Ehdottokaa hyvijä kirjoja toiseen maailmansotaan liittyen. Ulkomaalaiset kirjailijatkin käy kunhan on suomennettuja painoksia olemas.
Mielummin suht realistisia tai tositapahtumiin perustuvia.
Ite lukenut viimeks Eino pietolan Kiestingin sissit
Eino pietolan vienan korpipartiot
Harry lehtosen Valmis tuskaan ja kuolemaan
seuraavaks olis mieles Peters legioonalainen mielipiteitä kirjast onko hyvä?
Mielummin suht realistisia tai tositapahtumiin perustuvia.
Ite lukenut viimeks Eino pietolan Kiestingin sissit
Eino pietolan vienan korpipartiot
Harry lehtosen Valmis tuskaan ja kuolemaan
seuraavaks olis mieles Peters legioonalainen mielipiteitä kirjast onko hyvä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse luen juuri sukellusvenekapteeni Wernerin sotamuistelmia "Rauta-arkut", joka ilmestyi ihan tässä vähän aikaa sitten suomeksi. Suosittelen! Samasta aihepiiristä kirjoitettu "Kirottu Atlantti" (painettu muistaakseni 60-luvulla) saattaa vielä löytyä jostain antikvariaatista.
teokset wsoylta...
lukekaa seuraavat jos haluatte elämän realismia:
Kilkki pentti: Valo nihtilä, päämajan eversti
Haavikko Paavo: Päämaja, Suomen hovi
Paasonen Aladar: Marsalkan tiedustelupäällikkönä ja hallituksen asiamiehenä
Turtola Martti: Risto Ryti
Turtola Martti: Aksel Fredrik Airo
Sutela Erkki: Heindrichin adjutanttina
näin aluksi. Tulee vähän perspektiiviä.
Sitten noita "sotakirjoja " joista toki esim. Palasteen kirjat on ihan parhaasta päästä.
ja vähän toisesta näkökulmasta edustaa Erno Paasilinnan Rohkeus. Hirveän hyvä, aivan hirveä kirja. Se kertoo Arndt Pekurisen elämästä ja teloituksesta. Pekurinen oli aikanaan Suomen tunnetuin mielipidevanki, vakaumuksellinen pasifisti joka teloitettiin jatkosodassa. Lukekaa jos pystytte, on kyllä kauhea kirja. Suomen historia sivistyneenä länsimaisena oikeusvaltiona on lyhyempi kuin haluamme muistaa...
beevorit ole realismia...
... on minulle kuollut samassa mielessä kuin Simonov ymmärtää asian kirjassaan "Elävät ja kuolleet". Eli Simonovia kannattaa lukea, jos ei häiriinny teoksen ideologisista lähtökohdista.
En ole Simonovia lukenut, joten en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Teloitettu on kyllä kuolllut ainakin lääketieteellisessä mielessä. Aate tietysti elää, vaikkei massoihin ehkä vetoakaan. Mutta ainahan poikkeavat eettiset valinnat ovat olleet vähemmistön juttu. Enemmistö menee sieltä missä aita on matalin.
"Elävät ja kuolleet"," Sotilaiksi ei synnytä", " Viimeinen kesä". Ko. teokset käsitelevät venäläistä näkemystä sodasta 1941-1944.
Kirjoittajan taustasta huolimatta hyvää luettavaa.
missä mielessä Pekurinen on sinulle kuollut. Oletan, että et tarkoita lääketieteellisessä mielessä, koska sehän on itsestään selvää.
Henkilö, joka kääntyy yhteisöään vastaan, on paria.
eikö silloin eeettisesti terve yksilö käänny yhteisöään vastaan?
Legioonalainen Peters - ei ollut hyvä kirja. Liikaa oman etevyytensä esittelyä ja sota kuvaus jäi taka-alalle.
Mutta en ole lukenut muita mainitsemiasi kirjoja, joten voihan olla, että sinä legioonalaisesta tykkäät.
Kirjoittaja Ëlford. Aiheena Wagemüller nimisen entisen SS-upseerin toiminta Ranskan Indokiinassa 40- ja 50 luvuilla.
Raaka tyyppi, mutta myös pystyvä sotilas.