moro kaikki!
Kaikki te,jotka ootte miehen kanssa jolla lapsia ja itsellänne ei.Miten toimitte?leikittekö lapsen kanssa päivittäin vai oletteko hieman sivulla?kauan kestää kunnes rakastaa miehen lasta kuin omaansa?(en halua tehdä yhteisiä ennen kuin näin on)
Meillä on vähän outo tilanne muutenkin ku n lapsi asuu suurimman osan ajstaan mumminsa luona miehen työn vuoksi.Olen jo kolmen vuoden ajan yrittänyt saada lasta minun hoiviini ja nyt se ehkä onnistuu tosin "varastamalla"8eli haemme lapsen mieheni kanssa ja muutamme pois jotta anoppi ei rupea räyhäämään)Mistä lie anopin käytös?
Toisilla ongelmia olla lasten kanssa,mulla taas ongelma saada ne,outoa!
Vielä lohdutuksen sana kaikille äitipuolille!Älkää välittäkö ilkeistä sanoista apua pyytäessänne,vain äitipuoli voi ymmärtää äitipuolta.
Kaikki te,jotka ootte miehen kanssa jolla lapsia ja itsellänne ei.Miten toimitte?leikittekö lapsen kanssa päivittäin vai oletteko hieman sivulla?kauan kestää kunnes rakastaa miehen lasta kuin omaansa?(en halua tehdä yhteisiä ennen kuin näin on)
Meillä on vähän outo tilanne muutenkin ku n lapsi asuu suurimman osan ajstaan mumminsa luona miehen työn vuoksi.Olen jo kolmen vuoden ajan yrittänyt saada lasta minun hoiviini ja nyt se ehkä onnistuu tosin "varastamalla"8eli haemme lapsen mieheni kanssa ja muutamme pois jotta anoppi ei rupea räyhäämään)Mistä lie anopin käytös?
Toisilla ongelmia olla lasten kanssa,mulla taas ongelma saada ne,outoa!
Vielä lohdutuksen sana kaikille äitipuolille!Älkää välittäkö ilkeistä sanoista apua pyytäessänne,vain äitipuoli voi ymmärtää äitipuolta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Riittää kun kunnioitat ja arvostat lasta. Mikä sääntö sellainen on, että pitäisi rakastaa kuin omaansa? Nauti vaan lapsesta sellaisenaan!
Odotahan vain, kun tämän palstan "äidit" hoksaavat, että olet jo "kolmen vuoden ajan yrittänyt varastaa lasta äidiltään".
Jos oikeasti aiotte ottaa lapsen luoksenne asumaan, niin onhan lapsen huolto ja asumisasiat sovittu ihan virallisesti? Jos vain otatte lapsen luoksenne ja muutatte toiselle paikkakunnalle asiasta muiden osapuolten kanssa edes keskustelematta, niin konflikti on aivan varmasti valmis. Eli älä ihmettele, jos anoppi tällaisesta saa hepulin. Mm. lapsen asuinpaikan muuttamiseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus.
Lapsella ei ole äitiä.Anoppi ei vain suostu antamaan lasta,mutta hänellä ei ole mitään huoltajuus valtaa lapseen.Haluaa kai pitää pojastaan eli miehestäni kiinni,on nimittäin mustasukkainen mulle...??
jos anoppis on todella hoitanut lasta kolmekin vuotta, niin ajatteles nyt - kyllä se jotain sekin merkitsee, paitsi sinulle niin lapselle.. Kyllä kai hän on ajatellut paitsi poikansa myös tämän lapsenlapsen parasta, joten ei KANNATA ajatella mitään varastamista (haluat miellyttää miestäsi ja sitä kautta lapsi teille)...Mutta paras vaihtoehto lienee kuitenkin kaikkien kannalta että radikaalia muutosta ei tehdä väkisin (ajattele nyt omaakin henkistä vapauttasi). Eli mun reseptinä olis suhteiden ylläpitäminen hyvinä ja käytännön asioista sopiminen kaikkien hyväksi (myös Sinun). Tsemppiä
Onko järkevää jättää lapsi asumaan anopille kun muutamme joka tapauksessa pois paikkakunnalta.Jos saamme omia lapsia he asuvat luonamme of course,ja sitten kun muutamme noin seitsemän vuoden päästä takaisin niin on lapselle varmaan aika vaikeeta yhtäkkiä muuttaa uuteen asuntoon missä uusia lapsia,vai olenko aivan väärässä?Mummi on sitäpaitsi vanha ja sairas eikä varmasti jaksa hoitaa lasta täyspäiväisesti jatkuvasti.
..välttämättä koskaan rakasta lasta kuin omaasi. Tai mielestäni se on mahdottomuus. Oma lapsi on aina oma lapsi. Eli tota menoo joudut hylkäämään oman lapsen hankkimisen kokonaan.
Minä olen olen aviossa miehen kanssa jolla on 2 lasta. Meillä on lasten kanssa läheiset välit, mutta pakko myöntää, että en näitä lapsia rakasta, vaikka heistä tykkäänkin. 6 vuotta olen nämä lapset jo tuntenut, elikä kaipa se rakkaus olisi jo tullut jos olisi tullakseen. Ei sinun tarvitse miehesi lapsia rakastaa, pääasia, että tulet heidän kanssa toimeen ja tykkäät heistä ja he sinusta. Tsemppiä.
Helppoa sekä lapselle ja vanhemman uudelle puolisolle on ajattelutapa: uusi puoliso on yksi aikuinen lisää, joka välittää ja kotonaan yhtälailla vanhemman kanssa päätösvaltainen aikuinen. Lapsen kanssa tulee jossain vaiheessa keskustelu kyllä :"et sä ole mun äiti/isä", mitä tietenkään ei uudet puolisot olekaan. Mutta samalla tavoin elämässä ohjaavia aikuisia kuin vaikkapa päiväkodissa hoitotädit/-sedät ja kouluissa opet. Läheisiä kyllä - rakkaus taas ei voi olla samanlaista kuin vaikkapa sitä omaa lasta kohtaan, ennemmin voisi puhua syvästä välittämisestä. Touhuilu puolison lasten kanssa on ihan ok juttu, toisinaan taas kannattaa antaa kahdenkeskistäkin aikaa lapselle vanhempansa kanssa, ja tehdä sillä aikaa jotain ihan omaa juttuaan. Lapsen varastamiseen en kyllä missään tapauksessa lähtisi, siitä tulee ihan liian isot sotkut ja lapsellekaan se ei ole hyvä vaihtoehto.
Jatkan vielä hieman kyselyillä,että osaako kukaan selittää anopin käytöstä sillä hän ei ole antanut lasta minun hoitooni koskaan,vain silloin kuin mies kotona.mies puoltaa minun hoitamista,mutta ei jaksa enää tapella mutsinsa kanssa.Olen kaikin puolin kunniallinen ihminen,itelläni 6 nuorempaa sisarusta,eli ei pitäs johtuu siitäkään,että ei luottais kykyihini.Hän on muutenkin hyvin näreissään jos menemme mieheni kanssa kaksin johonkin,emmekä ota häntä mukaan.Soittipa hääyön jälkeisenä aamunakin,että nyt teiän tarttis jo tulla himaa,ootte ollu liian kauan kahdestaa...Valittaa myös siitä kun joutuu hoitamaan mieheni poikaa mutta ei silti anna minulle,ristiriitaista!!
Mahtaakohan miehesi olla äidin tohvelin alla, eli tekee niinkuin äiti käskee. Mitenköhän mahtaa olla niiden äidin lihapullien laita? Ovatko parempia kuin sinun tekemäsi.
Kyse taitaa nyt olla siitä, että miehesi täytyy katkaista "napanuoransa" äitiin. Niin kauan kuin miehesi antaa äidin itseään komentaa, niin äiti komentaa. Ja toisaalta, kyllä isän pitäisi ottaa itse vastuu lapsestaan, eikä siirtää sitä sinulle tai äidilleen.