tarvitseeko joku rahaa

Idea pistetty korvan taakse.

Onhan kuvankäsittelyohjelmat sun muut mukavat että saa taustatukea asiansa taakse.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000476&posting=22000000009873516

Lainaus:

"Ulla otti viime vuonna kaksi kertaa yhteyttä poliisiin kertoakseen kokemuksestaan.

Sekä Lahden poliisissa että Keskusrikospoliisissa Helsingissä suhtauduttiin Ullan tarinaan melko kylmäkiskoisesti.

- Ne sanoivat vaan, että katsotaan nyt, eikä sitten tapahtunut mitään, Ulla tuhahtaa.

Kokemuksensa mukaan Ulla on vakuuttunut Gustafssonin syyttömyydestä.

- Ei se mikään tappaja ole, hän toteaa painokkaasti."


Mikä tuo Ullan kokemus sitten on, se selviää Oho!-lehden nrosta 35/2005, jossa Ulla Koronen Asikkalasta kertoo kohtaamisestaan Nils Gustafssonin kanssa syksyllä 1961:

Lainaus:

"Ulla oli tuolloin 20-vuotias ja työskenteli tarjoilijana Hämeenlinnan Aulangolla sijainneessa Baari Partasessa. --

Vähän ennen Ullan työvuoron loppumista asiakkaaksi tuli nuori pitkänhuiskea mies.

Kahvin ja pullan tilannut Nils Gustafsson oli Ullalle tuntematon mies, mutta herätti oitis nuoren naisen mielenkiinnon.

- Ajattelin, että onpas siinä nätti poika, oli niin kauniit silmät ja kiva hymy.

Ullan muistikuvan mukaan Nils Gustafssonilla oli tuolloin yllään suorat vaaleat housut ja tummempi pusero. Pullakahvit nautittuaan Gustafsson tuli kysymään sievältä tarjoilijattarelta, jos saisi ajaa hänet autollaan kotiin.

Ulla suostui ottamaan autokyydin vastaan, sillä oli sateinen ja pimeä yö. Ullan työvuoro loppui kello yksitoista, jolloin hän astui Nils Gustafssonin beigensävyiseen kuplavolkkariin.

- Hän ei sitten kysynytkään, mihin päin mennään, vaan lähti ajamaan kaupungista Hattulaan päin, Koronen kertoo.

- Hän tuntui tietävän ne tiet siellä. Sitten tuli hiekkatiellä hirveän tumma kohta, missä oli vain kuusia kahden puolen tietä, Ulla muistelee.

Siihen Gustafsson yhtäkkiä pysäytti auton.

Vielä tässäkään vaiheessa Ulla Koroselle ei ollut selvillä, kenen kyydissä hän oli.

- Hän kysyi sitten, tiedänkö minä kuka hän on, että muistanko sen Bodominjärven tapauksen. Että hän on ainoa, joka jäi eloon, kun hänen kolme kaveriaan tapettiin.

Sitten Gustafsson kertoi nimensä. --

- Sitten hän kysyi, että arvaa, mitä hänellä on tuossa penkin takana, Ulla kertoo ääni väristen.

- Minä sanoin, että karkkia tai suklaata tai jotain semmoista.

- Siellä on kirves, hän vastasi.

Minä pelästyin, vieläkin puistattaa, kun muistelee, Ulla huokaa.

- Mitä varten sinulla kirves on, minä kysyin.

- Hän sanoi, että sitä varten, kun hän pelkää. Että jos murhaaja näkee lehdistä, että hän onkin jäänyt eloon.

Gustafsson oli sanonut pelkäävänsä, että murhaaja seuraa häntä.

- Että se tappaa vielä hänetkin, kun tapaa tuolla jossakin, Ulla selittää.

Tämän kerrottuaan Gustafsson käynnisti auton uudelleen ja lähti ajamaan Ullaa kaupunkiin.

- Silloin se vasta kysyi, että missä minä asun. Minä neuvoin sitten, eikä siinä paljon puhuttu. Satoi vettä ja oli pimeää.

- Ei se mitään tehnyt, ei se koskenutkaan minuun, Ulla sanoo hieman hämmentyneenä.

Perille tultua Gustafsson pysäytti auton. Ulla avasi oven, toivotti hyvät yöt ja kiitti kyydistä.

- Ajattelin, että olipas vähän outo tyyppi, kun ei edes pussata yrittänyt.

Nils Gustafsson jatkoi oitis matkaansa."


Poliisilla on kuitenkin aivan omat teoriansa asiasta eikä se sitä paitsi halua tulla naurunalaiseksi.

Videoitu kuulustelu oli esimerkiksi johdatteleva, jossa tutkinnanjohtaja Markku Tuominen tölväisi jopa Gustafssonia sanomalla, etteikö kannattaisi olla vähän totuudenmukaisempi, siis KRP:n totuuden mukainen.

Oikeussalissa Markku Tuominen syötti Gustafssonin suuhun myöskin sanat "tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli", vaikka Gustafsson on koko oikeudenkäynnin ajan järjestelmällisesti kiistänyt syyllisyytensä.