Olisin innokas kuulemaan, miten alkoi lapsenne eskarivuosi ja miten on mennyt? Millaisia mietteitä? Kiitos etukäteen. T:eskarilaisen äiti.
Eskarilaisten
vanhemmat
6808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän tytöllä on eskari alkanut ainakin päällisin puolin hyvin. Itseasiassa olen vielä ihan pihalla siitä, mitä siellä eskarissa tehdään. Tänään on vanhempainilta, joten ehkä siellä tulee jotain selvyyttä asiaan. Aion ainakin pyytää nähtäväksi niitä eskaritehtäviä, mitä ovat tähän mennessä tehneet, ja jotain, mitä tulee seuraavaksi. Mitään kun ei ole saatu kotiin nähtäväksi.
meillä on nyt jo eskarit takana neljällä lapsella ja nuorinkin on jo tokalla.
mutta pikkukunnan koulutoimen yhteydessä oleva eskari oli jokaisen kohdalla kiva ja onnistunut koulun aloitus. samassa pihapiirissä eskari ja 1-2 luokkalaiset, vierailut musiikki ja liikuntatunneilla tekivät opeista ja isommista koululaisista tuttuja kavereita.
eskari oli meillä enempi sosiaalisten taitojen opiskelua. ryhmäleikkejä, satutunteja(keskittyminen, hiljentyminen, hiljaa paikallaan pysyminen) ja puheenvuoron pyytämisen opiskelua. ja sitä kuinka kaikki voivat ja pystyvät leikkimään kaikkien kanssa, kuinka ketään ei saa jättää yksin ja kuinka pienet ja isommatkin riidat selvitetään ja sovitaan. retkiä luontoon=luonnoppia, viikonpäivät, vähän kellon opiskelua, pikkuisen kirjainten tuntemusta mutta tehtävä kirjat enempi viivan vetoa ja väritystehtävää eikä varsinaista opiskelua tai oppimista ollut. ei läksyjä ei kotitehtäviä kuin ihan satunnaisesti. mutta vuodenkiertoon liittyvää askartetua ja niitä töitä sitten tuli kotiin säännöllisin väliajoin.
hyvä vuosi, josta ekaluokkalaiset ovat sitten mielihyvin jatkaneet tutun ryhmän kanssa varsinaisen koulutyön läksyineen.
Pojalla eskari takana ja nyt 1.lk alussa.
Eskarivuosi alkoi pienellä jännityksellä, elämä muuttui kerta rysäyksellä kun hoitopaikkaan ei enää jäätykään leikkimään koko päiväksi, vaan oli lähdettävä tepastelemaan bussipysäkille hoitopaikan lähelle odottamaan koulubussia, sillä kouluun, ja vielä iltapäivällä paluumatka samaan hoitopaikkaan. Voit kuvitella että oli huoli pojasta, miten se pärjää, osaako varoa linkkipysäkille mennessä autoja, osaako jäädä takaisin tullessa pois linkistä oikealla pysäkillä jne. Noh, jälkeenpäin, taisi äippä olla vähän stressaantunut niinä aikoina, takuulla enemmän kuin poika itse. Arki muuttui rutiiniksi n. kuukaudessa, ja äidinkin yöunet palasivat. Poika oppi vuoden aikana ihanasti huolehtimaan omista tavaroistaan, istumaan paikallaan, keskittymään tehtäviin, ottamaan kavereita huomioon, olemaan porukassa, käymään kirjastossa, joskus häviämään suuttumatta juoksukilpailussa, osasi jäädä joka kerta pois tullessa oikealle pysäkille, vaikka kerran talvella suksipakettia metsästettiin monta kilometriä eteenpäin. Ihana vuosi eskarissa, monta hyvää muistoa!
Omasta mielestäni eskari alkoi hyvin. Poika tykkää mennä sinne ja sanoo joka päivä että kivaa oli. Hän on kova puhumaan ja vilkas. Harrastaa eri juttuja paljon ja tottunut toimimaan ryhmässä. Kynäjutut ei aina niin hirveästi vielä kiinnosta mutta peruasiat osaa.
Vanhempainvartti olikin sitten oikein elämän masentava kokemus. Poikamme onkin kuulemma arka, joka ei ymmärrä suullisia neuvoja ja muutenkin osaamaton oli kyseessä sitten mikä tahansa asia.
Meinasin pudota tuolilta. Mitä siihen sitten sanoa!
Mietityttää vain kuinka lapsi voi olla niin erilainen kotona, harrastuksissa ja esikoulussa ihan vastakohta kaikelle?
Vai mahtaako vika olla opettajassa? Vanhempi poikamme kävi aikoinaan, neljä vuotta sitten, samaa eskaria. Hänestä sain silloin samantyylisen "diagnoosin". Voitte vain kuvitella miltä silloin tuntui kun kyseessä oli ensimmäinen lapsi. Opettaja puhui jopa kouluunmenon lykkäyksestä vuodella. Ehdotti koulukypsyystestejä. En vienyt häntä niihin testeihin vaan laitoimme pojan ekalle luokalle muiden mukana. Kas kummaa hän onkin luokkansa parhaimpia oppilaita, että se niistä arvioinneista. Nyt mietityttää haluaako tämä opettaja olla vain ilkeä minulle ja kostaa arvioimalla lapseni alakanttiin. Vähän siltä vaikuttaisi. Onko muilla yhtä inhottavi kokemuksia?
Meillä on ihan samanlainen tilanne. Tuntui ihan kuin olisi omaa tekstiään lukenut. Esikoisen kanssa tuli milloin mitäkin palautetta ja olisi pitänyt lykätä vuodella jne. pidimme päämme ja esikoinen meni kouluun ajallaan (ja on myös luokkansa parhaita) ja nyt tuntuu (meilläkin neljä vuotta myöhemmin) keskimmäisen kanssa, että ope kostaa sitä, että kyseenalaistimme hänen auktoriteettinsa silloin aikoinaan.
Tavallaan helpottavaa oli kun ope totesi heti ensimmäisenä päivänä, ettei ota tytärtämme omaan pienryhmäänsä, kun meillä kerran "jo on kokemusta toisistamme" -niinkuin hän omin sanoin sanoi. Siinä tietysti kävi asenne selväksi, mutta toisaalta uskoisin tyttäreni pääsevän näin helpommalla.
Inhottavia ihmisiä on näköjään joka puolella, eikö noilla muka alansa tuntevilla lastentarhanopettajilla ole muuta tekemistä kuin pompottaa vanhempia mielensä mukaan. On varmaan mennyt "valta" päähän, kun pääsee hieman arvioimaan ja kertomaan omia mielipiteitään lapsista. Ei niinkuin tajuta, että eskarilla voi olla aika pitkäkantoiset vaikutukset lapsukaisen elämään. Ei auta muu kuin kestää typerää opettajaa ja tukea oman lapsensa kehitystä opettamalla lisää juttuja kotona.
Tuntuu että nykyaikana vaaditaan aivan mahdottomia lapsilta. Mutta yhden lapsen kanssa onnistuneesti alkuun päässeenä, luottavaisin mielin suuntaa eteenpäin myös tämän toisen ihmisen alun kanssa.
Ei muuta kuin tsemppiä kaikille ja kyllä jokainen vanhempi tuntee ja tietää mitkä jutut ovat oikeita omalle lapselle!! Piut paut inhottavien eskariopettajien puheille!!