vosin kirjoittaa tämän vanhan tekstin todeksi, osaksi todellisuutta, aidoksi kuvaksi jonkun toisen sielun sivuille.......
Tuo käsi, joka kulkee hellänä sähköiskuna vatsallani, kohoten tavoittelemaan nännejäni,
jotka heräävät kun aistien aallot täyttävät minut.
Tuo käsi on jättänyt minuun ikuisen merkin.
Huulet, jotka nautiskelevat ihoni makua, kuin hyvää viiniä, hitaasti arvioiden. Nuo huulet, jotka saavat lanteeni levottomaksi, rintani huutamaan suudelmia. Nuo huulet tunnen vieläkin sylissäni.
Tunnen vieläkin, miten sinun miehuutesi kulkee hitaasti yli levottoman vartaloni, miten sydämeni toivoo ettei hellyytesi koskaan loppuisi. Tunnen miten peität minut, täytät minut ja avaat minut kuin pitkän paidan nappi napilta.
Maljani täyttyy pisara pisaralta, kunnes se on ääriään vailla. Nautin jokaisen helmeilevän lemmen pisaran ikäänkuin se oli elämäni viimeinen.
Tuo täytetty maljani on sinun ja vain sinun.
Kuu irtoaa radaltaan, tähdet kääntävät hämillään päänsä, aurinko pakenee ranna taakse. Huoneemme himmeä valo on ainoa tadistaja ja sekin vaikenee.
Osa minusta on unohtunut sinuun, mutta tilalla on muisto käsistä, huulista, hiuksista. Muisto miehestä, joka on löytänyt avaimen minuun. Avaimen, jota kukaan muu ei ole löytänyt.
Säilytä sinä se avain, sillä toivon, että sille on vielä käyttöä.
Tuo käsi, joka kulkee hellänä sähköiskuna vatsallani, kohoten tavoittelemaan nännejäni,
jotka heräävät kun aistien aallot täyttävät minut.
Tuo käsi on jättänyt minuun ikuisen merkin.
Huulet, jotka nautiskelevat ihoni makua, kuin hyvää viiniä, hitaasti arvioiden. Nuo huulet, jotka saavat lanteeni levottomaksi, rintani huutamaan suudelmia. Nuo huulet tunnen vieläkin sylissäni.
Tunnen vieläkin, miten sinun miehuutesi kulkee hitaasti yli levottoman vartaloni, miten sydämeni toivoo ettei hellyytesi koskaan loppuisi. Tunnen miten peität minut, täytät minut ja avaat minut kuin pitkän paidan nappi napilta.
Maljani täyttyy pisara pisaralta, kunnes se on ääriään vailla. Nautin jokaisen helmeilevän lemmen pisaran ikäänkuin se oli elämäni viimeinen.
Tuo täytetty maljani on sinun ja vain sinun.
Kuu irtoaa radaltaan, tähdet kääntävät hämillään päänsä, aurinko pakenee ranna taakse. Huoneemme himmeä valo on ainoa tadistaja ja sekin vaikenee.
Osa minusta on unohtunut sinuun, mutta tilalla on muisto käsistä, huulista, hiuksista. Muisto miehestä, joka on löytänyt avaimen minuun. Avaimen, jota kukaan muu ei ole löytänyt.
Säilytä sinä se avain, sillä toivon, että sille on vielä käyttöä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hänestä kirjoitat todella koskettavaa ja tunteen omaista.mutta tuota viimeistä en halua ymmärtää jos sinuun sattuu ja haluat jättää hänet taaksesi miksi antaisit avaimen hänelle eli jätät oven auki tule milloin haluat hei ystäväin älä satuta itseäsi hänen takiaan lisää, on varmasti joskus joku muu joka täyttää hänen paikkansa.
ilmaissut nyt itseni väärin. Tuo vanha teksti, jonka joskus olen kirjoittanut, on syntynyt samanlaisessa tilassa kuin nyt. En ole kirjoittanut sitä kenestäkään todellisesta ihmisestä vaan siitä unelmasta jota kannan sisälläni. Tuon tekstin arvoista en ole vielä kokenut.
minä en ymmärtännyt anna anteeksi mutta sittenhän sinulla on todellinen unelma mahtavaa nyt todella nauran ääneen itselleni siis itselleni miten olen voinut lukea ajattelematta tekstiäsiä anteeksi. tekstin arvoinen odottaa sinua jossakin :=))))
että kukaan voi aina ymmärtää minua ja minun ajatusten juoksua kun en itsekään aina pysy perässä. Mutta olet oikeassa unelmat ovat suuret.