Tämän päivän Karjalaisessa oli tämmöinen juttu. Valitettavasti verkkoversiossa sitä ei ole.
Marmorijärvelle polku ja kaiteet
Ruskealan entiseen marmorilouhokseen muodostuneen järven ympärille on rakennettu kävelypolku, joka tekee aiemmin villinä käyntikohteena olleen nähtävyyden turvallisemmaksi.
Jyrkänteillä on katselutasanteita ja kaiteita ja muissa kohdin kylttejä, joissa reunalle menosta varoitetaan.
Kalliossa oleva kymmenen metriä syvä hissikuilu on ympäröity kaiteella ja varustettu kyltillä: ”Älä heitä kiviä, alhaalla on ihmisiä.” Ihmisiä voi olla kuilun puolivälissä kulkevalla sillalla; polku menee välillä tunneliin.
Rakenteet on tehnyt sortavalalainen Druzhba-yhtiö, jolla on Piipunpiha-hotelli ja Jänisjärven lomakylä. Alueelle kääntyy tie Suomesta tultaessa hieman ennen Ruskealan kylää. Siinä nimenä on Marmorikanjoni, mutta myös Kivipuistosta ja Marmorijärvestä puhutaan.
Louhoksen käytöstä poistuneessa osassa on itse asiassa kolme järveä, joihin vesi on tullut sodan jälkeen. Marmoria niistä on louhittu 1760-luvulta lähtien rakennuskiveksi, sepeliksi ja kalkkirouheeksi. Ruskealan rakennuskiveä on muun muassa Pietarin palatseissa.
Polku ja kaiteet kiertävät suurinta järveä, joka on myös erikoisin korkeine pystyjyrkkine kiviseinämineen. Sen kokonaissyvyys on 70 metriä, josta 30 – 40 metriä on vettä. Pohjassa on parikymmentä metriä paksu kalkkivellikerros.
Vesi näyttää kuitenkin kirkkaalta, päivänvalossa vaaleanvihreältä. Polun kiertäminen kestää pienin pysähdyksin noin puoli tuntia. Kulku sujuu tavallisilla kävelykengillä. Pahoja korkeuseroja ei ole. Luvassa olleita historiasta ja luonnosta kertovia opastustauluja ei ole vielä paikoillaan.
Marmorijärvelle pääsee myös veneillä järven alkupäähän rakennetulta laiturilta. Sen lähellä on virvoketelttaa, wc ja opastusmökki, josta saa halutessaan oppaan.
Pääsymaksu on 45 ruplaa eli vähän toista euroa. Lisäksi on 25 ruplan automaksu.
Paikka on käymisen arvoinen. Korkeanpaikan kammo voi kyllä vaivata.
Vähän matkan päässä louhokselle kääntyvästä risteyksestä Sortavalaan päin on viitta kivaan pieneen kauppaan. Sielläkin kannattaa poiketa.
Marmorijärvelle polku ja kaiteet
Ruskealan entiseen marmorilouhokseen muodostuneen järven ympärille on rakennettu kävelypolku, joka tekee aiemmin villinä käyntikohteena olleen nähtävyyden turvallisemmaksi.
Jyrkänteillä on katselutasanteita ja kaiteita ja muissa kohdin kylttejä, joissa reunalle menosta varoitetaan.
Kalliossa oleva kymmenen metriä syvä hissikuilu on ympäröity kaiteella ja varustettu kyltillä: ”Älä heitä kiviä, alhaalla on ihmisiä.” Ihmisiä voi olla kuilun puolivälissä kulkevalla sillalla; polku menee välillä tunneliin.
Rakenteet on tehnyt sortavalalainen Druzhba-yhtiö, jolla on Piipunpiha-hotelli ja Jänisjärven lomakylä. Alueelle kääntyy tie Suomesta tultaessa hieman ennen Ruskealan kylää. Siinä nimenä on Marmorikanjoni, mutta myös Kivipuistosta ja Marmorijärvestä puhutaan.
Louhoksen käytöstä poistuneessa osassa on itse asiassa kolme järveä, joihin vesi on tullut sodan jälkeen. Marmoria niistä on louhittu 1760-luvulta lähtien rakennuskiveksi, sepeliksi ja kalkkirouheeksi. Ruskealan rakennuskiveä on muun muassa Pietarin palatseissa.
Polku ja kaiteet kiertävät suurinta järveä, joka on myös erikoisin korkeine pystyjyrkkine kiviseinämineen. Sen kokonaissyvyys on 70 metriä, josta 30 – 40 metriä on vettä. Pohjassa on parikymmentä metriä paksu kalkkivellikerros.
Vesi näyttää kuitenkin kirkkaalta, päivänvalossa vaaleanvihreältä. Polun kiertäminen kestää pienin pysähdyksin noin puoli tuntia. Kulku sujuu tavallisilla kävelykengillä. Pahoja korkeuseroja ei ole. Luvassa olleita historiasta ja luonnosta kertovia opastustauluja ei ole vielä paikoillaan.
Marmorijärvelle pääsee myös veneillä järven alkupäähän rakennetulta laiturilta. Sen lähellä on virvoketelttaa, wc ja opastusmökki, josta saa halutessaan oppaan.
Pääsymaksu on 45 ruplaa eli vähän toista euroa. Lisäksi on 25 ruplan automaksu.
Paikka on käymisen arvoinen. Korkeanpaikan kammo voi kyllä vaivata.
Vähän matkan päässä louhokselle kääntyvästä risteyksestä Sortavalaan päin on viitta kivaan pieneen kauppaan. Sielläkin kannattaa poiketa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerrankin asiallinen viesti täällä. Yleensä täällä on vakkareiden juopottelu- ja syöpöttelyjuttuja, huhhelin vittuilua ja joitakin linkittäjiä.
voisi laittaa jonkin toisen aktiivisemman "venäjä"-sivun, mikä on näin vilkas.
Tuohan on mielenkiintoinen paikka.
Onkohan louhos vielä toiminnassa? Louhitaanko siellä vielä marmoria?
Ohitse kun ajaa, niin mieleen tulee vaan suljettu teollisuusalue, johon turisteilla ei ole juuri menemistä. Mutta siellähän onkin sitten "matkailurysä".
Yleisradion ensimmäinen rakennus on tehty myös Ruskealan marmorista.
siinä lähellä on toimiva louhos, joka näkyy tielle. Oisko niin, että kun kivi yhestä paikasta loppuu, niin toisessa jatketaan. Tieltä katottuna alue näyttää luotaantyöntävältä, mutta tää "matkailurysä" on jonkin matkan päässä tieltä ja siellä ei enää louhita kiveä.
Ihan pikkunätti paikka pikkunättejä paikkoja kaipaaville. Luoliin olisi varmasti mielenkiintoista veneillä, näyttivät mielenkiintoisilta onkaloilta. 45 ruplaa kävelykierros ja 25 ruplan maksun "auton vartioinnista" eli paikoituksesta.
Kuka taas kaipaa extreme-seikkailuja, suosittelen matkaa Harluun, Värtsilän läheisen Karjalan ehkä hurjimpaan taajamaan, yrittäkääpä bongata yksikin ihminen kylänraitilla selvinpäin.
Palatsiaukion -siis Pietarissa- korkea punertava marmoripilari liekin kotoisin juuri täältä!
Taitaapa se pylväs olla graniittia tai rapakiveä joka on tuotu Virolahdelta.
punaista sellaista ja Suomesta, mutta paikkaa en muista!
Kertoi ainakin v.1995 kiertokäynnin opastäti.