Täällä on jo esitetty sitäkin mahdollisuutta, että Gustafsson oli teltan ulkopuolella silloin kun surmaaja iski. Palatessaan teltalle hän törmäsi surmaajaan joka löi häneltä tajun kankaalle ja aiheutti muistin menetyksen jonka aikaskaala ulottuu tapahtumiin vähän ennen teltalta poistumista ja heräämiseen sairaalassa. Tämä selittäisi myöskin miksi Gustafsson on saattanut luulla tuolloin kevättalvella 2004 tehneensä rikokset silloin kun hänet vangittiin. Mutta kun hän ajatteli omaa tilaansa ne hetken ennen ensimmäistä kuulustelua vangittuna, hän varmistui, ettei itse muista tehneensä rikoksia eikä siksi myöskään niitä aio tunnustaa. Tämä voi olla tuollaisen oudon tokaisun takana. Hän on heti sen jälkeen aina näihin päiviin kiistänyt syyllisyytensä. Sitä paitsi Gustafsson ei ole muistanut mitään surmatapahtumasta joten välttämättä hänen ei ole tarvinnut olla edes teltan ulkopuolella että muistiaukko on syntynyt ja ei itsekään tiedä, mitä tuolloin on saattanut tapahtua.
Selitys tokaisulle
Rami
9616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huokaus...
Eli lyhyesti sanoen Tuominen on kertonut Gustafssonille, kun tämä on kiistänyt muistavansa surmahetkestä mitään, että "me tiedämme, että olet syyllinen".
Niin, paljonhan siinä voidaan Gustafssonin lausunnoilla spekuloida. On kuitenkin syytä muistaa, että mies on ruotsinkielinen.
Miltä kuulostaisi esimerkiksi lause; "syyllinen tai ei, 15 vuotta tuli" "Hyvällä tahdolla" tutkija voi muistaa tuollaisen tokaisun tunnustukseksi. Tukisihan se hänen muita väitteitään ja tutkimuksia, eikä ihan vielä täyttäisi väärän valan tunnusmerkistöä. Vaalitettavasti Gustafsson ei muistanut lausahdustaan, että olisi voinut korjata poliisimiehen erehdyksen.
Jos ihminen ei muista tapahtumasta mitään, jälkikäteen hänelle voidaan tyrkyttää jos vaikka mitä. Puheenaolevassa tapauksessa jo pelkkä ilmoitus vangitsemisesta on varmasti nostanut Gustafssonin mieleen kysymyksen: "Olenko minä todellakin surmannut kaverini" ja selliin vietäessä tässä ahdistavassa tilassa mielikuvat vuosien vankilassaolosta ja moisen itselleen ilmaan heitetyn toikaisun. Kuitenkin kun hän sai hetken rauhassa miettiä tilannettaan, hän varmistui, ettei muista tehneensä surmia mikä herätti uudelleen halun taistella oikeutensa puolesta. Kukapa tänään Gustafssonin sanaan enää uskoo, mutta näin on voinut todella tapahtua. Itse uskon, että Gustafsson on syytön, ja siksi uskon myös tuohon tajuttomuuteen ja muistamattomuuteen itse surmatilanteesta.
että Nisse tosiaan olisi syytön syytteisiin. Mutta jos hän ei tosiaankaan muista mitään, niin miksi hän alkaa sitten keksimään tarinoita ja valhetelemaan? Eikö olisi pitännyt silloin myös sanoa vain rehellisesti ettei muista mitää? Tämä vaikuttaa ikävällä tavalla Nissen uskottavuuteen. Eikö hän vain ole ajatellut sitä miten suuri merkitys juuri hänen sanomisillaan on?
Ei näytä ihmisille riittävän, jos sanoo, ettei itse surmatilanteesta muista mitään. Sitä pidetään salailuna ja merkkinä syyllisyydestä. Ihmisellä on kuitenkin tarve yrittää ymmärtää sellainenkin, mikä ei suoraan paljastu ulkoisesta. Etsitään selitys ja katsotaan kuinka pitkälle siivet kantavat. Näin on varmasti myös Gustafssonikin yrittänyt keksiä selitystä surmille ja hänen on vaikea enää näin kaukaa erottaa mikä varmasti on totta ja mikä oletettua. Joka tapauksessa mitään näyttöä hänen syyllisyydestään ei ole löydetty. Ja kun hän kiistää syyllisyytensä, jää meille muille joko uskoa hänen sanaansa tai ei.
että on koko ajan sanonut olevansa syytön murhiin ja ei muista mitään, ja se miksi tämä vähäinen sanominen ei riitä, on se kun puhuu potaskaa muissa tärkeissä asioissa. Pitäisi pyrkiä kaikessa täydelliseen rehellisyyteen, eikä sepitellä tarinoita jos ei mitään muista. Itselläni on ainakin ongelma luottaa ihmiseen 100 varmasti joka valehtelee.
Yli neljässäkymmenessä vuodessa kerkeää tuota tapahtumaa pyörittää niin monesti mielessään, ettei hevin itsekään osaa enää varmuudella sanoa, mitä varmasti muistaa ja mikä on ajan tuomaa. Kysymys on tapahtumasta josta ei ole alunperinkään jäänyt mitään muistumia.
mutta sitä valehtelua heti surmien jälkeen ei ymmärrä.