Onko teillä yleensä paradoksin kohdattuanne tapana vain kohauttaa olkapäitänne ja jatkaa matkaa kuin ei mitään? Vai, onko teillä tapana tutkiskella itseänne ja ympäristöänne - elämäänne noin yleensäkin?
Tuntuu, että niin kovin harvat osaavat ottaa opiksensa elämän varrelle ripotelluista tilaisuuksista kehittää itseänsä..
Tuntuu, että niin kovin harvat osaavat ottaa opiksensa elämän varrelle ripotelluista tilaisuuksista kehittää itseänsä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
"paradoksi - Näennäisesti järjenvastainen väite, fys. näennäisesti luonnon vastainen sääntö tai ilmiö" (nykysuomen sanakirja)
Eli ilmeisesti mulla on tapana tutkiskella asioita kun tätäkin mietin... :D En vain ole ihan varma mitä sinä tuolla tarkoitit, tai millä tavoin paradoksin kohdatessa, tai millä tavoin kehittää.
pysähdyn kriittisiin tilanteisiin/ ristiriitatilanteisiin/kriiseihin.. Jos nyt paradoxilla jotain sen suuntaista tarkoitat..
Pyrin aina käymään asioita läpi joko myrskyssä - tai myrskyn jälkeen; ja kyllä ihmisenä olen kasvanutkin-- vaikkakin lapsi olen vielä henkisesti...
Elämän eri käänteistä ja vaiheista multa löytyy kotifilosofiaa, mikä on tietysti kotikutoista, mutta omaa elämääni seuraamalla ja pohdiskelemalla olenkin saanut olla aitiopaikalla mietteineni.
Olisikin ollut sääli jättää kaikki koetut kokemukset; kokemus asteelle. Syvyys kun niihin on tullut mietiskelemällä niitä jälkeenpäin ja sen myötä ehkäpä se elämäviisauskin on kasvanut; toivottavasti:)
Elämä on opettanut varovaiseksi, ehkä liiankin varovaiseksi. Siksi tykkään analysoida loputtomasti.