Lapsuuteen, aikaan nuoruuden,
ajatuksin usein palaan
se on pinnalla kesäisten muistojen,
onkirannan ja järven kalaan.
Niin usein aamulla aikaisin
vuoteesta ylös nousin,
onkivehkeeni keräsin
ja kaislikon reunaan sousin.
Monet ahvenet, särjet ja kiisketkin
järvestä veneeseen nostin,
kerran isohkon hauenkin vetäisin
jännityksestä punaisin poskin.
Oli kaunis tuo lapsuusmaisema
vesi kirkas aivan kuin lähteen
suuret koivut sen rantoja varjosivat
en muista laisia muualla nähneen.
Oli joskus paljon työtäkin
arkista uurastusta
vaiheilla kotipeltojen
kylvöä. "korjausta".
On kaikki nyt niin muuttunut
metsän peittämä kotipelto
sinne aina mietteissä palailen,
mitä tunnen, sitä en kerro.
ajatuksin usein palaan
se on pinnalla kesäisten muistojen,
onkirannan ja järven kalaan.
Niin usein aamulla aikaisin
vuoteesta ylös nousin,
onkivehkeeni keräsin
ja kaislikon reunaan sousin.
Monet ahvenet, särjet ja kiisketkin
järvestä veneeseen nostin,
kerran isohkon hauenkin vetäisin
jännityksestä punaisin poskin.
Oli kaunis tuo lapsuusmaisema
vesi kirkas aivan kuin lähteen
suuret koivut sen rantoja varjosivat
en muista laisia muualla nähneen.
Oli joskus paljon työtäkin
arkista uurastusta
vaiheilla kotipeltojen
kylvöä. "korjausta".
On kaikki nyt niin muuttunut
metsän peittämä kotipelto
sinne aina mietteissä palailen,
mitä tunnen, sitä en kerro.
Vastaukset 15
Vanhimmat
voi sinnuu ruuneperi ,sie kirjotat taas niin riipasevan runon et täs on kyyneleet silmissä jo aamusta.minun pittää vissiin hankkii koht kansio sinun runoille kun niitä on jo seinällä aika monta,vaikka oon omasta mielestä parhaimmat valikoinnu ja lissää ossaat vaan kirjottaa,ei sinulla runosuoni ehy.
on se kumma et lapsuus muistot saap ihmisen itkemään,minulkaan ei niin herkkuu sillo ollu,mut jottain kaunista sieltä jäi ja se vissiin pistää niin kaihosaks.
vai kaipaako sitä vaan nuoruutta tähän elämään,jos mie saisin uuden nuoruuven ,niin lähtisin heti opiskelemaan,opiskelisin puutarha allaa tai sitten tekniikkaa niistä mie pitäsin.tänä päivänä kun pystyy opiskelemaan vaik ei oo rahhaakaan,kun saap niin paljon tukea muualta. sit mie etsisin kunnon miehen ja tekisin lapsia.nykyään se voidaan korjata jos ei saa lapsia,tekisin koe putki lapsen jos ei muuten onnistuis,ja oikein suuren perheen ainakin kuusi lasta.
vaik eihän sitä tiiä saanko mie lapsii.meitä ei koskaan tutkittu, oliko vika minus vai jalmaris.hää oli sitä mieltä et parempi olla tietämättä kumpi, ei saa,niin ei tuu syyttelyä puolin eikä toisin.
voi minun ei passaa alkaa haaveilee tämmösii,siit ei tuu ko vaan kaihosaks . haaveilut pittää minulla olla semmosii mitä voip edes vähän toteuttaa.
mie sit tykkäsin spede vainaasta.hää kun oli kova keksintöjä tekemään.mie oon kans semmonen.mie tykkään aina väsätä kaikkee ja parantammaan jonkun toimintaa tai käyttöä. Jalmari oli ihan ihmeissään kun aina oli uusia juttuja ja kun ne moni tahto olla päässä hyviä, mutta kun niittä teki valmiiksi niin ei ne toiminukkaan,ettei se keksiminen aina niin helppoo oo.mie siirtelin huonekalujakin harva se viikko vaik minne ja mikkään huone ei ollu kauaa samanlainen,jalmari sano et saat siirrellä miten tahot ,kohan hänen nojatuoli on aina samas paikassa,hää ei ruppee etsimään istumapaikkaa kotonaan.ja niin tehtiin ja minulla oli vappaat kädet tehhä kotona mitä tahoin,siitä mie kiitän jalmarii hää ei koskaan nauranu minun keksinnöille eikä kieltäny touhujani,et mie sain toteuttaa välillä hassujakin juttuja.
kyl täs minun konneen ympärilläkin on nytkin telinettä jos jonkin laista mukavuuden lisäämiseksi.
nykyään kun ei oo miestä ,on vaikeampi toteuttaa niitä.
kiitos aamuhaikeudesta,hyvää se teki hetki tuhista,ko ei viikkoon oo ehtiny oikein tuntee mittään kun on vaan oltu menossa.hei
On tuo Sinun kerrontasi eloisaa ja mukavaa. Sukulaissieluja taidetaan olla esimerkiksi keksintöjen suhteen. Tuo opiskeluintokin on minussa aina ollut suuri ja seuraan aikaani ja hankin uutta ensimmäisenä. Sinutkin, Lyyli, vedin tähän kännykkätouhuun. Olen kovin tyytyväinen ratkaisuuni, toivottavasti Sinäkin.
Runoja tulen taas kirjoittamaan varsinkin kun syksy sateineen, myrskyineen tulee.
Hyvää viikonloppua!
Tuohon minäkin voisin lisätä, että olen samaa kaliperia mitä keksintöihin tulee. Onneksi sain työssäni toteuttaa sekä ideointia että organisointia ja siksi minulla onkin työelämästä varsin valoisat muistot. Olen Oinas, joten ymmärtänette mitä se tarkoittaa. "Aina kukkona tunkiolla," sanoi mammani.
Joo tiedän minä Oinaista vallan paljon enemmän kuin Mammasi tiesi. Olit vielä sellainenkin että veit parhaat palat muiden nenien edestä yksin oikeudella! Olit erittäin häikäilemätön. Suutuit silmittömästi luulotelluista syistä ja nauroit tikahtakseen toisten vahinkoille. Mutta mites sitten suu pannaan kun kalahtaa omaan nilkkaan????
Nyt alan ymmärtää miksi Sinä, Muori, tunnut niin läheiseltä. Onhan niin, että Oinas ja Härkä (minä) ovat "horoskoopillisesti" parhaiten yhteensopivat. Mikähän Lyyli lienee?
voi hyvät hyssykät,siin tuli nyt kaks ihmistä joitten kanssa oon elämässä elänyt parhaimman osan härän ja oinaan merkit,ootas mie kerron.
mie jalmarin eläessä yks vuos höyrähin horroskooppeihin, mie lainasin kirjastosta kaiken mitä kässiini sain ja lueskelin kuka soppii kellekin halusin tietää miten meijän pitäs jalmarin kanssa pärjäillä tähtien mukkaan,ko myö pärjättiin niin hyvin.jalmari oli härkä ja hää olis tähtien mukkaan neitsyyn kanssa minun ihanne mieheni.sit siin tehtiin semmosii laskutehtävii, jalmari oli syntynyt 16.5 ja meiän päivien ero oli ihanteellinen.mie oon kauris merkkinen.
miepäs kerron mimmonen luonne minun härkä mieheni oli,jääräpäinen jos jottain asiaa ajoi ei antanu periks mie olin meiän perheen anteeks pyytäjä,vaik miehän ne kiukuttelut teinkin,aivan kamalan kiltti,musikaalisesti erittäin lahjakas,soitti torvea,pianoa,ja mandoliinia,kätevä käsistään ja nuorempana vähän liian innokas sillälailla,häntä ei saanu ihan vähällä suuttumaan,hyvin auttavainen kaikille ihmisille kaiken kaikkiaan hyvä mies,paitsi tuo perään antamattomuus .
oinas tuli kohalleni ollessani tanhuamassa. seuramme vetäjä oli saima nyt jo vainaa.meist tuli niin hyvät ystävät hää yritti jalmarillekin puhua et saisin käyvä tanhuamassa,mut ei se auttanu.hän oli minun ainut tyttöystäväni aina kuolemaansa saakka v82,hää oli myös ainut joka kävi meillä kylässä.ne oli aina mukavia tuokioita kun hää tuli vierailulle ja kertoili työstään kätilönä.
sen vertasta ystävää saa hakea koko maapallolta,enkä yhtään liiottele,oinas on tosi ystävä,erittäin seurallinen ja mukava ja haluttu seuraihminen,oinas tykkää vaikeistakin asioita ja on semmonen edelläkulkija, saima ei tykännyt marsijoista hää sano aina et lopeta ja tartu toimeen.jos minulla oli murheita kirjotin hänelle ja myöhemmin soitin kun tuli puhelimet ja aina hää tuli jos tarvitsin apua,kauneuden taju hänellä oli mahtava,häneltä jalmarikin kyseli mimmosen kankaan ostaa minulle,hällä oli sitä silmää,kyllä mie muistelen häntä lämmöllä,myö oltiin saman ikäsii,et nuorna hää joutu lähtee.
tämmösii kokemuksii minulla on näistä kahesta elämäni ihmisestä,hassua että työ kumpikin tutuiksi tulleet ootte sammaa merkkiä.
mie tunnen kaikki tähti merkit minkä luonteiksi heiät sanotaan kirjoissa,minun mielestä ainakin tuntemani jalmari ja saima olivat semmosii ko kirjassa kuvattiin.
onkos teis sammaa härkää ja oinasta.
Jääräpäähän minä olen mutta en ehkä kaikkein pahin. Tästä tulee nyt kauhea itsekehu.Olen hyvä piirtäjä ja voitin aikanaan piirustuskilpalunkin. Käsityötaitoani ihmetellään vieläkin lapsuusystävien ja koulutoverien keskuudessa. Itsekritiikkini on kova enkä voisi millään päästää käsistäni huonoa, esimerkiksi runoni ovat parhaimmillaankin vain kohtalaisia tai huonoja. Kiitos teille yleisöni siitä, että olette olleet ystävällisinä tukijoina kun niin mielelläni niitä kirjoitan. Kauneudenkaipuuni on aivan loputon ja lähisukuni käyttää minua apuna asujensa arvostelussa - naistenkin asujen. Naisten ihailu kuuluu myös harrastuksiini ja saavat sen kyllä kuullakin sekä sanoina että runoina. Kerron tämän kaiken kiitollisena siitä, että olen tällaisia lahjoja saanut, olisimpa saanut ammatinkin vaikka kultaseppänä, arkkitehtina t.m.s.
Nyt kuuluu varmaan taas kritiikkiä itserakkaasta Ruuneperista vaikka minut hyvin vaatimattomana tunnetaankin ja itsetuntoni tuhottiin lapsena, vammaisuudestanikin minua syytettiin.
Nyt tiedätte tarkemmin minkälainen ihminen on Ruuneperi. Lyyli symboloi minulle sellaista, vaatimattomista oloista (kuten itsekin) lähtöisin olevaa, jonka haluaisin kietoa maailman suurimpaan hellyyteen ja lämpöön.
Tuuli on tuullut leppeämmin missä Lyyli on raatanut ja se tuottaa minulla suunnatonta iloa.
Muori taas on kuin aikuisuuteni ensirakkaus, mut se ...tanan Kuppe, kylmar se siäl saunarannan kaislikos taas. No, muhisko ja kuhisko vaik kuim paljo, mää en välitä yhtä, en niin tippaka.
ole Oinaan ominaisuus, enkä ihan allekirjoita Tietäjänkään väittämiä. Ei Oinas ole agressiivinen eikä häikäilemätön, mutta johtajatyyppi. Se kertookin jo paljon. Oinas on vaikeasti lähestyttävä, mutta ystävänä luotettva.
Oinaan huonoin puoli on lyhytjännitteisyys, eli kaikki uusi kiinnostaa, mutta kun asia muuttuu rutiiniksi Oinas kyllästyy.
Taiteellisuudesta en niin tarkasti tiedä, mutta Ruuneperille sanoisin, että minäkin olen ollut hyvä piirtämään ja yhteen aikaan harrastin karikatyyrejä. Kuvitin m.m. työpaikkalehden.
Olen myös maalannut harrastuksena sekä öjyllä että posliinia.
Nämä maalausharrastukset ovat kuitenkin niin yleisiä, että tehdäkseen niitä ei tarvitse olla kummoinenkaan taiteilija. Edelleenkin kumpikin harrastus kiinnostaa, mutta laiskuus on tullut esteeksi.
Olen muuten aina ihaillut ihmisiä jotka osaavat tehdä käsillään kaunista tai ovat muuten näppäriä. Se alkaa olla katoava ominaisuus nuorten keskuudessa.
Et simmottis Ruuneperi. Mitä sää ny muuta teet ku tanssit, kirjottelet runoi ja vähä joskus otat mallasjuamaa - kerros ny meitil. Mää vaa tikkaan.
Luulet etten osaa ärrää kirjoittaa mutta erehdyt.
Olen innokas ruuanlaittaja vaikka saamaton olenkin. Ruuanlaitto on taiteilua jos mikä. perusruuat kuten keitot, kastikkeet ja laatikot ovat ensimmäisiä tekemiäni. Pidän myös voimakkaasti maustetuista ruuista, lähinnä italialaisperäisistä, lasagne on bravuurini. Söin joskus tätä ulkommaanmatkoillani ja ihastuin. Siitä sitten itsekin kokeilemaan. Keittokirjan ohjeen mukaan tehtynä tulos oli surkea pettymys. Siitä sitten "säveltämään" ja kokeilemaan ja onnistuihan se. Lasten suusta kuulee totuuden kuten "kui tää voi olla näi hyvää" ja heitä uskon.
Ostin juuri omaa vihannestani käsittelevän Makkarakirjan ja kuinka paljon tietoa makkarasta se tiedonjanoiselle antaakaan, runsaasti reseptejäkin. Nyt forum ihmettelemään minkälainen neitimäinen kimittäjä se Ruuneperi onkaan kun runoilee ja laittaa ruokaa - kaukana siitä. Olenhan minä korjannut tauluja ja itsekin maalannut, ommellut ja virkannut pitsejä kun en kipsattuna päässyt liikkumaan. Eiköhän tämä näin alkuun riitä. Hyvää viikkoa!!
lapsuusmaisemiin
mä tänään palaan
mutta sitä ennen
Teidät Ystävät
vielä halaan.
On kotipihan suvessa
nyt kaunein aika
ja siinä piille myös
juhannuksen taika.
On koivua sorjaa
ruusua somaa
ja saunan lämpöä
ihan omaa.
Ja muistoja tulvii
mieleen hiljaa
niitä poimin talteen
kuin kultaista viljaa.
Taas suven suloista juhlaa
saa viettää
ja siitä Luojaa
koko sydämestä kiittää.
Hyvää Huomenta! Olen virkeänä pakkailemassa tavaroita mukaani maalle. Lähden jo tänään, niin säästyn ruuhkilta. Nyt en ennätä kirjoitella, mutta eilen taisi kertyäkin tekstiä jo viikon annos etukäteen. Mukaani otan Ruuneperin runot - Kiitos niistä! Toivottavasti saamme lukea juhannusrunonkin. Meni muuten minunkin kuvani taas Ruuneperista uusiksi: että ihan italialaista ruokaa tämä herrasmies kokkaa. Olen pitänyt sinua kyllä taitavana tekniikan miehenä, jolla ei peukalo ole keskellä kämmentä, mutta ruoan laittoon ei mielikuvitukseni ole yltänyt. Ihana taidelaji mielestäni. Täytyypä minunkin verestää kreikkalaisten ruokien valmistustaitoani ja kaivaa esiin matkoilta hankkimiani reseptejä. Täytetyt tomaatit ja mousaka, kreikkalainen salaatti ja tsatsiki muistuivat heti mieleen. Mutta näin juhannuksen aikaan taidan kuitenkin valmistaa supisuomalaista vihannesherkkua, grillimakkaraa pihakoivujen tuoksulla höystettynä.
HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Hyvää juhannusta ja kesäistä vointia. Sykkii se Sinunkin runosuonesi ja loppusoinnut rimmaa. Tässähän jää toiseksi tai monenneksi vaikkei täällä kilpaillakaan kuin lähinnä ystävällisyydessä.
tää on niin uppeeta olla joukossa jossa on näin erilaisii ihmisii.yks tykkää italialaisesta toinen kreikkalaisesta ,minulla on se se puute etten voi sannoo niist mittää,en oo koskaan maistanu,reikkalaista en ollenkaan,enkä sitä erikoisen nimistä mitä ruuneperi sano myöskään tunne, makaroonia ja spaketteja oon syönny.mie en erikoisemmin tykkää ruuan laitosta ja siks minul unohtuu syödäkkii,monast se muistuu vast illalla,ja sit otan vain voi leipää.
mutta mie taian tän karjalaisen ruuan laiton,sen opin kotona nuorena.
yksin ollessa minun ruuanlaitto on supistunut vain muutamaan lajiin .lauantaina läskisoosi ja perunaa.muuten viikolla paistan kaalii,hauutan uunissa muita juureksii,lanttuu,porkkanaa ja naurista ja hapanleipää särpimenä.
samoin mukavaa juhannusta teille kaikille ,mie jään tänne kotosalle,paan koivut ovenpieleen teen ittelle seppeleen ja vois sitä tehhä juhannustaiankin,heittää vaikka vasta saunan katon yli,katsoo mihin suuntaan se osottaa niin sieltä se ylkä tulloo.
Hauskaa JUSSIN päivää kaikille!
Minä vielä töissä aherran pari päivää, sitten ystävän luo matkustan. Ehkä kokkoa ihaillaan ja suven lämpimässä illassa istutaan saunalämpimällä iholla.
Italialainen pasta ja pitza, kreikkalainen moussakka ja salaatti oliivit: NAM
Myös ikävä tulee intialaista mausteista ruokaa ja naan-leipää. Mutta myös suomalainen kotiruoka on oivallista, syön yleensa kasvisruokaa vain joskus ERIKOISTILANTEESSA lihaa. Mutta onhan aina mahdollista suomalainen ihana kala.
Siis tapaamme varmaan joskus palstoilla ensi viikolla.
Jos runosi Lapsuusaika on omaa tuotantoa,annan 10 pointtia.
Olen noita pieniä runoja täällä kirjoitellut, innoittajina forumin väki. Miten voisin kopioida lapsuusmuistojani?