen mutta en sitä päähän läpsimistä,mitä sain.
Kun muistelen sitä aikaa niin ei henkisellä pahalla ololla ole rajaa.Elin niinkuin toinen halusi..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Todella outoa, aikuinen on aikuinen ja kantaa vastuun. Lapset ja nuoret toimivat ajoittain ajattelemattomasti, mutta aikuinen on tukipilari. Taitaa niitä tekosyitä ilmaantuu, ettei tarvi olla vastuussa tekemisistään, jopa todella kyseenalaisista tekemisistä... Yritä päästä tilanteesta yli, vanhojen miettiminen ja katkeruus, ne vain kuluttavat sinua ja alentavat elämänlaatuasi.
Kuullostaa tutulle. tyttöni asuu sijaisperheessä ja on kertonut samanlaisia asioita. Vaatteet valitaan valmiiksi itse ei saa päättää mitä päälle laitetaan, hiukset joka aamu tiukasti kiinni eikä siellä todellakaan saa mennä jääkaapille. Tytölläni on kauniita vaatteita, mutta kouluun valitaan ne vanhimmat ja rumimmat.
Eikö kymmenen vuotiaan tytön voisi antaa päättää jo omaan itseen liittyviä pikkuasioita, kuinka se oma minä vahvistuu jos tuolla tavalla alistetaan. Lapselle nämä ei ole pikkuasioita. Myös kertoessaan asioista jotka harmittaa on sijaisäiti ärähtänyt että pitääkö niitä asioita ympäri kyliä kertoa. Minustahan on hyvä että puhuu asioista. Omille jo aikuisille käydään siivoamassa ja lakanat vaihtamassa kun eivät sitäkään vähää itse osaa tehdä. Kyllä joskus ottaa pattiin monikin asia. Lapsen edun kannalta...
myös oman lapseni sijaisperheessä, kunnes valitin sosiaalityöntekijöille ja sosiaalityöntekijät keskustelivat sijaisperheen kanssa asioista ja asioihin tuli kertaheitolla muutos!
sitäkin vanhempi ei kykene päättämään esim. mitä vaatteita päällensä panee.
Pitäisikö sinun mielestäsi koulussa olla hienoissa ryysyissä, olla kuin jossakin juhlissa.
Onko se sinun unelmasi pienestä vampista?
Lapsesi kyllä voi päättää itse omista pikkuasioista kuten huolehtia omasta hygieniasta laittaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin petata sänkynsä siivota huoneensa autta kotiaskareissa ym.
Mutta vaatteet päälle ja kunnolliset joissa lapsi voi huoletta leikkiä ja temmeltää se vastuu kyllä kuuluu vielä vanhemmille.
Meillä räjähtää heti kun bioäiti tulee ehdotuksineen että lapsella pitää olla kuin jonkun vampin asusteet ja hepeneet päällä koulussa sekä vapaa aikana. Niitä hän kylläkin sitten salaa laitta tyttärensä mukkan mutta me heti ne säkitämme ja paluupostissa pois. Asiasta on puhuttu mutta ei auta, aina tulee niitä aikuisten rääsyjä lapselle. Hyi miten järkyttävää lasta kohtaan.
Mieti ensin miten haluat lapsesi pukeutuvan.
Kuin lapsen pitääkin pukeutua käytännöllisiin vaatteisiin.
Vai haluatko että lpsesi olisi jokin pikku aikuinen lutkan näköine ja eleinen. Tätä tyyliä me emme hyväksy.
Etkä tiedä miksi omille käyvät siivoamassa jne.
Lapset monissa asioissa osaa kyllä jo oman mielipiteensä sanoa jos siihen suodaan mahdollisuus. Edes vaihtoehtoja mistä valita. Esimerkiksi paljonko syö, osaisi itse ottaa jo lautaselle ettei sitä mätettäisi kukkuralleen ja sanottaisi että alapas syödä nyt äkkiä vartin päästä kouluun lähtö. Tämä usei kuultua lapselta. Ei ihme että syömishäiriöitä Tarkoitan kauniilla normaaleja arkivaatteita, en hörssyjä tai liian aikuismaisia. Suku ostaa lahjaksi yleensä käytännöllisiä vaatteita joita ei sitten saa edes pitää. Pitääkö lapsen kärsiä pukeutumisen takia kun on siistejäkin komero täynnä.
Noita sinun vamppi ja lutka juttuja en nyt osaa kommentoida... Toivottavasti käytät siistimpää kieltä lasten kuullen. Ettei eleet tartu.
Tiedän että aikuisille lapsille tehty kaikki valmiiksi ei ole annettu vaihtoehtoja ja valinnan mahdollisuutta itsenäistyä.
kielenkäyttöä. Matkin vaan häntä, ja monessa muussakin asiassa menee yli rajojen. Mitä pahaa sanassa lutka ja vamppi on? se on vain ihminen itse joka siitä tekee ei hyväksyttävän. Olen hyvin siistiaina. Ei sinun tarvitse kommentoidakkaan vaan herätin sinulle ajatuksen että mitä vaadit pukeutumisella että sinäkin sen hyväksyt.
Oletk ollut katsomassa mikä on mättäämistä, kyllä pitäisi jo 10 vuotiaan osata itse ottaa kunnon määrä puuroa lautaselle. Mutta jos on sellainen "uusavuton" lapsi kun voi sellaiseksikin tulla vieraissa ollessaan mutta kotona tekee äidin työt jne.
Joko omat biologiset lutkasi/ vamppisi ovat aikuisia ja maailmalla? Mille tuntuu jos heitä ulkopuolinen sillä nimellä puhuttelee. Jos ei koe sitä huonoksi ja rumentavaksi itse sanoja.
Ketään naista tai lasta en koskaan kyseisillä nimillä haukkuisi, minusta se on halventavaa. Ehkä olen sitten suvaitsematon.
Lapseni ei todellakaan ole avuton. Uusavuttomuus tarkoittanee aikuisten osaamattomuutta. Lapsella luontainen halu oppia uutta jos annetaan mahdollisuus. Toki luotan lapseni sanaan, miksi epäilisin hänen arvostelukykyään.
Kotihommia, leivontaa ym. touhuamme joka lomilla. Se on sitä yhdessä tekemistä.
kelpaisi ehdottaa, kun hänellä ei ole muita nimituyksiä.Olisiko neiti hienohelma parempi mutta se ei puhu sitä samaa asiaa kuin lutka,
vaikka muka hieno onkin jonkun mielestä.
Voi sinua kuinka olet tietämätön miten uusiavuttomia lapset saattavat olla kun pääsevät sijaiskotiin.
Hyvä että syödä osaa kymmenvuotiaana se on joko ahmimista tai ei vaan muuten osaa. Koettu on oikein käytännössä.
Heiltä usein loppuu se hengisäpysymisen taistelu arjessa koska aikuinen ottaa huolen ja vastuun lapsirukalta ja antaa lapsen olla lapsi.
Ei mekään koskaan tehdä mitään hauskaa lapsen kanssa ei leivota ei luistella ei käydä uimassa ei yhtään mitään mukavaa.
Tämä on se mitä lapsi ei kerro äidilleen vaan kaikki mitä tekee äitinsä kanssa on niin taivaallisen ihanaa ja mukavaa. Mutta sekö meitä paljoa hytkäyttää kun olemme tietoisi siitä lojaalisuudesta äitiään kohtaan.
Laittoi esimerkiksi aina kun lähti äitinsä luo tapaamisiin niin oli ne kauheat ryysyt päällä jotka oli kun meille tuli. Eikä ostettu ollenkaan hänelle uusia vaatteita se oli lapsen versio äidilleen. Että moneen asiaan meidän sijaisvanhempien on suhtauduttava vaan olan kohotuksella.
Kaikki sijaisvanhemmat ei onneksi kaltaisiasi.
bioäiti tulee vaahtoamaan kurkuntäydeltä ja vielä lapsensa kuullen. Miten lapsellisia vaatteita pidetään minun kymmenvuotiaalla pimulla. Minä vaan kuuntelen osaan olla nääs siisti.
Minä olen toinen bio jotta ei kaikki aina niin yksinkertaista.
Ihan oikeasti!
ethän tiedä mikä minun alani on.
tiedän jo kirjoittaessani, että haukut tulee ja syytetään ties mistä, syyllistämisestä, valehtelusta ja väheksymisestä, mutta kirjoitan silti:
onko sinulla, alkuperäinen, ketään muuta kuin sijaisäiti, jolta kysellä ja muistella silloisia asioita? sijaissiskoa, -veljeä tai sijaisisää? voit nimittäin hämmästyä, kuinka jokaisella on oma muistonsa ja oma kokemuksensa silloisista tapahtumista. ja kuinka ne eroavat sinun kokemuksistasi.
totuus, jos sellaista yleensä on, on jossain näiden eri kokemusten koosteessa.
onko sinulla nykyisin yhteyttä bioäitiisi? millaisena hän muistaa silloiset tapahtumat? hänenkin kokemuksensa on osa totuutta.
kiellätkö omaa osuuttasi? pystytkö objetiivisesti kuuntelemaan muiten kokemaa? väittämäti heitä valehtelijoiksi ja vain omaa muistoasi totuudeksi?
asia ei yksityiskohdin tänne kuulu, mutta kaikessa ei voi mennä senkään taakse, että oli nuori ja murrosiässä ja sijoitettu ja että kaikki tekevät joskus tyhmyyksiä. mielestäni varkaus, petos, asiakirjojen/allekirjoitusten väärentäminen esimerkiksi ovat sen verran rajuja luottamuksen rikkomisia, että siitä voi ja saakin suuttua. meillä jokaisella on omat rajamme, jotka rikkomalla satuttaa meitä pysyvästi.
se taas että asiasta ei myöhemminkään voi keskustella, on taas toinen juttu. kaikesta pitäisi pystyä puhumaan ja asiat selvimään avoimesti. kumpaakin osapuolta kuullen.
ja vielä: oliko se mitä teit niin iso asia, että sitä puitiin viranomaisten kanssa vai jäikö se perheen sisäiseksi? jos asiasta tuli viranomaisille tietoa, pitäisi siitä löytyä merkintöjä asiakirjoista. siis siinä tapauksessa, mene ja vaadi nähdäksesi sos.viraston sinusta tallentamat asiapaperit. ja jos asiasta tuli peräti poliisiasia, niin käy sielläkin lukemassa mitä sinusta on ylös kirjattu. sinulla on aina oikeus nähdä ja tarkistaa itseäsi koskevat paperit.
Asioihin ei liity mitään lakiin tms liittyviä asioita,eli ei mitään rikoksia tai muuta sellaista vakavaa,mutta jo se että on jonkinlainen valhe lähtenyt eteenpäin niin minusta se on kuvottavaa.En ole koko perheeseen enään yhteydessä,välit kaikkiin perheenjäseniin katkes kun pääsin sieltä pois,johtui omasta katkeruudestani.
Edelleen palaan tähän että kun reilu puoli vuotta kirjottelin pari kertaa sijaisäidille sähköpostilla niin juttelin siitä mahdollisesta tapaamisesta,hän kieltäytyi ja vetosi siihen ettei pysty repimään vanhoja haavoja auki...luulenpa että niitä haavoja on itselläni enemmän,viimeiset pari vuotta siinä perheessä ei unohdu koskaan,olen niin katkera kaikesta...minua kohdeltiin kuin pikku lasta vaikka olin jo yläasteikäinen eli mielestäni sen verran iso että osasin itse myös ajatella.Ja mitä tuohon pukeutumiseen jne tulee niin kyllä sen ikäinen jo osaa itse pukeutua...
Asiasta vielä toiseen niin itselläni on 15-vuotias sisko joka on myös tällä hetkellä sijaisperheessä(ollut n.5-v.saakka) ja ennen hän kyllä piti yhteyttä minuun ja perheeseemme,mutta nykyään ei enää ollenkaan.Viimeisin havainto hänestä on kun tapasimme äitimme hautajaisissa,sielläkin hänen sijaisäiti tarkkaili häntä koko aika enkä itse edes ehtinyt siskoni kanssa jutella ollenkaan.Sijaisäiti vei hänet heti tilaisuuden jälkeen pois....olen yrittänyt siskolleni kirjoittaa mutta en ole saanut vastausta...Epäilyttää että onkohan sijaisvanhemmilla osuutta asiaan ja yrittävätkö erottaa meidät kokonaan...
Haluaisin tietää muiden ajatuksia ja tietoja siitä että mitä muissa sijaisperheissä todellisuudessa tapahtuu?Mikä OIKEASTI on totuus?
Varmasti on niitä ihaniakin perheitä ja unelmapaikkoja mutta löytyy myös näitä ikäviäkin...ne olisi hyvä tuoda päivänvaloon!
Tosi epäkypsää käytöstä sinun sijaisvanhemmalta.
Ja jutun takana saattaa olla paljon sellaista, mitä sijaisvanhemmat eivät halua tulevan esille.
Älä unohda siskoasi. Kolmen vuoden kuluttua hän päättää itse asioista. Silloin voi ehkä avautua moni asia.
Toivon sinulle jaksamista.
olevien sijaislasten sisarukset pitävät yhteyttä. Ovat meillä joskus viikonloppuja tai vain käyvät kylässä.
Jotenkin on vaikea jaksaa uskoa että normaalista murrosiän kapinoista välit menisivät sijaisvanhempien kanssa noin huonoksi. Onhan ne omat kapinansa myös sijaisperheen biol. lapsillakin ainekin meillä olleet ja ei sitä nyt ihan pienistä hätkähdä.
Yritä vielä saada se keskustelu yhteys siis nimenomaan keskustelu , ei syyttely . Keskustellen pystyy myös katkeruutensa puhumaan niin että se ei syyllistä kumpaakaan vaan omat virheensä löytää kyllä sieltä ja kun näkee miten ne on haavoittaneet toista voi niitä sopia.
Joskus muuten lapsi joka on sijaisperheessä, voi murrosiässä itse haluta ottaa etäisyyttä biol. sukuunsa Tiedän nuoren joka läksi biol. äitinsä hautajaisiin vain sillä ehdolla että sijaisäiti lähtee mukaan ja he menevät vain kirkkoon ja haudalle mutta sitten heti pois.Meidän on kuunneltava sitä lasta tai nuorta ja minä en ainakaan voi pakottaa lapsia.
Houkuttelen kyllä mutta pakota en.
Tosi mukava, että olet uskaltanut tulla kirjoittamaan tänne. Olisi mukava tietää teidän sijoitettujen tuntemuksia ja kertomuksia. Me bioäidit ja siaisäidit kun tiedämme niin paljon "lastemme tunteekkin".