Minulla on ollut jo vuosia syömishäiriö. Anoreksia vaihtui bulimiaksi ja tätä nykyään oksennan tahallisesti kolme kertaa päivässä.
Ajattelin kertoa poikaystävälleni, mutta en tiedä uskallanko/kannattaako. Tiedän, että hänellä ei ole aavistustakaan, mitä puuhailen ja tiedän, että se tulisi aikamoisena järkytykseä.
Haluaisin tietää myös, että, miten te pojat reagoisitte, jos tyttöystävänne pamauttaisi tällaisen tiedon? Olemme vakavassa suhteessa, enkä tiedä vaikuttaako sekin, etten ehkä koskaan voi saada lapsia.
Voi:( Mitä mä olen mennyt tekemään itselleni? Olen 164/41 ja tiedän olevani laiha, jos vertaan muihin, mutta itselleni olen lihava ja idioottimaisinta tässä on, että haluaisin vieläkin vain laihtua (- joku kuitenkin käskee pitämään painon nykyisissä lukemissa).
Miksi hän edes halusi alkaa seurustella tällaisen mielisairaan kanssa?
Kaikille nuorille tytöille haluaisin sanoa, että älkää laihduttako! Muutama liikakilo ei haittaa mitään! Oman elämäni olen tuonnut jo totaalisesti, enkä tiedä onko paluuta. En halua, että kukaan muu joutuu kokemaan vastaavaa!
Kuuluisiko poikaystäväni saada tietää todellisesta minästäni?
PS. Toivoisin asiallisia vastauksia, en haukkuja (olen kuullut niitä jo ihan liikaa). Moittiminen ei auta, kun kyseessä on syömishäiriö. Kiitos.
Ajattelin kertoa poikaystävälleni, mutta en tiedä uskallanko/kannattaako. Tiedän, että hänellä ei ole aavistustakaan, mitä puuhailen ja tiedän, että se tulisi aikamoisena järkytykseä.
Haluaisin tietää myös, että, miten te pojat reagoisitte, jos tyttöystävänne pamauttaisi tällaisen tiedon? Olemme vakavassa suhteessa, enkä tiedä vaikuttaako sekin, etten ehkä koskaan voi saada lapsia.
Voi:( Mitä mä olen mennyt tekemään itselleni? Olen 164/41 ja tiedän olevani laiha, jos vertaan muihin, mutta itselleni olen lihava ja idioottimaisinta tässä on, että haluaisin vieläkin vain laihtua (- joku kuitenkin käskee pitämään painon nykyisissä lukemissa).
Miksi hän edes halusi alkaa seurustella tällaisen mielisairaan kanssa?
Kaikille nuorille tytöille haluaisin sanoa, että älkää laihduttako! Muutama liikakilo ei haittaa mitään! Oman elämäni olen tuonnut jo totaalisesti, enkä tiedä onko paluuta. En halua, että kukaan muu joutuu kokemaan vastaavaa!
Kuuluisiko poikaystäväni saada tietää todellisesta minästäni?
PS. Toivoisin asiallisia vastauksia, en haukkuja (olen kuullut niitä jo ihan liikaa). Moittiminen ei auta, kun kyseessä on syömishäiriö. Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskoisin kyllä poikaystäväsi ymmärtävän, miten paha sinun on olla. Yhdessä sitten yrittäisitte päästä tästä sinun syömishäiriöstäsi...
ikävää kuulla, että sinulla on bulimiä ;(. kyllä poikaystävällesi voi kertoa, jos hän on sitä tyyppiä että ymmärtää. täytyyhän sen ymmärtää. joskus auttaa suuresti, kun kertoo asioista jollekulle. jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on entinen suru. luulenpa, että ,kun kerrot poisaystävällesi asiasta niin olisi mahdollista, että hän olisi tukihenkilösi ja voisitte vaikka yhdessä käydä syömishäiriö-kliniikalla. ja vielä, et ole mielisairas tai millään tavalla hullu! olet vain sairastunut vakavaan sairauteen, josta on päästävä yli. kaikkea hyvää sinulle ja toivon että pääset vielä joskus oksennuksettomiin päiviin takaisin.
"Moittiminen ei auta, kun kyseessä on syömishäiriö. Kiitos."
No jos ei hyvällä, niin sitten pahalla? Vai mitä puhetta sitä sairaana ymmärtää?
t: ex-syömishäiriöinen
p.s mulle tepsi suora (ei niin kiva) puhe, jonka kaveri piti.. Joskus totuus satuttaa, mut voi auttaa..
Tällä hetkellä musta tuntuu, ettei mikään auta. En oikeastaan edes tiedä, miksi haluisin kertoa poikaystävälleni, kun en usko, että hän osaisi auttaa.
Jos kerta elätte vakavassa seurustelusuhteessa, miksi et voisi kertoa syömishäiriöstäsi? Ymmärrän kyllä, että se on arka asia, mutta uskon, että hän haluaa tietää. Apuakin on varmasti helpompi lähteä hakemaan, mikäli on poikaystävän kaltainen ihminen tukena.
KYLLÄHÄN SE SUN POIKAYSTÄVÄ JO TIETÄÄ, ETTÄ SULLA ON SYÖMISHÄIRIÖ. KAI SEN PÄÄLLEPÄIN NÄKEE TORVELOKIN JOS TUONPITUINEN TYTTÖ PAINAA NOIN VÄHÄN. TUSKIN SULLA KAUAA ON POIKAYSTÄVÄÄ JOS JATKAT TOTA MENOA, JOTEN KOHTA VARMAAN PÄÄSET TOSTA KERTOMISPULMASTASI. JÄÄ JÄLJELLE VAIN SORMI KERKKUUN TYÖNNETTÄVÄKSI JA PILALLE HAPOTTUNEET HAMPAAT. HENKIKIN VARMASTI HAISEE KAMALALLE.
moro. itse olen entinen syömishäiriöinen,ensin anoreksia ja sitten bulimia. Vieläkin ahmiminen astuu joskus kuvaan kun olen pahalla mielellä. Voin kertoa että sairas ollessani olin niin masentunut,että halusin tappaa itseni. En käynyt koulussa ja olin niin niin sulkeutunut että menetin useita ystäviänikin,ehkä ikusiksi ajoiksi. Pääsin terveyskeskuksen nuorisopsykologille ja ensimmäiset viisi käyntiä itkin koko ajan lakkaamatta ja kerroin tarinaani. Helpotus oli suunnaton kun sain puhua asiasta jollekin.Olen käynyt nyt puolitoista vuotta terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä,nyt molempia ollaan lopettamassa ja elämä hymyilee. Hetkeäkään en ole kertomista katunut,mutta tuhat kertaa olen mielessäni hymyillyt sillä olen saanut elämäni takaisin.
Syömishäiriö voi muuttaa persoonaa suunnattomasti ja uskon että poikaystäväsi on huomannut että jokin on hätänä. Jos arvostat poikaystävääsi, sinuna kertoisin hänelle. Hän varmasti haluisi tietää ja arvostaisi luottamustasi. itse ainakin voisin loukkaantuakin jos poikaystäväni ei voisi luottaa minuun niin paljoa että voisi kertoa minulle tuollaisesta asiasta.
Uskon että puhuminen helpottaisi oloasi suunnattomasti, ja jos et halua kertoa poikaystävällesi,kerro kiltti jooko edes jollekin;ystävällä,terkkarille,vanhemmalle,siskolle,
sukulaiselle,jollekin..
Et varmasti ole tyytyväinen tilanteesesi ja on aika muuttaa se. Syömishäiriöstä voi selvitä ja parantua ja se on taatusti sen arvoista.
Tuli aika pitkä juttu,toivottavasti oli apua. Tsemppiä!!