Olen töissä kaupassa, tavaratalossa, jossa kuitenkin yhteiset kassat jokaiselle osastolle. Opiskelen työni ohessa myyjäksi oppisopimuksella.
Minulle on määrätty muitakin tehtäviä kuin kassan, josta olenkin mielissäni, sillä kyllähän minun asiat tulisikin oppia jos ammattilaiseksi valmistun. Minua ei kuitenkaan oteta vakavasti, ainoastaan silloin kun pomo on paikalla, kun tämä pomo sattuu pitämään minusta. Aina kun pääsen osastolle töihin, muut alkavat naljailla ja kysellä, ja noin 15 min. päästä jo soitetaan että kassalle avuksi. En edes kunnolla ehdi työtä aloittaa saati tehdä aloittamaani hommaa loppuun. Myöskin osastolla alkuun tein hinnoittelua ym hyllyttämistä, ja muut tekivät tilauksia yms, nyt olen pikku hiljaa pyytänyt että minäkin voisin tehdä ja opettelisin mielelläni, koska näyttökin lähenee ja pitäisi osata, mutta ei, kukaan ei ota vakavasti vaan puhuttelevat kassankesätyttönä. Olen aikuinen ihminen enkä mikään todellakaan mikää pikkuhissukka, uskallan sanoa ja olenkin sanonut, mnestikin asioista ja siitä että minun tulee saada vastuuta ja tehtäviä joissa asiat oppii, mutta mielestäni jatkuva sanominen vaan ärsyttää heitä. sitten ajattelin että olen omatoiminen, en jatkuvasti hoe haluavani tehdä sitä ja tätä vaan yksinkertaisesti käärin hihat ja teen. Ei ollu hyvä sekään, kaikki meni (muka) pieleen ja apua en saanut vaikka sanoin että jos joku nyt ystävällisesti auttaisi korjaamaan pieleen menneet asiat, että niistä virheistähän minä oppisin jos saisin ne mös korjata. Ei, ei se käy.
Olen toivoton ja joka päivä kassan penkille istahdan, kun en muuhunkaan meidän töissä tunnu kelpaavan. Luulin aina olevani nopea oppimaan ja innokas työntekijä, mutta en saa edes oppia niin uutta työtä kai se on etsittävä..Pomolle en jaksa rollia, pari kertaa olen asiasta mainunnut ja sanonut että homma ei toimi, ei näin opi ammattilaiseksi, mutta asialla ei ole vaikutusta. vastaavassa asemassa olleita?
asiallisia kommentteja...
Minulle on määrätty muitakin tehtäviä kuin kassan, josta olenkin mielissäni, sillä kyllähän minun asiat tulisikin oppia jos ammattilaiseksi valmistun. Minua ei kuitenkaan oteta vakavasti, ainoastaan silloin kun pomo on paikalla, kun tämä pomo sattuu pitämään minusta. Aina kun pääsen osastolle töihin, muut alkavat naljailla ja kysellä, ja noin 15 min. päästä jo soitetaan että kassalle avuksi. En edes kunnolla ehdi työtä aloittaa saati tehdä aloittamaani hommaa loppuun. Myöskin osastolla alkuun tein hinnoittelua ym hyllyttämistä, ja muut tekivät tilauksia yms, nyt olen pikku hiljaa pyytänyt että minäkin voisin tehdä ja opettelisin mielelläni, koska näyttökin lähenee ja pitäisi osata, mutta ei, kukaan ei ota vakavasti vaan puhuttelevat kassankesätyttönä. Olen aikuinen ihminen enkä mikään todellakaan mikää pikkuhissukka, uskallan sanoa ja olenkin sanonut, mnestikin asioista ja siitä että minun tulee saada vastuuta ja tehtäviä joissa asiat oppii, mutta mielestäni jatkuva sanominen vaan ärsyttää heitä. sitten ajattelin että olen omatoiminen, en jatkuvasti hoe haluavani tehdä sitä ja tätä vaan yksinkertaisesti käärin hihat ja teen. Ei ollu hyvä sekään, kaikki meni (muka) pieleen ja apua en saanut vaikka sanoin että jos joku nyt ystävällisesti auttaisi korjaamaan pieleen menneet asiat, että niistä virheistähän minä oppisin jos saisin ne mös korjata. Ei, ei se käy.
Olen toivoton ja joka päivä kassan penkille istahdan, kun en muuhunkaan meidän töissä tunnu kelpaavan. Luulin aina olevani nopea oppimaan ja innokas työntekijä, mutta en saa edes oppia niin uutta työtä kai se on etsittävä..Pomolle en jaksa rollia, pari kertaa olen asiasta mainunnut ja sanonut että homma ei toimi, ei näin opi ammattilaiseksi, mutta asialla ei ole vaikutusta. vastaavassa asemassa olleita?
asiallisia kommentteja...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa. Kylläkin esimiesvalmennuksessa. Monella kurssikaverilla oli se ongelma, ettei osastopäällikkö halunnut luopua omista töistään, jotta valmennettava olisi oppinut. Itsekin tein enimmäkseen myyjän töitä, vaikka minun olisi pitänyt tehdä osastopäällikön tehtäviä. Se turhautti. ASiasta puhuttiin koulutuksessa, mutta useimmiten asiat pysyi työpaikalla samana.
Kaikki saivat kuitenkin valmennuksen ja näytöt suoritettua. Toiset oppivat enemmän kuin toiset, riippuen työpaikkakouluttajasta. Valmistumisen jälkeen käytännön työ osastopäällikkönä opetti tietysti parhaiten. Valmennus oli osittain muodollisuus, että pystyi hakemaan päällikön paikkoja.
Sinun täytynee vaan kertoa tilanteestasi pomollesi ja vaatia, että saat rauhassa opetella muitakin töitä kuin kassalla oloa. Ilmeisesti työkaverisi ovat jotenkin kateellisia, kun pyrit eteenpäin. Tai sitten voisitko vaihtaa oppisopimuspaikkaa? Tai käyt vaan kiltisti myyjän tutkinnon valmiiksi, ja alat hakemaan papereillasi paikkoja valmistuttuasi, vaikkei kaikki hommat olekaan ihan hanskassa. Työ opettaa parhaiten.