Poliisin väittäessä NYT (yli vuosi väitetyn tapahtuman jälkeen) Nilsin tunnustaneet murhat, poliisin väitteellä ei ole mitään arvoa. Tuntuu pikemminkin siltä, että kun poliisi on vetämässä vesiperän, täytyy turvautua tuollaiseen harhautukseen.
Syytekirjelmässähän "tunnustuksesta" ei mainita yhtään mitään! Jos Nisse olisikin jotain letkauttanut että nyt sitten pistätte mut viideksitoista vuodeksi lusimaan, poliisi yrittää "muistaa" hänen tunnustaneen murhat.
Haisee, pahasti haisee.
Syytekirjelmässähän "tunnustuksesta" ei mainita yhtään mitään! Jos Nisse olisikin jotain letkauttanut että nyt sitten pistätte mut viideksitoista vuodeksi lusimaan, poliisi yrittää "muistaa" hänen tunnustaneen murhat.
Haisee, pahasti haisee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"turvautuisi" tuollaiseen valheeseen.
Eikä se ole osoitus siitä, jos sitä ei ole mainintaa missään, etteikö NG voisi olla syyllinen.
ja keskustelun avaaja puhui asiaa.
justiin niin.
Toivottavasti puolustus tajuaa laittaa tämän "yllätystodistajapoliisin" syyniin. Eli etsivät kannoille ja tutkitaan suurennuslasin kanssa kaverin tekemiset viimeisen 40 vuoden ajalta.. eiköhän sieltäkin luurankoja löydy.
...mitä poliisi kertoo.
Uskoisin, että oikeudenkäynti-institution eri osapuolet, niin syyttäjät, syytetyt kuin tuomaritki, ovat taipuvaisia antamaan poliisin kertomalle suuremman painoarvon kuin "tavallisen ihmisen".
Tunnustan, että itsellänikin oli tuollainen turha kunnioitus nuorempana; olinhan monista sekavia tapahtumia kuvaavista ristiriitaisista lausunnoista kertovista artikkeleista lukenut, että "poliisi on koulutettu tekemään havaintoja"
Rupesin kuitenkin epäilemään käsitystäni viimeistään n. 15 v. sitten, kun olin kävelemässä kotiini kalja-illasta, ja ykskaks eteeni jalka- ja pyörätielle kaarsi poliisiauto, pysäköi siihen muitta mutkitta ja siitä nousi kaksi konstaapelia ryhtyen tarkastmaan jotakin liikennevaloihin liittyvää kaappia joka oli sillä kohtaa.
Minä sanoin, että "ei tähän saa pysäköidä". He kysivät, mikä minun nimeni on. Vastasin että "vittujako se teille kuuluu", ja jatkoin matkaani.
He juoksivat kuitankin perääni, tarttuivat kiinni ja sanoivat että "lähdetäänpäs kamarille, kyllä siellä nimi selviää".
Sinne ajettiin sitten maijalla, ja päivystäjä halusi tietää mistä on kysymys.
Jostakin syystä minä kerkesin sanoa ensimmäisenä, että nämä punaposkiset pojat keskeyttivät väkivaltaisesti minun kotimatkani.
Konstaapelit kertoivat omasta puolestaan että "hän ei sanonut kysyttäessä nimeään ja 'alkoi haistattelemaan'".
Minä oikaisin, että en haistatellut vaan sanoin että "vittujako se teille kuuluu".
Sitten otin julmimman ilmeeni ja tivasin heiltä että oliko niin, oliko nin, oliko niin.
Lopulta he myönsivät että niin olin sanonut.
Tässä vaiheessa päivystäjä nauroi katketakseen, ja nimiasia selvitettiin, Juippihan ma olin) ja minä esittelytin pojillakin vielä itsensä :), ja päivystäjä toivotti hyvää kotimatkaa ja minä olin niin leppynyt että en ruvennut rähisemään vapaudenriistosta ym.
Mutta poliisin huomiokyvyn raadollisuus tuli hyvin esille siinä että "vittujako se teille kuuluu", joka itseasiassa on katuslangilla sama kuin sivistyssuomen "mitä se teille kuuluu", muuttui heidän kiukustuneissä mielissään haistatteluksi, mikä taas on jotain aivan muuta, sehään on sättimistä ja tarkoituksellsita loukkaamista.
Että tältä pohjalta minä nykyään suhtaudun poliisin pöytäkirjojen ulkopuolella esittämiin kertomuksiin.
Tulkoon vielä mainittua, että eräässä kerhossa jonka jäsen olen, on kaksikin poliisia. En ole voinut olla tarkkailematta heitä tässä valossa näiden vuosien aikana, ja käsitykseni on vahvistunut; lisäksi olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tuossa ammattikunnassa ammatti muuttuu todella voimakkaasti osaksi persoonallisuutta, mikä näkyy siinä että heillä on ihan näkyvä taipumus selittää mikä hyvänsä tapahtuma päämäärähakuisesti