Suuren tammen antava vihreä varjo esti auringon säteiden tulon Floran kasvoille. Tyttö katseli kaakkoon, merelle päin. Lokit lentelivät ristiin rastiin. Meren valkoiset vaahtopäät kiilteliät auringossa. Flora istui jalat ristissä ja kädet sylissä jykevän tammen alla miettien, elämäänsä. Siinä ei ollut paljoakaan kehumista, Flora asui kaksisteen äitinsä kanssa ja koulussa Flora istui aina yksin piirtämässä merta. Flora jaksoi pysyä pystyssä äitinsä takia, mitä äiti tekisi jos Flora romahtaisi? yläastetta oli enää viikon verran, sitten alkaisi kesä ja lukio. Flora ei varsinaisesti odottanut kesää, mutta se tuntui silti ihanalta.
-Hei äiti, Flora hymyili mahdollisimman nätisti kotiin saapuessaan.
-Flora! mikä sinulla kesti! olen ollut huolissani sinusta! pääsit koulusta jo yli tunti sitten! äiti alkoi heti tapansa mukaan paasaamaan. Silloin kun isä ja äiti olivat vielä yhdessä, äiti ei huutanut niin paljoon. Flora katsoi lattiaa ja pysyi hiljaa.
-Söitkö mitään koulussa? äiti kysyin. Flora hymähti. eihän hän voi syödä mitään! sittenhän hänestä tulisi yhtä lihava kuin Lotasta, koulun lihavasta ja ällöttävästä tytöstä.
-Söin mä, meillä oli kala keittoa, Flora valehteli sujuvasti. äiti katsoi Floraa miettivästi ja toi ruuan eteen. Flora katsoi ruokaa inhoten. Flora näki kuinka lihapiirakasta tihkui rasva. Rasvainen ruoka oli Floran mielestä kamalinta mitä maailmassa oli olemassa.
-Mä söin ihan oikeesti, ei oo nälkä, Flora sanoi.
-Vaikka ei ole nälkä voi silti syödä, syöppä nyt seurakseni, äiti sanoi. Flora lappoi ruokaa suuhun ja oli tukehtua.
Flora ampaisi ruuan jälkeen huoneeseensa. Pakottaakohan isä Sitaa syömään kotona, Flora mietti. Sita oli laiha ja Flora oli lihava, ainakin omasta mielestään. Siis eihän Flora ollut nähnyt Sitaa kymmeneen vuoteen, mutta aina ennen Sita oli se laiha. Flora yritti opiskella mahdollisimman tunnollisesti koulussa, silti missään aineessa ei ollut kymppiä. Kuvaamataidossa olisi jos Flora piirtäisi kunnolla, mutta hän piirsi tikkuukkoja opettajalle. Ja opettajaa ärsytti että tikkuukko kuvissa oli aina meri oleellisessa osassa. Vaikka aiheena olisi ollut kukkamaljakon piirtäminen Flora loi siihen fantasiaa ja muutti maljakon veden valtamereksi niin että kukkakimppu seilasi avomerellä. Flora oli mahtava piirtäjä, silti Floran työt oli nähnyt vain Sita. Flora meni huoneeseensa ja valui sänkyynsä piirustuslehtiön kanssa. Tyttö avasi vastapäisen ikkunan niin, että näki koko ajan meren ja auringon laskun. Ja kynä alkoi tuhraamaan paperille auringon laskua, ja työn pääosa oli ylättävää kyllä, meri.
-Flora, nyt nukkumaan, äiti sanoi. Flora laittoi lehtiön nolostuneena pois. Nopeasti tyttö sai unta. Floran uni tapahtui kaukaisessa maassa, missä ei tosin ollut maata ollenkaan. Vain merta. Flora asui kauniissa palatsissa Sitan kanssa. Palatsi oli tietenkin veden alla ja tytöt pystyivät hengittämään ihan hyvin veden allakin. Floralla oli kaunis punertavan sävyinen pyrstö...
Tommonen pätkä mun kirjotelmastani... oon kirjottanut monta sataa sivua aivan rakastunut päähenkilöihin...
kertokaa mulle oliko toi millanen :)
-Hei äiti, Flora hymyili mahdollisimman nätisti kotiin saapuessaan.
-Flora! mikä sinulla kesti! olen ollut huolissani sinusta! pääsit koulusta jo yli tunti sitten! äiti alkoi heti tapansa mukaan paasaamaan. Silloin kun isä ja äiti olivat vielä yhdessä, äiti ei huutanut niin paljoon. Flora katsoi lattiaa ja pysyi hiljaa.
-Söitkö mitään koulussa? äiti kysyin. Flora hymähti. eihän hän voi syödä mitään! sittenhän hänestä tulisi yhtä lihava kuin Lotasta, koulun lihavasta ja ällöttävästä tytöstä.
-Söin mä, meillä oli kala keittoa, Flora valehteli sujuvasti. äiti katsoi Floraa miettivästi ja toi ruuan eteen. Flora katsoi ruokaa inhoten. Flora näki kuinka lihapiirakasta tihkui rasva. Rasvainen ruoka oli Floran mielestä kamalinta mitä maailmassa oli olemassa.
-Mä söin ihan oikeesti, ei oo nälkä, Flora sanoi.
-Vaikka ei ole nälkä voi silti syödä, syöppä nyt seurakseni, äiti sanoi. Flora lappoi ruokaa suuhun ja oli tukehtua.
Flora ampaisi ruuan jälkeen huoneeseensa. Pakottaakohan isä Sitaa syömään kotona, Flora mietti. Sita oli laiha ja Flora oli lihava, ainakin omasta mielestään. Siis eihän Flora ollut nähnyt Sitaa kymmeneen vuoteen, mutta aina ennen Sita oli se laiha. Flora yritti opiskella mahdollisimman tunnollisesti koulussa, silti missään aineessa ei ollut kymppiä. Kuvaamataidossa olisi jos Flora piirtäisi kunnolla, mutta hän piirsi tikkuukkoja opettajalle. Ja opettajaa ärsytti että tikkuukko kuvissa oli aina meri oleellisessa osassa. Vaikka aiheena olisi ollut kukkamaljakon piirtäminen Flora loi siihen fantasiaa ja muutti maljakon veden valtamereksi niin että kukkakimppu seilasi avomerellä. Flora oli mahtava piirtäjä, silti Floran työt oli nähnyt vain Sita. Flora meni huoneeseensa ja valui sänkyynsä piirustuslehtiön kanssa. Tyttö avasi vastapäisen ikkunan niin, että näki koko ajan meren ja auringon laskun. Ja kynä alkoi tuhraamaan paperille auringon laskua, ja työn pääosa oli ylättävää kyllä, meri.
-Flora, nyt nukkumaan, äiti sanoi. Flora laittoi lehtiön nolostuneena pois. Nopeasti tyttö sai unta. Floran uni tapahtui kaukaisessa maassa, missä ei tosin ollut maata ollenkaan. Vain merta. Flora asui kauniissa palatsissa Sitan kanssa. Palatsi oli tietenkin veden alla ja tytöt pystyivät hengittämään ihan hyvin veden allakin. Floralla oli kaunis punertavan sävyinen pyrstö...
Tommonen pätkä mun kirjotelmastani... oon kirjottanut monta sataa sivua aivan rakastunut päähenkilöihin...
kertokaa mulle oliko toi millanen :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
ensinnäkin, en ymmärrä miten tuo otsikko merenneidot liittyvät kappaleeseen. ehkä se ei käykkään ilmi tuossa pätkässä :D
Luin pätkän monta kertaa. en tiedä mikä siinä oli niin nättiä, ehkä se kukkamaljakko juttu tai tuo Sita mysteeri. tuo pätkä on mielestäni kaunis ja lukisin mielelläni kirjan tuosta. jatka kirjoittamista ja pistä toi kokonaisuudessaan kustantajalle!! Sillä mä ainakin haluan lukea jutun loppuun.
Toisaalta, kaikki ei voi tykätä mutta mä tykkään!!
Kiinnostuneella samat kirjoitusvirheet kuin jutun kirjoittajalla, aikamoinen sattuma ; O
Aika tyhjänpäiväinen sepustus, margariini vaan jää mieleen.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä rasvaton 3
T. ®Sherlokki © 2005
kiitti vaan seherlokki, ensinnäkin, mä en tietääkseni kirjoittanut virheitä, vaikka en kyllä niitä yleensä itse huomaa.
toisekseen, mä en ole 11-vuotias.
ja ootko koskaan kuullut lukihäiriöstä?
Wilma, onko sulla lukihäiriö meinaa mulla on ja jos meillä kerran on samanlaisia virheitä niin se voi selittää jotain.
ja teksti oli kyllä paljon parempi kuin joku 3!
8 ainakin!!!
ps, olen pettynyt kun sherlokki aina arvostelee ja harvemmin tulee mitään positiivista!!
pidä vain mielipiteesi, mutta älä pliis kerro niitä kaikkia meille.
Virheesi on sormenjälkesi. Mutta jos haluaa itseisarvoa iälleen, kannattaa se kertoa kirjoituksen alussa, eikä esim. kehua itseään toisella nimimerkillä. Tästä kirjoituksesta positiivisuus on kadoksissa, eikä tapasi sitä etsiä, ainakaan paranna tilannetta.
T. ®Sherlokki © 2005
niin kuka?
sanoin tykkääväni tekstistä, teksti on ehkä hieman outo ja alakuloinen mutta pidin siitä. ja sinä et minun mieltäni käännä. olen sitä mieltä.
sinä taas et edes yritä etsiä mitään postiivista asiaa koko roskasta! siinä on paljon hyvän tekstn ainesta!
Katso pari riviä ylöspäin. "Positiivisuudettomuudesta"
T. ®Sherlokki © 2005
en enää ymmärrä mistä puhut.
selittäisitkö?
Selitys on hieman ylempänä. Mutta jos mennään itse keskusteluun.
Tällainen keskustelu menee aina vaan syvemmälle metsään. Onko se sitten tarpeellista tai oikeutettua ketjun aloittajaa kohtaan. Makuasioista voi aina kiistellä, mutta samaa mieltä ei tarvi, eikä toisaalta pidäkään olla.
Mielipiteisiin ei ole tarkoitus vaikuttaa(ainakaan minulla), mutta omista pidetään kiinni hakku sinisenä.
Jos palataan merkitylle ladulle:
Kirjoituksen aloittaja olisi voinut laittaa ikänsä tekstin alkuun, koska nyt se arvioitiin aikuisen tekstinä. Ehkä hän halusi kokeilla kepillä jäätä, mene ja tiedä? Rehellinen mielipide on rehellinen mielipide. Joka siihen ei tyydy on tyytymättä, turha kinastelu ei auta asiaa. Tämä ei ole kuitenkaan kirjallisuuden rovio, missä tuotokset nostetaan pilviin, tai tallataan unohduksen suohon. Tämä on vain keskustelupaikka niille jotka haluavat mielipiteitä kirjoituksistaan.
T. ®Sherlokki © 2005
Joo olisi munkin mielestä voinut laittaa ikäsnsä siihen, mutta tuli käänne ja hän kertoi sen. joten aijon ainakin puolustaa tekstiä koska sen kirjoitti niin nuori!
ja joo toi keskustelu voidaan lopettaa.
mutta voitko väittää että olisit 11-vuotiaana pystynyt samaan? no mä en mutta en pystyisi nytkään koska en harrasta kirjoittamista. lukemista vain.
Kirjoita ihmeessä, jos kirjoituttaa. En nyt viitsi ampua mitään täyslaidallista 'kauneusvirheistä'. Varmaankin tekstissä oli paljon sinua itseäsi?
Oletko kokenut vanhempien avioeron ja mahdollisesti itselläsi on jonkinlainen syömishäiriö?
Sita on kai Floran sisko. Vähän epäuskottavaa, että eivät olisi tavanneet kymmeneen vuoteen.
Jos olet kirjoittanut satoja sivuja ja tekstisi on kuitenkin näin 'aloittelijamaista', olen vähän ihmeissäni.
Jos kovin haluat jatkaa kirjoittamista kannattaa lukea paljon. Sitä varmaan teetkin. Ja hakeudu jollekin kirjoittajakurssille. Siellä oppii huomaamaan omassa tekstissään 'virheitä', joita on sitten helpompi välttää.
Sinänsä tykkäsin. Tekstissäsi oli yrittämisen meininki. Tuli jotenkin oma tyttö mieleen. Ja tarinastakin voi tulla vaikka mitä...
Minäkin tapaan rakastua päähenkilöihin.
kirjoitus on kivan naivi, hiukan liian tarkka jotta sitä totena pitäisin, mutta koskettava omalla tavallaan.
Tässä tekstissä on paljon aloittelijamaisuutta, mutta pohjalta on mahdollista poimia tarina esiin.
Jos tekstiä on satoja sivuja :) otappa punakynä käteen ja lue jokainen lause ääneen. Lue se ja kuvittele kertovasi tarinaa kuten elokuvan juonta kaverillesi.
Viivaa punakynällä yli jokainen sana jonka jätät lukematta, siksi että kiirehdit eteenpäin, jotta ystäväsi kulkee punaista lankaa seuraten kohti ydintä jonka haluat kertoa.
Luulen että voit tiivistää tekstin kolmasosaan tästä. Satasivua toimivaa tekstiä on arvokkaampi kuin 500 sivua tarinaa joka hukkuu turhien sanojen alle.
Käytännössä tarkoitan tätä.
>>Flora jaksoi pysyä pystyssä äitinsä takia, mitä äiti tekisi jos Flora romahtaisi? yläastetta oli enää viikon verran, sitten alkaisi kesä ja lukio.>>
Floran oli pakko jaksaa, mitä äiti tekisi jos hän romahtaisi? Viimeinen viikko koulussa, kesä ja syksyllä lukio.
jotenkin noin.
Parhaiten turhat sanat löytää ääneen lukemalla.
Tsemppiä ja jaksamista, korjaaminen on liki aina tylsempää kuin kirjoittaminen, toisaalta mikään teksti ei kerralla valmiina synny.
Kirjoittaminen on kai enemmän korjaamista kuin tarinointia.
ei varmaan ihme että näytti nuoren tytön tekstiltä kun olen nuori tyttö :) tai riippuu mikä on teille nuori. olen meinaan 11w.
Mä tykkään ehkä kirjoittaa pitkästi. ja kirjoitan vain sen takia että oon päässä keksinyt tarinan alun ja haluun tietää mitä siinä tapahtuu. en niin pidä kirjoittamisesta, mutta sillä tavalla saa parhaiten tietää tarinan.
Sepitän kymmeniä tarinoita päivässä. mutta tuohon tarinaan olen ihastunut ja se onkin ainoa josta on tullut yli 200 sivua :D
monet on jäänyt vain pariin kymmeneen koska kun kirjoitan tulee mieleen uusi kiva tarina ja alan kirjoittamaan sitä :DDD
kiitos kaikille kommenteista!
Ja lisää palautetta olisi kiva saada :)
"Siis eihän Flora ollut nähnyt Sitaa kymmeneen vuoteen, mutta aina ennen Sita oli se laiha."
Jos 15-vuotias tyttö on nähnyt siskonsa viimeksi kymmenen vuotta sitten, kuinka hyvin hän muistaa?
Ajatteleeko 5-vuotias: "tuo on laiha, minä olen lihava"?
"Flora oli mahtava piirtäjä, silti Floran työt oli nähnyt vain Sita."
Oliko hänen piirustustuotantonsa silloin jo laaja?
"Silloin kun isä ja äiti olivat vielä yhdessä, äiti ei huutanut niin paljoon."
Tuntuu vähän haetulta, jos ei isää ja siskoa ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Sopisi peremmin vähän tuoreemman eron pohdiskeluksi.
katos joo. saattaa tossa pätkässä tosiaan kuulostaa hassulta että kymmenen vuotta vanha ero ym. mutta se kuuluu siiheen tarinaan siis se ero :D
toi tarina on niin kuin lajina fantasiaa, kun siinä tosiaan tulee myöhemmin merenneitojakin :)
se oli sillon pienenä parempi piirtämään kuin sita ja taidot vain kasvoi koko ajan...
mutta joo...
Ja toi laihuus juttu. sil tytöl on anoreksia, niin se vaan luulee muistavansa olleensa aina se pullukka. ja en ole kirjoittanut itseäni tuohon. tai tavallaan itseni ja serkkuni kun tykätään niin paljon toisistamme, niin ehkä osa ideasta ja jutuista on meiltä. mutta pää asiassa Flora ja Sita ovat vain mielikuvitukseni tuotosta. :)
tarinan loppu on paras. mutta ei siitä nyt sen enempään.
pitää mennä nukkumaan kun huomenna on koulua. :D
Pitäkää kyynikot turpanne kiinni.
Minusta on ainakin ihailtavaa, jos saa 11-vuotiaana kirjoitettua monta sataa sivua suht yhtenäistä tekstiä. Itse kirjoititn 15-vuotiaana fantasiakirjan, äärettömän naiivin ja hassun, mutta kuitenkin tekstin, josta olen edelleen ylpeä. 11-vuotiaana en olisi moiseen pystynyt, ja kuinka moni teistä olisi?
Tottakai siinä on kirjoitusvirheitä, äidinkielen opetus jatkuu lukion viimeiselle. Täydellistä tekstiä on tarkoitus pystyä tuottamaan vasta yo-kirjoituksissa, ja on niitäkin, jotka eivät sielläkään yllä Wilman tasolle.
Kirjoita ihmeessä lisää ja mahdollisimman paljon. En ymmärrä, näiden "täydellisten" kirjoittajien (joiden suurin meriitti on kuitenkin vain pari positiivista kommenttia jossain snobinovellifoorumilla) halua päteä ja lannistaa nuorempiaan. Ehkä se on jotain katkeruutta siitä, ettei kuitenkaan ole omiin teksteihinsä tyytyväinen ja sitten voi esittää ylimielistä 11-vuotiaalle, joka varmasti on parempi kuin he itse 11-vuotiaina.
Että silleen.
Minusta tekstisi on suloinen ja jos jatkat kirjoittamista, sinusta voi tulla vielä vaikka mitä. Usko itseesi.
no niin...
mitäs tuosta sanoisi, koulu aineen pätkä kenties?
ikääsi nähden hyvä, mutta jotenkin en usko ikääsi.
juonesta ja tarinasta on hankala sanoa yhtään mitään, koska tuo oli vain pätkä isommasta kokonaisuudesta oletan tietenkin.
kiintoisaa olisi lukea tarinasi lyhyesti lähinnä juoni sepustettuna, mutta en varmastikkaan jaksaisi lukea tuollaisesta tekstitstä koostuvaa kirjaa.
plussaa kuitenkin on, että yrität.
syksyn jatkoja.
tosta on kyllä paha sanoa mitään muuta kuin, että en pitänyt.
En tajunnut että ikä olisi pitänyt laittaa siihen. mutta ihan sama. kiva kun arvostelitte :)
Minä ainakin halkuaisin kovasti kirjasi lukea, niin että jatka vain!