Täällä pyörii jonkun verran lääkiksessä opiskelevia ja "opiskelevia", joten haluaisin kysyä tätä, minua kiinnostaa kovasti ihmisten elimistön toiminta, mutta ei lääkärinä toiminen. Mitä muita mahdollisuuksia lääkäriksi valmistuvalla voisi olla kuin sairaiden hoitaminen? Tätä kyselen siksi koska olen pohtinut tarjoaisi lääkis minulla mahdollisuuden tutustua ihmisen elimistön toimintaan parhaiten.
Lääkiksestä jälleen
antisosiaalinen
133640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
patologina tai kirurgina. Toisella potilaat pääsääntöisesti nukkuu ja toisella taas ovat kuolleita , paljon ei tarvitse sosieerata, mutta on todella tärkeää työtä.
Miten olisi tutkija?
Ei kannata lääkikseen hakea jos ei potilastyötä halua tehdä; sitä on nimittäin pakollisena paljon ja aikaisin.
Mene lukemaan jotain biologiaa tai muuta vastaavaa, tai vaikka farmasiaa.
Turussa taitaa olla joku biokemistin ja lääkärin välimaastoon sijoittuva bioalan koulutusohjelma. Tuolta saa eväitä lääketieteelliseen tutkimukseen.
Kuten yllä sanottu, jos et potilastyöstä pidä niin älä hakeudu alalle. Pakollisiin opintoihin sisältyy paljon potilaiden kanssa touhuamista.
Mitä biokemisti tarkalleen ottaen tekee?
Ammattikouluun en viitsisi lukion jälkeen mennä, joten patologin avustaja-homma ei ehkä ole se mitä etsin. Biologiassa minussa kiehtoo ainoastaan vain ihmisen biologia (mutta kemia kyllä laajemminkin) eikä biologian opiskelu varsinaisesti siksi ehkä sopisi minulle. En jaksaisi opiskella esim. kasvien biologiaa tms.. En jaksanut opiskella sitä myöskään lukiossa, kemia ja fysiikka kyllä sujuvat.
Juuri tuo potilastyö tuntuisi vieraalta, ja en kestä jos toinen ei ymmärrä asioita yhtä nopeasti. Smalltalk ja vastaavat ovat täysin mahdottomia. Nonverbaalinen viestintä on sitäkin vaikeampaa. Tästä syystä myös sairaanhoitajan ura on pois suljettu, eikä sairaanhoitajakoulutushan keskittyy nimenomaan hoitotyöhön ja sisältää hirveät määrät potilastyötä.
Farmasia tai biokemia voisi kuulostaa mielenkiintoiselta. Taidan tutustua niiden tarjontaan.
Tampereen lääketieteellisessä tiedekunnassa on Bioteknologian suuntautumisvaihtoehto. Opinto-opas ja opetusohjelma löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/imt/biotek (voit katsoa sieltä millaisia kursseja koulutusohjelma sisältää).
Lainattu oppaasta:
"Koulutusohjelma on vahvasti painottunut lääketieteelliseen bioteknologiaan. Tämän alan tutkijoita ja asiantuntijoita tarvitaan runsaasti mm. biolääketieteen ja biotieteiden tutkimuksessa, lääkekehityksessä, sairauksien diagnostiikan menetelmien kehittämisessä, solu- ja kudosteknologiassa sekä nanotieteissä ja nanoteknologiassa."
Opetus tapahtuu pääosin Lääketieteellisen teknologian instituutissa, joka on Tampereen yliopiston paras yksikkö. "Tutkimusprojektit keskittyvät syöpään, mitokondriosairauksiin, solujen viestintäjärjestelmiin ja geeninsäätelyyn, bioinformatiikkaan ja bioteknologiaan."
"Koulutusohjelman erityispiirteitä ja kehityksen painopisteitä ovat opetuksen, huippututkimuksen ja tuotekehityksen kiinteä yhteistyö jo opiskelun alkuvaiheessa."
Suuntautumisvaihtoehdot
- Bioteknologian liiketoiminnan linja
- Bioinformatiikan linja
- Molekyylibiologian linja
- Solu- ja kudosteknologian linja
Korjaus edelliseen:
Tampereen lääketieteellisessä tiedekunnassa on Bioteknologian koulutusohjelma.
Biokemia on solutason kemiallisten ja biologisten ilmiöiden tutkimusta. Biokemian alan tutkijat tutkivat esim. lääkkeitä, välittäjäaineita, proteiineja yms., eri suuntautumisvaihtoehtoja on tutkijalle paljon. Itse biokemman fuksina olen vielä suhteellisen pihalla kaikesta, joten lisäinfoa esim:
http://www.biochem.oulu.fi/
Mielestäni lääkärin työ ei ole loppujen lopuksi niin sosiaalista kuin ensin ajatellaan. Lääkäri ottaa toki vastaan potilaat, mutta on lähinnä konsultoimassa asiantuntijan asemassa, mitä tehdään ja miten toimitaan. Toki siinä ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta lääkärit ovat yleensä hiljaa, kuuntelevat ja hoitajat hoitavat sen sosiaalisen osuuden. Harvalla lääkärillä mun kokemusten mukaan sosiaaliset taidot on mitenkään loistavat.
Hammaslääkärin ammatissa puhumista tarvitsee kokemusteni mukaan vielä vähemmän, varsinkin jos yksityiselle puolelle menee. Hoitsut hoitaa puhumisen, lääkäri vain tekee toimenpiteet. Eli miten olis hampaan puoli lääkiksessä?
Ruumiinavauksissa toimii avustajana ammattikoulun tms käyneitä henkilöitä. He tekevät teknisesti avauksen ja ottavat elimet esille patologin tarkasteltavaksi. Kun punnitukset on tehty ja näytteet otettu niin ruumiinavausavustaja siistii ruumiin luovutuskuntoon. Tässä siis ammatti henkilölle joka on kiinnostunut ihmisen anatomiasta.
Jos on enemmän kiinnostunut elimistön toiminnasta niin lääkärin ammatti on hyvä ja miksei vaikka liikuntafysiologin, sairaanhoitajan, biologin tms ammatti. Miksei voisi tehdä jotain muuta työtä ja opiskella vaikka huvin vuoksi ihmisen fsiologiaa vaikka kirjoista. Ihmetyttää että mikä voisi olla sellainen ammatti jossa voisi itsensä elättää vain tietämällä miten terve elimistö toimii. Lääkäriopiskelijoitten opettaja mahdollisesti?
Tieteentekijöiksi tarvitaan fiksuja lääketieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Tutkijoiksi sitten tietysti suuntautuvat ihmiset, joita potilaiden hoito ei kiinnosta. Lue vaan lääkäriksi jos rahkeita riittää. Opiskeluaikana potilaita on jonkinverran pakko tutkia, mutta jos kliininen ura ei kiinnosta, voit heti valmistumisen jälkeen suuntautua teoreetikoksi.
Turussa:
TERVEYDEN BIOTIETEET
"Terbion opiskelijat opiskelevat useissa luonnontieteellisissä ja lääketieteellisissä laitoksissa ja oppiaineissa.He suorittavat ensin 3-vuotisen luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon (LuK) ja sen jälkeen 2 -vuotisen filosofian maisterin tutkinnon (FM) yhdellä kolmesta linjasta. Elintarvikekehityksen maisterivaiheen opinnot suoritetaan pääasiassa biokemian ja elintarvikekemian laitoksella, lääkekehityksen ja synteettisen lääkekemian maisterivaiheen opinnot pääasiassa biolääketieteen laitoksella"
Biotekniikan yms koulutuksia löytyy nykyään hyvin. Sisällöllisesti niissä on enemmän vähän kaikkea kuin perinteisissä biologian/kemian/farmasian/lääkiksen tutkinnoissa, joten kannattaa ottaa selvä suunta johonkin suuntaan. Puolittaisella lääkärillä, psykologilla tai koodarilla kukaan tee paljoakaan.
Tampere satsasi rahallisesti ainakin pari vuotta sitten hurjasti biotekniikkaan ja perusti jotain. Turussa on Terbio. Helsingissä on Hebiot, joka on Helsingin yliopiston, HKKK:n ja TKK:n yhteishanke, ja josta saattoi ainakin vuosi sitten valmistua vaikka kauppatieteilijäksi. TKK:lla ja Helsingin lääkiksen yhteisohjelma Bioinformaatioteknologian koulutusohjelma TKK:lla aloitti jo vuonna 2003, siitä osaan sanoa enemmän.
BioIT-ohjelmassa voi lukea esimerkiksi lääketieteellistä tekniikkaa, kuvantamismenetelmiä, robotiikkaa, esimerkiksi keinotekoinen silmä tai univaiheen mittarit. Kemiallisempaakin puolta voi tutkia ja erikoistua esimerkiksi implantteihin, "elollisen ja elottoman rajapintaan". Jo tutkinto-ohjelmaan sisältyy jonkun verran fysiologiaa ja anatomiaa sekä kursseja lääkiksestä, mutta proffat ovat aika vapaamielisiä sen suhteen; ainakin lääkiksestä, farmasiasta ja psykologiasta on kursseja yliopistolla käyty suorittamassa.
TKK:lle ei kannata tulla, jos matikka ja kemia tai fysiikka eivät lainkaan kiinnosta, mutta hyvänä puolena verrattuna lääkikseen on ainakin tutkinnon joustavuus oman mielenkiinnon mukaan. Tutkinnot suorastaan tähtäävät akateemiseen uraan ja tutkimukseen, lääkiksestä kuitenkin valmistutaan lääkäriksi ja erikoistutaan vasta sen jälkeen (poislukien harvalukuiset tutkijalääkärilinjalaiset). Väliin mahtuu paljon pakollista harjoittelua.
Eikä minulla ole mitään lääkistä vastaan, ties vaikka itsekin sinne vielä jossain vaiheessa pyrkisin. Lääkikseen pyrkiville välivuoden pitäjille suosittelen myös TKK:ta, hyvä ilmapiiri ja kuka peruskursseja pakottaa suorittamaan. Niistä on tosin tunnetusti kyllä ollut ihmisille apua pääsykokeissa lääkikseenkin. :)
Mutta eiköhän tämä jo riitä.