No moro!
Olen työskennellyt ravintoloissa,( erilaisissa, eri maissa ja eri tehtävissä) vuodesta -75.Tällä hetkellä työskentelen tilausravintolassa, eli kaikki ruoat ja juomat on jo tilattu ennakkoon, joten myös ns. ruokarajoitteisiin voidaan varautua.
Kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei tiennyt sairastavansa laktoosi-intoleranssia saatika mitään muutakaan vastaavaa. Nyt se on mitä ilmeisimmin muotia, tai jotain todella ihailtavaa, koskapa asiakkaat jo ovesta tullessaan ilmoittavat suureen ääneen että mikä on vaiva kenelläkin.
Haluan nyt heti kertoa että ymmärrän, jos ihminen on todella allerginen, esim.poikani ei ole koskaan voinut syödä kalaa eikä äyriäisiä. Mutta hyvät ihmiset, istukaa pöytään, ja kertokaa asianne teitä palvelevalle tarjoilijalle. En jaksa uskoa että suolen toimintanne kiinnostaa kovinkaan montaa ihmistä ympärillänne..? Joskus vain tuntuu että jos on vaikka kaksipäiväinen tilaisuus, seminaari, kokous tms. niin kaikista tärkein asia on, ettei ruoassa ole esim. paprikaa tms. koska"mä en tykkää paprikasta"
Jos menette kylään jossa emäntä on tehnyt hyvää ruokaa, ja et voi sitä jostain syystä syödä, älä rakas ystävä tee siitä numeroa!
Pöydässä on taatusti jotain mitä voit syödä. Ulkomailla (esim.lähetystöjen kutsuilla) tarjottiin aina kaikille sama menu, olisi ollut todella moukkamaista sanoa"eikö teillä ole mitään muuta koska MINÄ en voi/halua syödä sitä enkä tätä"
Eräällä risteily-aluksella asiakkaille lähetettiin jo ennakkoon ruokalistat, ja tiedustelu mahdollisista ruoka-aine allergioista. Vanhempi herra vastasi, että hänen vasen polvensa on leikattu. Kyllähän se vähän huvitti, mutta uskon että herra sai polvileikkaus potilaalle sopivaa ruokaa.
Hyvää ruokahalua, hienotunteisesti.
Olen työskennellyt ravintoloissa,( erilaisissa, eri maissa ja eri tehtävissä) vuodesta -75.Tällä hetkellä työskentelen tilausravintolassa, eli kaikki ruoat ja juomat on jo tilattu ennakkoon, joten myös ns. ruokarajoitteisiin voidaan varautua.
Kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei tiennyt sairastavansa laktoosi-intoleranssia saatika mitään muutakaan vastaavaa. Nyt se on mitä ilmeisimmin muotia, tai jotain todella ihailtavaa, koskapa asiakkaat jo ovesta tullessaan ilmoittavat suureen ääneen että mikä on vaiva kenelläkin.
Haluan nyt heti kertoa että ymmärrän, jos ihminen on todella allerginen, esim.poikani ei ole koskaan voinut syödä kalaa eikä äyriäisiä. Mutta hyvät ihmiset, istukaa pöytään, ja kertokaa asianne teitä palvelevalle tarjoilijalle. En jaksa uskoa että suolen toimintanne kiinnostaa kovinkaan montaa ihmistä ympärillänne..? Joskus vain tuntuu että jos on vaikka kaksipäiväinen tilaisuus, seminaari, kokous tms. niin kaikista tärkein asia on, ettei ruoassa ole esim. paprikaa tms. koska"mä en tykkää paprikasta"
Jos menette kylään jossa emäntä on tehnyt hyvää ruokaa, ja et voi sitä jostain syystä syödä, älä rakas ystävä tee siitä numeroa!
Pöydässä on taatusti jotain mitä voit syödä. Ulkomailla (esim.lähetystöjen kutsuilla) tarjottiin aina kaikille sama menu, olisi ollut todella moukkamaista sanoa"eikö teillä ole mitään muuta koska MINÄ en voi/halua syödä sitä enkä tätä"
Eräällä risteily-aluksella asiakkaille lähetettiin jo ennakkoon ruokalistat, ja tiedustelu mahdollisista ruoka-aine allergioista. Vanhempi herra vastasi, että hänen vasen polvensa on leikattu. Kyllähän se vähän huvitti, mutta uskon että herra sai polvileikkaus potilaalle sopivaa ruokaa.
Hyvää ruokahalua, hienotunteisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
100% asiaa.Mutta suomalaiset ovat niiiiin urpoja juntteja.Monilta puuttuu alkeelliset käytöstavat ja sellainen sisäinen sivistys.Ei siitä niin hirveen pitkä aika ole kun asuttiin vielä savukömmänöissä...
Olen kyllä asiaa ihmetellyt. Sitä paitsi eikö keskivertolaktoosi-intoleranssiin ole apteekista saatavilla aika hyviä rohtoja, jotain entsyymejä.
Taannoin ihmettelin sitä, miksi ei kunnon pullaa tehdä enää missään, ainoastaan vaivaisten korviketavaraa ilman voita, maitoa ja kananmunaa.
Allekirjoitan mielipiteesi siinä, että valitettavan paljon löytyy ihmisiä, joilla on mitä kummallisempia ja mielikuvituksellisimpia ruokavalioita. Kovin harvalla ne ovat oikeasti esim. lääketieteellisesti tai uskonnollisesti perusteltuja, mutta näitäkin joukosta löytyy. Ja sitten on tietysti pilvin pimein niitä, jotka itse uskovat ruokavalionsa asiallisuuteen ja tarpeellisuuteen, vaikkei sille mitään oikeita perusteluja löydykään... vaikeahan näihin on rajaa vetää, vaikka joskus tekisikin mieli.
Itse törmään kuitenkin usein täysin päinvastaiseen ongelmaan. Omaan puolison, jolla on ihan oikeat, lääketieteellisesti perustellut ja hankalat ruokarajoitukset. Valitettavan usein löytyy jopa ammattilaisiksi itseään kutsuvia ihmisiä, jotka eivät tiedä eroa maidottoman, laktoosittoman ja vähälaktoosisen ruoan tai gluteenittoman ja kotimaisia viljoja sisältämättömän ruoan välillä. Olenpa jopa tavannut sellaisen ihan painetun kyltin ravintolassa, jossa luki VÄHÄLAKTOOSITON - että mitä??? Ihan arkipäivää on, että kun kysyy onko ruoassa laktoosia, niin sanotaan "Ei ole, se on tehty HYLA-maidosta / vuohenjuustosta"
Jotenkin nämä ruokavalioasiat hoituisivat paljon paremmin ja huomaamattomammin, kun henkilökunta osaisi ammattinsa ja tietäisi, mitä ruoat sisältävät, kyltit olisivat luotettavia ja niitä käytettäisiin jne. On erityisruokavalion omaavalle itselleenkin hankalaa ja nöyryyttävää käydä tankkaamassa joka asia keittiön puolella ja lopulta jättää kokonaan syömättä, kun henkilökunta puhuu niin sekavia, ettei siitä saa mitään tolkkua. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla sairaalareissu tai hengenlähtö.
Myöskin lausahduksesi "Pöydässä on taatusti jotain mitä voit syödä" on erityisruokavalioista aliarvioiva. Miksi erityisruokavalion omaavan pitäisi tyytyä "johonkin", jos muille on tarjolla koko menu? Yksi ateria vielä onnistuu paastoamalla, mutta entä kun kyseessä on kokonainen koulutuspäivä tai vaikka viikon mittainen kongressi? Pitäisikö erityisruokavalioisen syödä kiltisti joka päivä sitää yhtä ja samaa salaattia, joka on ainoa, mikä pöydässä olevista ruoista sopii? Joka paikassa ei ole edes ruokakauppaa tai toista ravintolaa lähettyvillä, jotta voisi käydä omalla rahalla tankkaamassa tai sitten se ei ole tilaisuuden luonteen tai aikataulun vuoksi mahdollista.
Ja nämä eivät totta tosiaan ole mitään yksittäistapauksia. Puolisoni kertoo lähes viikottain tapahtumista, missä ruokahuolto ontuu. Pitopöydässä saattaa ihan oikeasti ainoa hänelle sopiva ruoka olla vihreää salaattia ilman kastiketta ja kahvin kanssa hän saa pienen marenginköntsän muiden syödessä pasteijoita ja täytekakkua. Joukkotilaisuuksissa kaikki erityisruokavaliot yhdistetään ja heille syötetään vedessä lilluvia kasviksia, ne kun sopivat kasvissyöjille, laktoosi-intolerantikoille, keliaakikoille ja kaikille mahdollisille allergisille - mutta onko se reilua, jos muut saavat kokolihapihvin kermakastikkeella?
Oma puolisoni on työssä, jossa joutuu jatkuvasti syömään ravintoloissa ja kurssikeskuksissa tai pitopalveluiden tekemää ruokaa. Hänellä on siis varsin kattava kuva tämän alan osaamisesta ja voin kertoa, että se ei imartele työntekijöiden ammattitaitoa.
Hei!
Ymmärrän erittäin hyvin miehesi ongelman. Voin kuvitella että on tosi ikävää jos on vaikea ruoka-aine allergia.Poikani ollessa pieni, hän oli pari vuotta maidottomalla ja viljattomalla(kotimaiset) ruoalla, ja kiellettyinä olivat myös sitrushedelmät, kalat ja äyriäiset, kananmuna ja mansikka.
Eipä ollut kivaa, kun lapsi ei ollut muutenkaan mikään suursyömäri.En koskaan lähtenyt mihinkään ilman omia eväitä, koska ensinnäkään en luottanut muiden tekemään ruokaan, Äitinikään ei uskonut että jos lapsi on allerginen esim. maidolle, ei hän voi nauttia sitä missään muodossa."Siis eikö edes vähän jäätelöä...?"Lapsi on aikuisten armoilla, mutta aikuinen on itse vastuussa dieetistään, viimekädessä.
Olen myös samaa mieltä siinä että ravintola-alan ihmisiä on joka lähtöön. Ei ole tietoa, ei ole edes kiinnostusta.Jopa kielitaito on sitä ja tätä. Jos ei ole yhteistä kieltä, ei ole mitään.
Tarkoitukseni oli vain tuoda esille joidenkin ihmisten huono tapa hakea huomiota. Esim. halutaan ehdottomasti laktoositonta ruokaa, mutta jos esim. jälkiruoka sisältää laktoosia ja se sattuu olemaan jotain super houkuttelevaa( vaihtoehtoruoka pyritään ainakin minun työpaikallani tekemään niin samankaltaiseksi kuin on mahdollista, ilman laktoosia) Varmasti ainakin joka viikko, joskus monta kertaa viikossa, tulee henkilöitä, jotka yks kaks ovatkin parantuneet ja haluavat syödä tätä laktoosia sisältävää jälkiruokaa. Siis kysymys ei todellakaan ole muusta kuin huomion kipeydestä. Tai yksinkertaisesti typeryydestä. Kaikki ylimääräinen työ ja vaivan näkö, turhaa! Mutta kaikenhan maksaa asiakas, ikävä kyllä kustannukset jakautuvat kaikkien kesken,
En myöskään ole sitä mieltä, että ihmisen, jolla on todellisia ruokarajoitteita, tulisi tyytyä "vedessä lilluviin vihanneksiin" Palvelun ja ruokatarjonnan tulee olla sellaista, että jokainen voi turvallisin mielin syödä, ja nauttia ateriasta. Ja palautetta voi antaa slle taholle, joka viime kädessä on vastuussa ruokatuotteesta ja palvelusta. Uskon että ravintolan tms. palvelulaitoksen johtajia kiinnostaa kuinka asiakkaita palvellaan.
Ja kun sanoin että pöydässä on taatusti jotain mitä voi syödä, tarkoitti se yksityiskodeissa tapahtuvia ruokailuja.
Joten hyvää syksyä Sinulle ja miehellesi
t.Siiri
Olin töissä suuressa kauniissa kansainvälisessä ravintolassa, jossa myös käytettiin tuota nerokasta 'vähälaktoositon' ilmaisua vuosien ajan. Minua neljääkymppiä hipovaa kalkkista valistettiin johdon taholta, että asia ilmaistaan nykyään näin, kun jaksoin asiasta natkuttaa.
Mutta, mutta oli minullakin tarjoilijana hankalaa, jos asiakas aloitti tilauksen, onko teillä hyla-maitoa, kun minulla on maitoallergia...
"Mutta, mutta oli minullakin tarjoilijana hankalaa, jos asiakas aloitti tilauksen, onko teillä hyla-maitoa, kun minulla on maitoallergia..."
Juu - siinä oli taas joku _itse_ diagnoosin tehnyt, joka ei tiennyt, mikä ero on maitoallergialla ja laktoosi-intoleransilla! No - sillähän monet huuhaa-yrittäjät elävät ja se lisää bruttokansantuotetta! :-)))
Olen minäkin miettinyt monen maan ravintolaelämää seuranneena, että kuoleeko muualla allergikot ja ruokavammaiset pois, kun ei ne ravintoloissa käy. Suomalaisesta menyystä voi olla vaikea löytää sitä pihviä, kun kaikki -ton ja -tön -asiat on lueteltuna ensisijaisesti.
Tarjoilijana työskennellessäni suuressa tilaisuudessa, johon ruoka oli valmiiksi tilattu maksajan taholta kysyy asiakas heti ennen istuutumistaan :'Mitä täällä tarjotaan, minä en voi syödä sitä kun...' Johon minä sitten, että :'Päivää! Teille on tilattu...' Hän oli siis päättänyt, ettei syö sitä, mitä 300 muuta syö, vaikkei tiennyt mitä se on.
Kun niin monessa viestissä näytään ihmeteltävän tai "ihmeteltävän" sitä, miksi Suomesta löytyy niin paljon ruokarajoitteisia, kun niitä muualla ei ole (tai "ei ole"), niin haluaisin vähän valottaa asiaa omalta kannaltani.
Ensinnäkin on varmasti jonkinasteisesti totta, että Suomessa (tai kenties yleisesti länsimaissa) ihmiset ovat niin "terveystietoisia" ja hurahtaneet "elimistön hyvinvointiin", luontaistuotteisiin, kaikenlaisiin diagnooseihin ym., että omatekoisia diagnooseja ja ruokarajoitteita kasvaa kuin sieniä sateella. Kun sillä vielä saa huomiota osakseen, niin erikoisuuden tavoittelusta on tullut osa identiteettiä... Myös länsimainen oikeustaju ja erityisesti omista oikeuksista kiinnipitäminen on johtanut siihen, että joka ikinen katsoo olevansa oikeutettu sanelemaan ruokavalionsa milloin minnekin, kun kerran muutkin.
Tämä kehitys on sinänsä valitettavaa, koska se leimaa usein myös todellisen ja aiheellisen erityisruokavalion omaavat valittajiksi ja nipottajiksi. Ruokailun ammattilaiset ovat kyllästyneet mitä kummallisempiin ruokavalioihin ja koska heillä ei useinkaan ole koulutusta ja tietämystä punnita sitä, mikä ruokavalio on oikeasti aiheellinen ja tarpeellinen ja mikä pelkkää huuhaata, niin heiltä menee motivaatio oikeasti tehdä jokaiselle sopivaa ruokaa. Kärsimään joutuvat ne, joiden ruokavalio ja -rajoitukset ovat oikeasti perusteltuja kun heidät asetetaan samalle viivalle kuvitelluista sairauksista tai tykkäämisongelmista kärsivien kanssa.
Henkilökohtaisesti kaipaisin joltain enemmän tai vähemmän viralliselta taholta jonkinlaista kategorisointia ja suosituksia merkinnöistä ja noudatettavista erityisruokavalioista ainakin virallisempiin yhteyksiin.
Toinen juttu on sitten se, että suomalaisilla kaiketi ihan oikeasti on enemmän ruokarajoitteita kuin muilla kansoilla tai ainakin meillä on niiden suhteen parempi diagnostiikka. Erityisesti laktoosi-intoleranssia esiintyy Suomessa selvästi enemmän kuin keski-euroopassa, vaikka toisaalta aasiassa se on vielä paljon yleisempi (mutta sikäläisissä ruoissa ei laktoosia yleensä olekaan). Hygieniatason lisääntyminen on tuonut länsimaihin ja jostain syystä erityisesti Suomeen myös lisääntyvän määrän ruoka-aineallergioita, jotka ovat esim. kehitysmaissa lähes tuntemattomia sairauksia. Myös keliakiaa esiintyy Suomessa ilmeisesti jonkin verran enemmän kuin muualla samalla kuin keliaakikolle sopimattomia viljoja käytetään suomalaisessa ruokavaliossa varsin runsaasti.
Kolmas merkityksellinen asia on diagnostiikan kehittyneisyys Suomessa verrattuna moniin muihin maihin. Suomalaiset lääkärit ja myös potilaat ovat varsin tietoisia ruokavaliorajoitteita aiheuttavista sairauksista ja niitä tutkitaan ja diagnosoidaan meillä tehokkaasti. Monissa muissa maissa ihmiset saattavat kärsiä suolisto- tai allergiaoireista, mutta diagnostiikan puutteiden vuoksi heitä ei koskaan diagnosoida ja näin ollen myöskään hoitavia ruokarajoitteita ei osata laatia, vaatia tai noudattaa.
En osaa sanoa, mitä ruoka-alan ammattilaiset voisivat asian suhteen tehdä. Lääkärintodistuksen vaatiminen jokaisesta rajoitteesta ei ehkä ole ihan realistista. Jonkinlaisen listan oikeasti aiheellisista rajoituksista ja "huuhaa"-rajoituksista voisi ehkä laatia, mutta se ei kykene tietenkään erittelemään niitä, joilla oikeasti on rajoitus. Sitten tietysti voi ottaa "henkilökohtaiseen puhutteluun" kala-allergikot, joille kelpaa tonnikala ja laktoosi-intolerantikot, jotka voivat syödä jäätelöä, mutta mihin se sitten johtaa... Joka tapauksessa oikeasti ruokarajoitteisten ihmisten oikeuksista kiinni pitäminen on tärkeää ja jos siinä sivussa on pakko noudattaa joitakin vähemmän järkeviä toiveita niin ehkä sille ei sitten voi mitään - vielä kohtuuttomampi lopputulos tulee siitä jos allergikot, laktoosi-intolerantikot ja keliaakikot eivät saa mitään ruokaa tai saavat itselleen sopimatonta ruokaa.
Suurin osa noista numerontekijöistä on pelkkiä elämäntapaniuhottajia! He yrittävät tuoda itseään esille omalla - mahdollisella - puutteellisuudellaan.
Aikaisemmin puutteista ja omituisuuksista oltiin hiljaa - nyt niistä on tullut muotia. vrt. esim. homojen suosio TV-ohjelmissa!
Itselleni ei maidon nauttiminen - pelkästään oman komekusken mukaan, virallista testiä ei koskaan ole tehty - ei näytä olrvan hyväksi. Silti en koskaan ravintolassa tai porukkaruokailua suunniteltaessa tee siitä numeroa - osaan itsekin välttää itselleni epäterveellisinä pitämiäni ruokia/juomia ja tarvittaessa jättää ne väliin ja olla vaatimatta tilalle (muiden kustannuksela) jotain kalliimpaa korvaavaa tuotetta.
Kohtuus kaikessa - se on asiallisen käyttäytymien perussääntö nylysiinkin!
Tiedän, miten laktoosi-intoleranttien määrä saadaan tiputettua puoleen alta aikayksikön. Aletaan vain kutsua vaivaa sen perinteisellä nimellä: pierutauti. Uskoisin, että kaikki hienopierut eivät vaivastaan sen jälkeen huutele ovelta asti.