Ammattikorkeassa luen kaupankäyntiä, mutta ohessa on tullut tehtyä kieltenopettajien sijaisuuksia. Oli ihan vain lisätienistit mielessä aluksi, mutta se tuntuikin tosi mukavalta ja kiinnostavalta, melkeinpä "kutsumukselta". Sitä nyt sitten joutuu miettimään että pitäisikö sittenkin ryhtyä opettajaksi kun se niin kiinnostaa.. Harvoinpa sitä kai tuollaista vahvaa tunnetta tulee jostain työstä. Mistäs sen nyt osaisi sanoa, että jaksaako sitä juttua sitten päivästä toiseen, ympäri vuoden?
Väärällä alalla?
jtu
2675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jaksettua jo pian kolmekymmentä vuotta. Mutta nyt kun valtio aikoo panna pienet kunnat kiinni, niin se merkitsee samalla sitä että kouluja tullaan yhdistelemään rankalla kädellä. Kannattaa todella miettiä onko opettajan ammatissa tulevaisuutta. Nytkin kuulee joka vuosi jatkuvasti kuinka kouluista pannaan väliaikaisia ja tuntiopettajia pihalle, ja se on vasta alkamassa. Suuri harvennus tulee 5-10 vuoden päästä, kun suuri osa opettajista jää eläkkeelle ja samalla pannaan runsaasti kouluja kiinni.
Älä usko tuota kyynistä tyyppiä. Kyllä opettajaa aina tarvitaan, eikä kielten opiskelu ole ainakaan vähenemässä. Opettajan työssä on tosi paljon hyviä puolia. Niiden lisäksi jaksamista auttavat myös lomat ainakin lukiossa ja peruskoulun puolella. Vaikka palkasta aina valitetaan, totuus on, että minäkin aloittelevana aineenopettajana liki minimitunneilla tienaan enemmän kuin palkansaajat keskimäärin. Monet arvelevat yläasteen olevan helvetin esikartano, mutta minä en ole hetkeäkään ammatinvalintaani katunut. Jos olet jo sijaisuuksista nauttinut, paljon enemmän nautit sitten, kun sinulla on "omia" oppilaita tai opiskelijoita. Hakeudu ihmeessä alalle, jos se tuntuu oikealta!