Ongelma on tämä: minulla on jo ollut yli vuoden pientä meininkiä yhden joukkuekaverini kanssa. Emme ole yhdessä, emmekä ole edes suudelleet tai mitään sinne päin. Meillä vaan on koko ajan "perhosia mahassa" meininki. Katseita, hymyjä ehkä hieman hellää kosketusta. Ei mitään ihmeellistä, peli kentällä meidän suhde toimii loistavasti, tietää mitä toinen ajattelee. Mutta sitten taas meillä on aika myrskyisiä kohtia, murjotettaan eikä puhuta toiselle sanaakaan. Mutta aina niistä on päästy ohi ja jatkettu. Sitä vaan haluaisi kertoa toiselle että; hei, sä olet mulle tärkeintä maailmassa. Mutta kun ei uskalla, sitä pelkää, ei hylkäämistä vaan se että jos koko joukkue saa tietää saattaa tulla hyljeksityksi koska tälläinen "vahinko" pääsi tapahtumaan, rakastua nyt joukkuekaveriin.
Lopulta halusin päästä pois, en enää jaksannut, ilmoitin lähtö aikeistani, en kertonnut todellisia syitä. Juttelin hänen kanssaan ja hän puhui minut jäämään joukkueeseen. Ja taas meni vähän aikaa hyvin kunnes olimme toisella paikkakunnalla pelaamaassa, hyvä ystäväni asui siellä ja koska näemme muutenkin harvoin hän tuli tapaamaan. Ystäväni ei ollut nähnyt ihastustani, muuten kuin kuvissa ja hänestä oli mukava nähdä ihastukseni, mutta odotellessamme lupaa lähteä vapaasti liikkumaan ihastukseni ei ollut mitenkään iloisen näköinen kun näki minut kaverini kanssa. Myöhemmin ihastukseni kysyi kuka tämä minun ystäväni oli, painottaen sanaa ystävä, kerroin että pelkkä ystävä johon tutustuin sattumalta. Tuntui kuin hän ei olisi hyväksynnyt vastausta. Ja tämän jälkeen hän on käytäytynnyt minua kohtaan ihan kuin olisin petännyt häntä. Mikä laittaa ihmetyttämään, että mistä hän voi olettaa että olen häntä pettännyt. Jos olisin häntä pettännyt, hyväksyisin nuo vihaiset katseet ja se ettei hän puhu minulle mutta kun en ole, en pysty häntä pettämään.
Eli pitääkö tässä oikeasti pettää, vaikkei pysty vai pitäisikö puhua asioista vaikka ei edes olla yhdessä?
Jos vaan pytyisi unohtamaan hänet ja jatkamaan eteen päin, mutta kun ei onnistu kun näkee melkein joka toinen päivä.
Joukkueen yhteiset illanvietot ovat pahimpia, en haluaisi olla siellä, keksin tai ainakin yritän keksiä syitä lähteä pois tai jäädä kokonaan pois sieltä. Ja taas yksi sellainen on tulossa...
Lopulta halusin päästä pois, en enää jaksannut, ilmoitin lähtö aikeistani, en kertonnut todellisia syitä. Juttelin hänen kanssaan ja hän puhui minut jäämään joukkueeseen. Ja taas meni vähän aikaa hyvin kunnes olimme toisella paikkakunnalla pelaamaassa, hyvä ystäväni asui siellä ja koska näemme muutenkin harvoin hän tuli tapaamaan. Ystäväni ei ollut nähnyt ihastustani, muuten kuin kuvissa ja hänestä oli mukava nähdä ihastukseni, mutta odotellessamme lupaa lähteä vapaasti liikkumaan ihastukseni ei ollut mitenkään iloisen näköinen kun näki minut kaverini kanssa. Myöhemmin ihastukseni kysyi kuka tämä minun ystäväni oli, painottaen sanaa ystävä, kerroin että pelkkä ystävä johon tutustuin sattumalta. Tuntui kuin hän ei olisi hyväksynnyt vastausta. Ja tämän jälkeen hän on käytäytynnyt minua kohtaan ihan kuin olisin petännyt häntä. Mikä laittaa ihmetyttämään, että mistä hän voi olettaa että olen häntä pettännyt. Jos olisin häntä pettännyt, hyväksyisin nuo vihaiset katseet ja se ettei hän puhu minulle mutta kun en ole, en pysty häntä pettämään.
Eli pitääkö tässä oikeasti pettää, vaikkei pysty vai pitäisikö puhua asioista vaikka ei edes olla yhdessä?
Jos vaan pytyisi unohtamaan hänet ja jatkamaan eteen päin, mutta kun ei onnistu kun näkee melkein joka toinen päivä.
Joukkueen yhteiset illanvietot ovat pahimpia, en haluaisi olla siellä, keksin tai ainakin yritän keksiä syitä lähteä pois tai jäädä kokonaan pois sieltä. Ja taas yksi sellainen on tulossa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten voi "pettää" toista, jos ei ole edes yhdessä?? Aika itsesi kiduttamista tuntuu tuollainen meininki olevan. Alempana taitaa ollakin keskustelua noista joukkuuen sisällä olevista ihastuksista jne ja varmasti sinunkin tilanteesi on tuttu monille, mutta
ihan itsesi takia kannatta kohdata tosiasiat, eli joko yrität unohtaa koko tyypin (mikä kyllä on vaikeaa ihastuneena..) tai sitten selvität asian ihastuksesi kanssa.
Tsemppiä sinulle kuitenkin ja älä ainakaan hylkää hyvää harrastusta ihan liian hätiköiden johtopäätösten takia!
Suosittelisin avointa keskustelua. Niin vaikeaa ja hankalaa kuin se varmasti onkin. Kerrot vaan toiselle mitä ajattelet hänestä ja koko tilanteesta. Ei tuollainen itsensä kiduttaminen ole kannattavaa, koska pidemmällä aika välillä sitä mahdollisesti menettää paljon kaikkia kivoja hetkiä sekä joukkueen että mahdollisesti myös tuon toisen henkilön kanssa.
Ole sinä se, joka tekee aloituksen, kun tuo toinen henkilö selkeästi näyttää olevan sinusta kiinnostunut.
Ei kannata yrittää nyt unohtaa, tai mietit loppuelämäsi miten asia oikeasti oli. Sitä paitsi hän voi luulla, ettet ole kiinnostunut, jos katoat vain paikalta. Kerro hänelle jotenkin, se on huomattavasti parempi ratkaisu, kuin jäädä yksin miettimään mitä olisi sittenkin voinut olla...tai mitä ei voinut olla. Selvitä se :)
olisi niin kamalaa, jos joukkuetoverit tietäisivät? Elätkö toisten mukaan muutoinkin? Ajatuskin tuntuu tosi rankalta. Ite en kyllä välitä tuon taivaallista mitä muut ajattelee, se on heidän ongelma, ei mun. Joku sanoi näin, ennytmuistakuka, kahta ei voi peittää, rakkautta ja tulipaloa.
Ei se että se että he tietäisivät vaan se että miltä se sitten tuntuisi olla joukkueessa kun kaikki karttaisi kun ruttoa; koska ei sitä tiedä vaikka toinen alkaisi ahdistella suihkussa yms.
Tiedän, että tuo kuulostaa aika vanhan aikaiselta mutta sellasta se on, ainakin meidän joukkueessa. Osaa se ei tunnu haittaavan mutta joitakin se haittaa ja erittäin paljon.
ystävä, etkö ollut jo kerran lähdössä joukkueesta? juttele ihastuksesi kanssa, kerro mitä tunnet. jos asiat menee syteen ei ne ole ainakaan huonommin kuin nykyisessä savessa. vai?
ja jos saat rakkauden mutta menetät joukkueen, mitä sitten, etsi uusi. ja jos menetät molemmat, ei asiat ole kuitenkaan ainakaan huonommin kuin nyt. ja jos menee molemmat putkeen, niin mikäs sen hienompaa. ota pässiä sarvista!!
mutta kun on tämä kausi vielä sopimusta jäljellä ja kausi on vasta alkamassa. Eli vuoden joutuisin olemaan kiinni. Eli jos menettäisin kummankin, niin ei olisi todellakaan mukavaa olla vuotta joukkueessa, nykyään kun joukkue vielä menettelee. Mutta jos joutuisi samantien eristykseen kauden alussa ja koko vuosi olisi edessä, sitä en jaksaisi. Sitä on tähän päivään jaksannut vaan olla hiljaa ja saada ihmiset ymmärtämään että en osaa tuntea saatika rakastaa. Sitä voi jotkut pitää itsekidutuksena, mutta olen aina ollut sellainen.
mikä on sun laji?
sählyä