mun äiti ja isä meni naimisiin ku äiti tuli raskaaks. äiti on itekki on myöntäny että se saatto olla virhe, et ois pitäny vaan lähtee ja kasvattaa lapsi yksin. no sit synty mun isosisko ja sitte minä.
meillä oli aka vaikeeta mä itkin ja huusin paljon ja sain sitäki enemmän tukkapöllyä ja mun siskoa isä uhkas aina joskus lyödä. sit synty mun pikkusisko ja vuoden päästä toinenki ja isä on oppinu itseasissa tosi paljon niiden vuosien aikana, mut se on silti munannu meidän lasten kasvatuksessa aika pahasti minulla ja mun siskoilla on kaikilla on aika pahoja itsetunto ongelmia. isosiskoni kavi monilla terapeutella ja sillä oli anoreksiaki, pari vuotta sitte mä viiltelin itteeni ja mun toinen pikkusisko käy terapiassa uni ongelmien takia. me kaikki ollaan syrjäydytty isästä kukaan ei puhu sille mistään tärkeästä. joskus mun isosisko yritti puhuu ongemistaan, mut isä haukku sen hulluks... se ei nää tekemisissään mitään pahaa, se ei vaan ymmärrä.
meillä oli aka vaikeeta mä itkin ja huusin paljon ja sain sitäki enemmän tukkapöllyä ja mun siskoa isä uhkas aina joskus lyödä. sit synty mun pikkusisko ja vuoden päästä toinenki ja isä on oppinu itseasissa tosi paljon niiden vuosien aikana, mut se on silti munannu meidän lasten kasvatuksessa aika pahasti minulla ja mun siskoilla on kaikilla on aika pahoja itsetunto ongelmia. isosiskoni kavi monilla terapeutella ja sillä oli anoreksiaki, pari vuotta sitte mä viiltelin itteeni ja mun toinen pikkusisko käy terapiassa uni ongelmien takia. me kaikki ollaan syrjäydytty isästä kukaan ei puhu sille mistään tärkeästä. joskus mun isosisko yritti puhuu ongemistaan, mut isä haukku sen hulluks... se ei nää tekemisissään mitään pahaa, se ei vaan ymmärrä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuulostaa tutulta.olen itse 25 ja mulla on itsellänikin lapsi.mut kun luin sun tekstiä niin omat jutut tuli mieleen.mun äiti oli silloin kun olin lapsi tosi ilkeä mulle.se haukku mua jatkuvasti ja sanoi että mä kuuluisin mielisairaalaan ja pikkuhiljaa aloin itsekkin uskoa sen juttuja ja aloin uskoa että mussa on jotain vinksallaan .kaikkein eniten mua nykyään harmittaa se että äitini manipuloi siskoni mua vastaan ja haukku mua jat´kuvasti niille ja syötti niille omia ajatuksiaan.tällä hetkellä tuntuu joskus tosi raskaalta nähdä niitä kun on kokoajan sellanen olo että pitää kokoajan tehdä valtavasti töitä että ne sais oikeanlaisen kuvan musta ihmisenä.eli itsetuntoon on munkin äippä vaikuttanut tosi paljon ja ylipäätänsä kokonaisvaltaiseen oloon .haluiasin antaa anteeks ja olla ajattelematta koko asiaa mut kun tää homma syö sisältä.en haluis katkeroitua vaan olaa jotenkin vapaa tästä asiasta.mut miten?kaikkea hyvää kuitenkin sulle ja jos yhtään lohduttaa niin kohtalotovereita löytyy vaikkakin vähän erilaisista lähtökuopista.