Luulin sinut tunteneeni paremmin,
kuin kukaan muu tässä maailmassa
Kuinka tutustuimme sieluihimme keskusteluin,
elimme toistemme lämpimissä tunteissa
Aikoina hyvinä, aikoina pahoina,
jaksoimme toisiamme tukea, sydämin vahvoin
Mut rapisemaan alkoi unelmamme, suurina paloina,
tunteittemme revetessä, sammutetuin valoin
Mikään ei sinun ilmettäsi muuttaa voinut,
ei tuska, ilo, silmieni anelut
Naamiosi hymyilevä vain, jätit käteeni,
kun oven rakkauteni suljit perässäsi
Ehkä minäkin voin joskus maskini riisua,
paljastaa sen aran ihmisen sisälläni
Kun sitä hän, joka haluaa rakastua,
sielunsa paljaana tulee eteeni
Haavoittuvalla sisimmällään,
vastaa tunteisiini, rakkauteeni
Hälle naamioni polvillani eteensä annan
Kestän kovan maailman, ensi kertaa,
omana itsenäin
kuin kukaan muu tässä maailmassa
Kuinka tutustuimme sieluihimme keskusteluin,
elimme toistemme lämpimissä tunteissa
Aikoina hyvinä, aikoina pahoina,
jaksoimme toisiamme tukea, sydämin vahvoin
Mut rapisemaan alkoi unelmamme, suurina paloina,
tunteittemme revetessä, sammutetuin valoin
Mikään ei sinun ilmettäsi muuttaa voinut,
ei tuska, ilo, silmieni anelut
Naamiosi hymyilevä vain, jätit käteeni,
kun oven rakkauteni suljit perässäsi
Ehkä minäkin voin joskus maskini riisua,
paljastaa sen aran ihmisen sisälläni
Kun sitä hän, joka haluaa rakastua,
sielunsa paljaana tulee eteeni
Haavoittuvalla sisimmällään,
vastaa tunteisiini, rakkauteeni
Hälle naamioni polvillani eteensä annan
Kestän kovan maailman, ensi kertaa,
omana itsenäin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä saa minutkin heittämään naamioni
ollut jo jonkin aikaa valmiina.
Ajatuksen tehdä tämä taisi tulla sinun kirjoittamasta runosta, joten kiitos sinulle... :)
Sieluni haavoilla, sydämeni palasina. Liikaa satutettuna en voi vielä enempää antaa kuin ystävyyteni...rakkautenikin joskus...Tai jos rehellinen olen, on se jo luonasi.
Sinua minä rakastan, voin sen kait jo vihdoin tunnustaa. Vain sinua minä haluan, tahdotko kätesi ojentaa?
Muistan sinua joka hetki elämässäni, tässä tyhjyyden täyttämässä päiväjärjestyksessäni. Pienet asiat...suuretkin, ne jatkuvasti mullistaa maailmani.
Sinä tunnet minut niinkuin omat taskusi, sillä luulen olen kaltaisesi. Näin uskoisin ja jos muuta kertoisin...valehtelisin.
Olen herkkä ihminen, taiteilijaluontoinen. Luonnon kauneus minut ikemään saa, tai parhaat päivänsä nähnyt vanhus nää kyyneleet poskillein virtaamaan .
Herkkyydessänikin haluan sinua rakastaa, mutta en voi tehdä sitä ilman lupaa. Mennyt pitää unohtaa, jotta vapaudessa jälleen saa toista lohduttaa.
Älä mene pois, jaksa odottaa ja lupaan ei ole maailmassa mitään mikä voisi meidät erottaa. Rakastan sinua liikaa, en luotain sua pois päästää voi.
Jos ilman sinun rakkauttasi jään, kuolen yksin tähän ikävään. Olet minulle juuri hän, jonka tiedän antavan minulle rakkaudentäyteisen ja onnellisen elämän...
Älä hylkää, älä lähde pois. Sinun kanssasi minun hyvä olla vois. =D
*heh* ja vaikka nyt ei oikein rimmaa tai rimmaa liikaakin, niin ajatukset ovat totisinta totta. Rakastan "minun" Jiitäni yli kaiken.Vielä kun saisin omakseni ja pääsisin eroon mitättömästä entisestä elämästäni niin voi että olisin onnellinen. Ainoa hyvä asia tämän hetkisessä elämässäni on rakkaat lapseni joiden myötä ja sanoista voin päätellä olevani kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvä ihminen vaikka mies loukannut ja alistanut todella rumasti koko yhteisaikamme...
ja olet uskollinen monelle
Anteeksi mitä? Tuskin tunnet!!!Vai onkohan jollakulla vastaava nimi? "BLUE ANGEL" on lainanikki jonka olen joskus nähnyt rakkausrunot-sivulla.(?)Kuka sinä sitten olet kun luulet tuntevasi minut?
tuota luontevasti näyttää soljuvan... :)
Kokeillaan, pääsenkö edes puoleen... :)
Haavoittuneen, pirstaleisen sydämesi tuen,
antaa voin ystävällisyydelläni
Haavoittuneen, pirstaleisen sydämesi korjauksen,
antaa voin rakkaudellani
Käteeni tarttumalla askeleen otat maailmaan uuteen,
mitä se tarjoaa, en tiedä, näe en tulevaisuuteen
Kaikkiin hetkiin mieleesi päässyt olen,
ilmankos mielelläni aika onkin kortilla...
Ehkä oletkin kaltaiseni, ken tietää,
sen selvittämiseen tarvitaan aikaa ja voimia
En hävitä aio mihinkään, en edes kera syksyn lehtien,
en edes vetenä talven lumien
Mutta elämääsi sekoittamaan, en tule,
ennenkuin sen itsellesi selväksi tehnyt olet
Jahas, J:si onkin salarakkaasi... :)
Vaikeassa tilanteessahan sinä olet.
Sitä pitää vaan ihmetellä, miten paljon ihminen antaa toiselle anteeksi lasten vuoksi... Ehkäpä juuri siksi, että he omina itsenään huolehtivat myös sinusta...