mulla on ihan kiva koti,mutta ei oikee ystävii..kaikissa kouluissa mua on ku hyljitty.nyt mietin,että onko mussa itsessäni jotain vialla,ja pahasti:(kouluun en jaksais mennä,ja kaikki vaa ahdistaa..ei tekis mitää muuta mieli ku nukkuu kotona turvas.äitin kaa oon jutellu mut se sanos vaa et elämä täytyy elää ja kestää.onko se oikees? auttakaa ja vastatkaa kaikki jotka viiti vaivautuu lukee tään.
kaikki pielessä:(
iitukka14
3601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miks ette auta?:(
se on todella surullista, ettei sinulla ole ystäviä ja koet olevasi hyljeksitty. harratatko mitään, voisitko näin syksyllä aloittaa jotain uutta jossa tapaisit uusia ihmisiä? olin itsekin sinun iässäsi aika yksinäinen, minulla oli tuttuja mutta ei ketään hyvää ystävää ja se oli aika rankkaa, olisi ollut hyvä saada jutella asioista..minä kävin juttelee usein kouluni terkkarille, hän oli tosi kiva vaikka olikin jo iäkäs.
aloitin myös ratsastuksen josta pidin tosi paljon, olin oikee heppahullu. hevoset oli tosi ihania ja sen harrastuksen parissa sain uusia tuttuja..en kylläkään vieläkään oikeata kunnon bestistä.
äitisi tarkoittaa hyvää, yritä vielä jututtaa häntäkin.. mitä jos päättäisit ottaa uskaliaasti itse niitä askelia kohti koulutovereitasi, katsele onko joku muukin yksinäisen oloinen tai mene ja yllätä kaikki alkamalla vaan jutella asioista..aloitteen tekeminen, mukaan meneminen on vaikeeta myös aikuiselle. minäkin poden taas yksinäisyyttä kun olen kotiäiti ja päivät vaan kotosalla. menen leikkipuistoon ja pakotan itseni puhumaan toisille äideille, vaikka sitten säästä..se on vaikeeta mutta kannattaa. voin lohduttaa sinua, että nyt aikuisena minulla on hyviä ystäviäkin, tapaamme kyllä harvoin, mutta pidämme tiivistä yhteyttä mm. puhelimen välityksellä.
jos sinua kovasti ahdistaa nämä asiat niin mitä jos menisit ja juttelisit ensin jonkun aikuisen kanssa, vaikka sinun koulusi terkkarin tai kuraattorin, ne on oikeesti siellä töissä ihan sitä varten, että auttavat sinuakin. minä lähetän sinulle voimia ja halauksen, nosta pää pystyyn, selviät kyllä.
Kuules ehkä kaikki ei kumminkaan ole pielessä. mä oon meiän luokalla aika yksinäinen kaikki on suunnillee kavereita mutta ystäviä tarvitaan. Mun ystävät on toisella luokalla. Onko sulla lemmikkiä? Lemmikki auttaa käyn meiän koiran kaa tosi usein lenkillä ja nautin toden teolla ja myös käyn ratsastamassa. eöläimiltä saa seuraa ja tallilta hyviä kavereita. yritä piristyä kyllä elämä viellä joskus hymyilee T tyttönen