Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Päästettyään välskärin ohitseen kapteenin hyttiin Nina jatkaa hommiaan paljoakaan ajattelematta. Veden nosto ja pyykkäys on tarpeeksi raskasta puuhaa muutenkin, jotta sitä viitsisi pahentaa surkeilemalla. Saatuaan aikaan puhdasta jälkeä ja huomatessaan lounasajan jo tulleen, Ninette ripustaa viimeiset vaatteet ilmavaan paikkaan välikannelle ja lähtee kapyysiä kohti, jossa suurin osa miehistöstä asioilla ja vahdissa olevia lukuunottamatta nauttii muhennosta. Nina syö oman osansa hiljaisena, Jean-Lucia ei näy, hän oli jossain asioilla kaupungissa asemestarin kanssa, ja Seankin on kiireinen. Noustessaan hän huomaa Seanin laittaneen kapteenin tarjottimen valmiiksi, ja huikkaa miehelle: "Vien tämän kapulle." Sean heilauttaa kättään hyväksyvästi, ja Nina lähtee taiteilemaan tarjottimen kanssa ulos väistellen pieninä ryhminä jostakin kiivaasti keskusteleviä miehiä. Ovella vastaan tulee Jean-Luc, joka heti Ninan nähdessään tarttuu tätä hihasta . "Kun olet vienyt tarjottimen, etsi minut, minulla on asiaa." Nina nyökkää ja jatkaa matkaansa hieman ihmetellen.
Välskärin saavuttua Will yrittää rauhoittua ja keskittyy nauttimaan parranajosta. Parranajon loputtua ja välskärin alkaessa tehdä lähtöä Will rikkoo pitkään kestäneen hiljaisuuden. "Sulje ovi. Mulla on sulle asiaa".
"Sä varmaan huomasit että lady Nina vietti viime yön välikannella?", Will kysyy hieman tunnustelevasti.
"Aye, huomasin kyllä, sir", välskäri vastaa varovasti, koska ei ymmärrä mitä kapteeni ajaa takaa.
"Lady halusi hieman vaihtelua, ja tahtoi kokeilla miltä riippumatto tuntuu", Will selittää hieman totuutta muunnellen. Willin ja Ninan kinasteluhan on kuulunut oven läpi kannelle ja välskäri tietää varsin hyvin, että ainakin jonkinasteinen myrsky vesilasissa on Nineten ja Willin välillä ollut. Myrskyn aihe sen sijaan on miehistön keskuudessa ollut täysin arvailujen varassa. Olisiko tässä selitys, välskäri tuumii vastatessaan kapteenilleen:"Niin, sir", ja jäädessään odottamaan jatkoa.
"Vaikka nyt Johnsonin ja Bakerin poistuttua laivasta, voinkin olla luottavaisin mielin miehistön suhteen, haluaisin, että katsoisitte hieman Ladyn perään. Mutta huolehtikaa siitä että pysytte riittävän kaukana hänestä, ja hoidatte homman niin hienovaraisesti, että Lady ei huomaa mitään. Wn haluaisi hänen huomaavan että...", Will keskeyttää selittävän lauseensa.
"Selvempi homma, meiltähän tämä käy", välskäri vastaa reteästi, saatuaan mieleisensä tehtävän.
Kapteeni huomaa hymyn leviävän miehen kasvoille ja jatkaa ohjeistusta:"Ja sitten vielä yksi juttu. Ei sanaakaan tästä kenellekkään, tai menet samaa tietä laidan yli kuin Baker ja Johnson"
Välskäri nielaisee kuuluvasti uhkauksen kuullessaan. "Ei tietenkään, sir. Oliko vielä muuta?".
Sekunnin mittaisen mietintätauon jälkeen Will vastaa:"Ei, siinä kaikki", ja viittoo välskärin poistumaan. Miehen häivyttyä Will kaivaa esiin paksun tilikirjan ja erilaisia laskuja köysistä, muonasta ja muista tarvikkeista ja alkaa laskeskella jäljellä olevan kullan määrää.
Kapteeni syventyy tiiviisti lukuihin ja keskittyy parhaansa mukaan saadakseen Ninan ja tämän oikuttelut pois mielestään. Siksi tyttö saa osakseen lähinnä vain murahduksia pitkin päivää. Lopulta Will saa laskelmansa loppuun ja tulee siihen tulokseen, että laivassa on huomattava summa kultarahoja ja kunnioitettava määrä perulaista hopeaa. On selvää, että saalis on
laitettava johonkin turvalliseen paikkaan talteen.
Niin, saalis, Will pyörittelee ajatuksiaan, kait sille Ninalle pitäisi jotakin tehdä. Will huokaa syvään salliessaan itsensä jälleen ajatella Ninaa. Helkkarin hupakko, kuvittelee ihan liikoja itsestään. Niinkuin omistaisi mut, Will pohdiskelee. Jamaikallehan se halus, pitäs varmaan tehdä sen suhteen jotain, hän tuumii alkaessaan kaivaa kirjepaperia laatikosta.
Will alkaa laatia kirjettä sir Thomas Sweetiepielle Jamaikaan. Kirjoitus on kuitenkin vaikeaa, aivan kuin Will ei haluaisikaan saada kirjettä aikaiseksi. Pitkän ja hartaan kirjoittamisen jälkeenkin Willin edessä kirjoituspöydällä on sir Thomakselle osoitettu kirje, jossa ei ole muuta kuin pari kohteliaisuusfraasia tervehdyksen alapuolella.
Nina muistaa koputtaa eikä ryntää suoraa päätä kapteenin hyttiin, ja saatuaan luvan tulla sisään laskee tarjottimen pöydälle. Kapteeni on taas edustuskelpoinen saatuaan partansa ajettua, mutta ei sen paremmalla tuulella kuin aiemminkaan. Ninan auliisiin kysymyksiin siitä, onko hänelle vielä tehtävää tulee vastauksiksi vain murahduksia. Hyvä puoli asiassa on se, että selvästikin loppupäivä on siis vapaata, mutta huono puoli se, että murahduksista Nina muistaa, kuinka kapteeni suuttui hänen tunnustettuaan, että välittää Willistä ja siitä mitä Will tekee, oli hänellä oikeutta siihen tai ei. Ninalla ei taida olla juurikaan toivoa, mutta ainakin hän voi ylläpitää kunnon brittiperinteitä ja näyttää siltä kuin se ei koskettaisi häntä. Siksi hän räpyttää uhkaavat kyyneleet pois ja nostaa leukansa reippaaseen yes, siriin vielä poistuessaan.
Sitten katsomaan mitä ihmettä Jean-Lucilla on asiaa. Mies on syönyt nopeasti, hän on jo valmis, mutta odottaa kapyysissä kun Nina palaa.
"Mennään asevarastoon, tule, puhutaan siellä", Jean-Luc sanoo ja suorastaan kiskoo Ninan mukaansa asemestarin seuratessa mukana.
"Mitä täällä on tekeillä, miksi miehet puhuvat kaikki hiljaa jostain?", Nina kysyy heidän päästyään asevaraston metalliseen rauhaan.
"Siitä juuri halusin puhua. Kävimme kaupungilla ostamassa sepältä tarvikkeita, ja kuulimme huhuja, että kaupungilla on noussut kiinnostus tätä laivaa kohtaan. Roskajoukot tuntuvat tietävän, että meillä on sokerista saatua kultaa läjäpäissä, ja myös, että täällä on nuori nainen. Kaikenlisäksi muutkin maissa käyneet miehet olivat kuulleet tutuiltaan varoituksia, että ankkuriin jääminen yhtään pidemmäksi tietää vaikeuksia", Jean-Luc selittää vakavana.
Nina katsoo Jean-Lucia silmät ymmyrkäisinä. "Kamalaa. Mutta mitä me sitten oikeastaan tässä teemme, miksemme ole jo seilanneet jonnekin? Laivahan on ehjä ja asiat hoidettu. Vai haluaako kapteeni antaa miehille vielä enemmän aikaa maissa rentoutumiseen?"
Viimeisen lauseen kohdalla niin asemestari kuin Jean-Luc'kin näyttävät hieman noloilta, mutta asemestari vastaa: " Me seilaamme tasan sillä hetkellä kun kapteeni ilmoittaa että niin teemme. Ei ole meidän asiamme puuttua vaikka hän haluaisi pitää laivan täällä maailman tappiin. Mutta meidän asiamme on olla valmiina. Miesten miekat ovat hyvässä kunnossa, ja kaikki tietävät tilanteen. Aion puhua kapteenille ja kysyä, olisiko syytä tuplata vahdit. Ja tämä sitten liittyy siihen, että sinut on jo kerran yritetty kaapata ja sinustakin liikkuu kaupungilla huhuja: Aiomme antaa sinullekin veitsen. Jean-Luc vakuutti, että osaat käyttää sitä sen verran, että siitä ei ole vaaraa sinulle itsellesi."
Nina katsoo hämmästyneenä asemestaria, Tom hänen nimensä kai on, ja vastaa: "Jean-Luc on oikeassa, mutta oletteko varmoja siitä, että kapteeni hyväksyy teräaseen antamisen vangille. Eikö häneltä pitäisi kysyä?"
"Mainitsen asiasta kyllä, kun puhun hänen kanssaan muutenkin, ja myöhemmin voi olla, että emme ehdi paneutumaan tällaisiin. Valitse tästä", asemestari nostaa esiin muutaman veitsen, osa hyvin käytännöllisiä, osa selvästikin saaliina saatuja, hienosti koristeltuja.
Nina kääntelee veitsiä käsissään ja valitsee lopulta yhden, jossa oli sopivan paksuinen tukeva kahva ja joka oli erinomaisessa terässä, leveä terä viiltoon, ei varsinaisesti pistoon. Puukko näyttää oikeastaan aika mitättömältä, yksinkertainen tuppi ja hihna, jonka Nina kietaisee vyötärölle, selvästi näkyviin. Myöhemmin voisi harkita, olisiko mitään lisäarvoa jos veitsen kiinnittäisikin vaikka sääreen, mutta juuri nyt Nina arvelee olevan parasta, että hän kantaa veistä näkyvillä, kuin se olisi tarkoitettu askareisiin.
"Kiitos että ajattelitte turvallisuuttani. Muutenhan täällä laivalla voin olla huoletta, mutta vieraat hyökkääjät olisivat todentotta toista." Nina katsoo Tomia silmiin: "Ja kiitos muutenkin, minusta tuntuu heti vähemmän avuttomalta saaliilta ja enemmän ihmiseltä. Olette kunnon englantilainen."
Nina niiaa ja poistuu varastosta, jonne Tom ja Jean-Luc vielä jäävät keskustelemaan hiljaa. Toivottavasti kapteeni saa pian kuulla noista pulmista, Nina ajattelee. Itse ainakin haluaisin, jos plantaasilla olisi vaara, kuulla siitä heti enkä vasta sitten kun kaikki suunnitelmat on laadittu ja kaikki muut valmiina. Mutta ehkä he eivät halua häiritä häntä pikkuasioilla ennenkuin ovat varmoja siitä, että jotain vaaraa on oikeasti. Vaeltaessaan kannelle hän huomaa miehistön edelleen kihisevän, ja myös sen, että monen katse etsiytyy arvioivasti häneenkin, ja veitsen huomatessaan siirtyy nopeasti muualle. Normaalioloissa Nina olisi jo itse selittämässä koko juttua kapteenille, mutta nyt hän ei keksi mitään tekosyytä lähestyä hyttiä. Ja hänhän ei oikeastaan tiedäkään muuta kuin mitä hänelle kerrottiin. Kannella köysiä tervataan edelleen, ja kaikki näyttää päällisin puolin normaalilta, joten Nina istuu taas hetkeksi puhtaalle köysikiepille katsellakseen rannalla avautuvaa kaupunkinäkymää. Kaupunki näyttää rauhalliselta ja puuhakkaalta, eikä missään näy merkkiäkään siitä, että aurinkoisen julkisivun alla punottaisiin mitään juonia heidän tällä hetkellä Englannin lipun alla olevan laivansa ruumassa olevan aarteen päänmenoksi.
Hetken istuttuaan Nina tulee siihen tulokseen, että hänen on pakko kysyä Williltä mitä tämä aikoo tehdä, lähteä vai varautua hyökkäykseen vai mitä. Joten kaiken mielenrauhansa kooten hän kävelee hytin ovelle, ja kuunneltuaan hetken oven takana, että sisällä ei ole ainakaan suurempaa joukkoa keskustelemassa, koputtaa ovelle.
Hytissä Will kohottaa katseensa edelleenkin keskeneräisestä kirjeestä. "Sisään".
Nina astelee sisään, mutta ajatus, joka hänellä oli niin selvänä vielä ovelle koputtaessaan alkaa jotenkin haipua ja tuntua tekosyyltä Willin näkemiseen. "Tuota, kapteeni..."
"Niin?", Will vastaa hieman väsyneesti, mutta alkaa pikaisesti terästäytyä havaitessaan Ninan vyötäisiltä roikkuvan veitsen.
"Ajattelin vain kysyä, että joko Tom on käynyt puheillasi? Minuakin kiinnostaa mitä nyt tapahtuu.", Nina selittää asiaansa.
"Eipä oo miestä näkynyt. Kuinka niin?", Will vastaa huomattavasti piristyneemmällä äänellä ja hänen silmänsä tarkailevat taistelijanvaiston ohjaamina herkeämättä veistä ja Ninan käsiä Willin kehon ollessa selvästi hieman jännittynyt.
"No ei kait sitten mitään... Kait se tulee kun kerran sanoi käyvänsä täällä kunhan saa kaikki juttunsa tehtyä. Miehet on vähän levottomia jostain mitä ne on kuulleet maissa, ei sen kummempaa.", Nina vastaa auliisti.
Will on nyt paitsi varuillaan, myös utelias. "No mitäs ne on kuullu?"
"Lähinnä kait että maissa on alkanut kulkea juttua siitä paljonko kultaa Buccaneerilla on.. . Ja muustakin", Nina ilmoittaa.
"Mistä muusta?", Will tivaa kun hänen aivoissaan alkaa raksuttaa lähes kuuluvasti.
"No kai joku tietää senkin että minä olen laivalla... En tiedä onko sillä merkitystä, mutta Tom oli vähän huolissaan... Kultaa kai on monellakin laivalla, mutta...", Nina ei oikein saa muotoiltua asiaa haluamallaan tavalla.
"Niin no, kyllähän sä oot jonkinsortin julkkis tuolla kaupungissa. Ei tälläsessä paikassa jokapäivä oikeita ladyjä käy", Will toteaa kuivasti.
"No, joka tapauksessa miehistö valmistautuu jonkinlaisiin ikävyyksiin, ja aikonee kysyä teiltä josko vahteja pitäisi tuplata ja muuta sellaista. Ja tavallaan sen takia Tom, anteeksi, asemestari Smith, katsoi että mulla on parasta olla edes jotain millä puolustautua jos tänne alkaa sataa väkeä... Että ajattelin vaan, ettette ihmettele...", Nina jatkaa asiansa selittämistä.
Willin katse terästäytyy ja kiinnittyy veitseen. "Tom siis anto sulle ton?"
"Niin, Tom antoi sen minulle", Nina vie kätensä veitsen kahvalle näyttääkseen sitä Willille.
Will seuraa Ninan kättä teräksisellä katsella sen siirtyessä veitsen kahvalle. "Osaatko sä käytellä tollasta?"
"Kuten Jean-Luc Tomille vakuutti, sen verran, ettei siitä ole minulle itselleni vaaraa, olenhan minä toki sokeriruokoa leikannut, en minä mikään pumpulissa kasvanut ole. Mutta jos tarkoitat, olenko käyttänyt veistä tappelemiseen, niin en ole... Ainut liha jota olen leikannut on ollut valmiiksi kuollutta", Nina toteaa, samalla kun nostaa veitsen esiin, kääntäen sen näppärästi ilmassa osoittamaan Williin kahvapuoli edellä ja tarjoaa sitä miehelle.
Will katsoo Ninaa hieman epäluuloisesti tämän kääntäessä veitsen ilmassa ja tarjotessaan sitä hänelle. Kapteeni vilkaisee Ninaa silmiin ennen kuin tarttuu tarjottuun veitsenkahvaan ja punnitsee veistä kädessään ja arvioi sen laatua. Kokeillessaan peukalolla veitsen terävyyttä Will kiinnittää katseensa Ninan kasvoihin:"Hyvän veitsen näkyy Tom sulle valinneen. Muistakkin pitää siitä huolta", hän murahtaa ja kiepauttaa veitsen ympäri ja tarjoaa sitä Ninalle kahva edellä.
"Jep, minustakin tämä on hyvä. Aina välillä sitä tarvitsee puukkoa kaikkeen muuhunkin, niin että hyvä se on olemassa vaikka kuinka pian seilattaisiinkin pois ja pidän kyllä hyvää huolta siitä, ja aina mukanani", Ninette sanoo ylpeyttä äänessään ja samalla livauttaa puukon takaisin tuppeen edes katsomatta kättään.
"Mihin sä sitä sitten muka tarttet?", Will kysyy nyt jo enemmän uteliaana kuin varuillaan, vaikka edelleenkin tarkkailee Ninan liikkeitä herkeämättä.
"Kysy vaan mihin en... Melkeen ainut homma missä ei tarvii on tuo pyykinpesu, mutta jo heti kun menen auttaan Seania nii heti kohta se joutuu tekeen osan hommasta kun kukaan ei oo muka uskaltanut antaa mulle veistä... Mutta nyt kun se on niin pääsen auttaan kunnolla", Nina selittää.
"No jos kerta sitä tarttet ni mikäs siinä sitten. Kuhan sitte varot itteäs sen kanssa", Will huolehtii jo hieman hyväntahtoisesti jopa.
Samassa Nina huomaa, että Will ei ole erityisen rentona pöytänsä takana vaan tuntuu vahtivan hänen jokaista liikettään... Luuleeko se, että hän hetikohta kompastuu ja leikkaa mahansa auki tai jotain?
"Joo, varon, ja kyllä mä tällasen kanssa selviän, niinku sanoin, pienempi tää on kuin ruo'onleikkausveitsi", Nina vakuuttelee edelleen, ja varmemmaksi vakuudeksi nappaa veitsen uudestaan esiin ja leikittelee sillä hetken käsissään näyttääkseen, että joka liike ja pyörähdys on hallinnassa, hän voisi lähteä vaikka heti teurastamaan aarin ruokoa.
Puukko häviää taas Nina hyppysistä tuppeen, ja hän ottaa valppaan asennon: "Onko teillä minulle töitä, sir?"
Will silminnähden jännittyy Ninan napatessa veitsen uudestaan käteensä. Hän oli jo hyvän matkaa rentoutumassa, joten kontrasti on erityisen selvä. "Sinuna en leikkisi sillä tolleen, laivassa ei koskaan tiedä millasia liikkeitä kansi voi tehdä. Edes satamassa", Will sanoo selkeä moite äänessään.
Lyhyen tauon jälkeen puukon ollessa jälleen turvallisesti tupessa Will jälleen rentoutuu hieman ja noteeraa Ninan kysymyksen. "Eipä tässä juuri mitään ole. Paitsi, haeppas mr. Aubrey tänne, me lähdemme täältä".
"Kyllä,sir.", Nina melkein kiljaisee riemusta. Hän oli oikeasti aika huolestunut seuraavasta yöstä, joten ilmoitus on todella helpottava, ja niinpä Ninette porhaltaa saman tien hakemaan Aubreyn, joka löytyy helposti.
Siinä nyt sitten on lyhyt jatko, eikä vieläkään mitään ees etäisesti seksyä. Mua rupee jo nolottamaan että taas sorruin kirjailemaan ties mitä höpötystä paitsi sitä, tää juttuhan uhkaa venyä ties kuinka pitkäks... No sitä seksyosastoaki on luvassa ja sinne autiolle saarelle päästään ennen pitkää, koittakaa kestää :)
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama
Päästettyään välskärin ohitseen kapteenin hyttiin Nina jatkaa hommiaan paljoakaan ajattelematta. Veden nosto ja pyykkäys on tarpeeksi raskasta puuhaa muutenkin, jotta sitä viitsisi pahentaa surkeilemalla. Saatuaan aikaan puhdasta jälkeä ja huomatessaan lounasajan jo tulleen, Ninette ripustaa viimeiset vaatteet ilmavaan paikkaan välikannelle ja lähtee kapyysiä kohti, jossa suurin osa miehistöstä asioilla ja vahdissa olevia lukuunottamatta nauttii muhennosta. Nina syö oman osansa hiljaisena, Jean-Lucia ei näy, hän oli jossain asioilla kaupungissa asemestarin kanssa, ja Seankin on kiireinen. Noustessaan hän huomaa Seanin laittaneen kapteenin tarjottimen valmiiksi, ja huikkaa miehelle: "Vien tämän kapulle." Sean heilauttaa kättään hyväksyvästi, ja Nina lähtee taiteilemaan tarjottimen kanssa ulos väistellen pieninä ryhminä jostakin kiivaasti keskusteleviä miehiä. Ovella vastaan tulee Jean-Luc, joka heti Ninan nähdessään tarttuu tätä hihasta . "Kun olet vienyt tarjottimen, etsi minut, minulla on asiaa." Nina nyökkää ja jatkaa matkaansa hieman ihmetellen.
Välskärin saavuttua Will yrittää rauhoittua ja keskittyy nauttimaan parranajosta. Parranajon loputtua ja välskärin alkaessa tehdä lähtöä Will rikkoo pitkään kestäneen hiljaisuuden. "Sulje ovi. Mulla on sulle asiaa".
"Sä varmaan huomasit että lady Nina vietti viime yön välikannella?", Will kysyy hieman tunnustelevasti.
"Aye, huomasin kyllä, sir", välskäri vastaa varovasti, koska ei ymmärrä mitä kapteeni ajaa takaa.
"Lady halusi hieman vaihtelua, ja tahtoi kokeilla miltä riippumatto tuntuu", Will selittää hieman totuutta muunnellen. Willin ja Ninan kinasteluhan on kuulunut oven läpi kannelle ja välskäri tietää varsin hyvin, että ainakin jonkinasteinen myrsky vesilasissa on Nineten ja Willin välillä ollut. Myrskyn aihe sen sijaan on miehistön keskuudessa ollut täysin arvailujen varassa. Olisiko tässä selitys, välskäri tuumii vastatessaan kapteenilleen:"Niin, sir", ja jäädessään odottamaan jatkoa.
"Vaikka nyt Johnsonin ja Bakerin poistuttua laivasta, voinkin olla luottavaisin mielin miehistön suhteen, haluaisin, että katsoisitte hieman Ladyn perään. Mutta huolehtikaa siitä että pysytte riittävän kaukana hänestä, ja hoidatte homman niin hienovaraisesti, että Lady ei huomaa mitään. Wn haluaisi hänen huomaavan että...", Will keskeyttää selittävän lauseensa.
"Selvempi homma, meiltähän tämä käy", välskäri vastaa reteästi, saatuaan mieleisensä tehtävän.
Kapteeni huomaa hymyn leviävän miehen kasvoille ja jatkaa ohjeistusta:"Ja sitten vielä yksi juttu. Ei sanaakaan tästä kenellekkään, tai menet samaa tietä laidan yli kuin Baker ja Johnson"
Välskäri nielaisee kuuluvasti uhkauksen kuullessaan. "Ei tietenkään, sir. Oliko vielä muuta?".
Sekunnin mittaisen mietintätauon jälkeen Will vastaa:"Ei, siinä kaikki", ja viittoo välskärin poistumaan. Miehen häivyttyä Will kaivaa esiin paksun tilikirjan ja erilaisia laskuja köysistä, muonasta ja muista tarvikkeista ja alkaa laskeskella jäljellä olevan kullan määrää.
Kapteeni syventyy tiiviisti lukuihin ja keskittyy parhaansa mukaan saadakseen Ninan ja tämän oikuttelut pois mielestään. Siksi tyttö saa osakseen lähinnä vain murahduksia pitkin päivää. Lopulta Will saa laskelmansa loppuun ja tulee siihen tulokseen, että laivassa on huomattava summa kultarahoja ja kunnioitettava määrä perulaista hopeaa. On selvää, että saalis on
laitettava johonkin turvalliseen paikkaan talteen.
Niin, saalis, Will pyörittelee ajatuksiaan, kait sille Ninalle pitäisi jotakin tehdä. Will huokaa syvään salliessaan itsensä jälleen ajatella Ninaa. Helkkarin hupakko, kuvittelee ihan liikoja itsestään. Niinkuin omistaisi mut, Will pohdiskelee. Jamaikallehan se halus, pitäs varmaan tehdä sen suhteen jotain, hän tuumii alkaessaan kaivaa kirjepaperia laatikosta.
Will alkaa laatia kirjettä sir Thomas Sweetiepielle Jamaikaan. Kirjoitus on kuitenkin vaikeaa, aivan kuin Will ei haluaisikaan saada kirjettä aikaiseksi. Pitkän ja hartaan kirjoittamisen jälkeenkin Willin edessä kirjoituspöydällä on sir Thomakselle osoitettu kirje, jossa ei ole muuta kuin pari kohteliaisuusfraasia tervehdyksen alapuolella.
Nina muistaa koputtaa eikä ryntää suoraa päätä kapteenin hyttiin, ja saatuaan luvan tulla sisään laskee tarjottimen pöydälle. Kapteeni on taas edustuskelpoinen saatuaan partansa ajettua, mutta ei sen paremmalla tuulella kuin aiemminkaan. Ninan auliisiin kysymyksiin siitä, onko hänelle vielä tehtävää tulee vastauksiksi vain murahduksia. Hyvä puoli asiassa on se, että selvästikin loppupäivä on siis vapaata, mutta huono puoli se, että murahduksista Nina muistaa, kuinka kapteeni suuttui hänen tunnustettuaan, että välittää Willistä ja siitä mitä Will tekee, oli hänellä oikeutta siihen tai ei. Ninalla ei taida olla juurikaan toivoa, mutta ainakin hän voi ylläpitää kunnon brittiperinteitä ja näyttää siltä kuin se ei koskettaisi häntä. Siksi hän räpyttää uhkaavat kyyneleet pois ja nostaa leukansa reippaaseen yes, siriin vielä poistuessaan.
Sitten katsomaan mitä ihmettä Jean-Lucilla on asiaa. Mies on syönyt nopeasti, hän on jo valmis, mutta odottaa kapyysissä kun Nina palaa.
"Mennään asevarastoon, tule, puhutaan siellä", Jean-Luc sanoo ja suorastaan kiskoo Ninan mukaansa asemestarin seuratessa mukana.
"Mitä täällä on tekeillä, miksi miehet puhuvat kaikki hiljaa jostain?", Nina kysyy heidän päästyään asevaraston metalliseen rauhaan.
"Siitä juuri halusin puhua. Kävimme kaupungilla ostamassa sepältä tarvikkeita, ja kuulimme huhuja, että kaupungilla on noussut kiinnostus tätä laivaa kohtaan. Roskajoukot tuntuvat tietävän, että meillä on sokerista saatua kultaa läjäpäissä, ja myös, että täällä on nuori nainen. Kaikenlisäksi muutkin maissa käyneet miehet olivat kuulleet tutuiltaan varoituksia, että ankkuriin jääminen yhtään pidemmäksi tietää vaikeuksia", Jean-Luc selittää vakavana.
Nina katsoo Jean-Lucia silmät ymmyrkäisinä. "Kamalaa. Mutta mitä me sitten oikeastaan tässä teemme, miksemme ole jo seilanneet jonnekin? Laivahan on ehjä ja asiat hoidettu. Vai haluaako kapteeni antaa miehille vielä enemmän aikaa maissa rentoutumiseen?"
Viimeisen lauseen kohdalla niin asemestari kuin Jean-Luc'kin näyttävät hieman noloilta, mutta asemestari vastaa: " Me seilaamme tasan sillä hetkellä kun kapteeni ilmoittaa että niin teemme. Ei ole meidän asiamme puuttua vaikka hän haluaisi pitää laivan täällä maailman tappiin. Mutta meidän asiamme on olla valmiina. Miesten miekat ovat hyvässä kunnossa, ja kaikki tietävät tilanteen. Aion puhua kapteenille ja kysyä, olisiko syytä tuplata vahdit. Ja tämä sitten liittyy siihen, että sinut on jo kerran yritetty kaapata ja sinustakin liikkuu kaupungilla huhuja: Aiomme antaa sinullekin veitsen. Jean-Luc vakuutti, että osaat käyttää sitä sen verran, että siitä ei ole vaaraa sinulle itsellesi."
Nina katsoo hämmästyneenä asemestaria, Tom hänen nimensä kai on, ja vastaa: "Jean-Luc on oikeassa, mutta oletteko varmoja siitä, että kapteeni hyväksyy teräaseen antamisen vangille. Eikö häneltä pitäisi kysyä?"
"Mainitsen asiasta kyllä, kun puhun hänen kanssaan muutenkin, ja myöhemmin voi olla, että emme ehdi paneutumaan tällaisiin. Valitse tästä", asemestari nostaa esiin muutaman veitsen, osa hyvin käytännöllisiä, osa selvästikin saaliina saatuja, hienosti koristeltuja.
Nina kääntelee veitsiä käsissään ja valitsee lopulta yhden, jossa oli sopivan paksuinen tukeva kahva ja joka oli erinomaisessa terässä, leveä terä viiltoon, ei varsinaisesti pistoon. Puukko näyttää oikeastaan aika mitättömältä, yksinkertainen tuppi ja hihna, jonka Nina kietaisee vyötärölle, selvästi näkyviin. Myöhemmin voisi harkita, olisiko mitään lisäarvoa jos veitsen kiinnittäisikin vaikka sääreen, mutta juuri nyt Nina arvelee olevan parasta, että hän kantaa veistä näkyvillä, kuin se olisi tarkoitettu askareisiin.
"Kiitos että ajattelitte turvallisuuttani. Muutenhan täällä laivalla voin olla huoletta, mutta vieraat hyökkääjät olisivat todentotta toista." Nina katsoo Tomia silmiin: "Ja kiitos muutenkin, minusta tuntuu heti vähemmän avuttomalta saaliilta ja enemmän ihmiseltä. Olette kunnon englantilainen."
Nina niiaa ja poistuu varastosta, jonne Tom ja Jean-Luc vielä jäävät keskustelemaan hiljaa. Toivottavasti kapteeni saa pian kuulla noista pulmista, Nina ajattelee. Itse ainakin haluaisin, jos plantaasilla olisi vaara, kuulla siitä heti enkä vasta sitten kun kaikki suunnitelmat on laadittu ja kaikki muut valmiina. Mutta ehkä he eivät halua häiritä häntä pikkuasioilla ennenkuin ovat varmoja siitä, että jotain vaaraa on oikeasti. Vaeltaessaan kannelle hän huomaa miehistön edelleen kihisevän, ja myös sen, että monen katse etsiytyy arvioivasti häneenkin, ja veitsen huomatessaan siirtyy nopeasti muualle. Normaalioloissa Nina olisi jo itse selittämässä koko juttua kapteenille, mutta nyt hän ei keksi mitään tekosyytä lähestyä hyttiä. Ja hänhän ei oikeastaan tiedäkään muuta kuin mitä hänelle kerrottiin. Kannella köysiä tervataan edelleen, ja kaikki näyttää päällisin puolin normaalilta, joten Nina istuu taas hetkeksi puhtaalle köysikiepille katsellakseen rannalla avautuvaa kaupunkinäkymää. Kaupunki näyttää rauhalliselta ja puuhakkaalta, eikä missään näy merkkiäkään siitä, että aurinkoisen julkisivun alla punottaisiin mitään juonia heidän tällä hetkellä Englannin lipun alla olevan laivansa ruumassa olevan aarteen päänmenoksi.
Hetken istuttuaan Nina tulee siihen tulokseen, että hänen on pakko kysyä Williltä mitä tämä aikoo tehdä, lähteä vai varautua hyökkäykseen vai mitä. Joten kaiken mielenrauhansa kooten hän kävelee hytin ovelle, ja kuunneltuaan hetken oven takana, että sisällä ei ole ainakaan suurempaa joukkoa keskustelemassa, koputtaa ovelle.
Hytissä Will kohottaa katseensa edelleenkin keskeneräisestä kirjeestä. "Sisään".
Nina astelee sisään, mutta ajatus, joka hänellä oli niin selvänä vielä ovelle koputtaessaan alkaa jotenkin haipua ja tuntua tekosyyltä Willin näkemiseen. "Tuota, kapteeni..."
"Niin?", Will vastaa hieman väsyneesti, mutta alkaa pikaisesti terästäytyä havaitessaan Ninan vyötäisiltä roikkuvan veitsen.
"Ajattelin vain kysyä, että joko Tom on käynyt puheillasi? Minuakin kiinnostaa mitä nyt tapahtuu.", Nina selittää asiaansa.
"Eipä oo miestä näkynyt. Kuinka niin?", Will vastaa huomattavasti piristyneemmällä äänellä ja hänen silmänsä tarkailevat taistelijanvaiston ohjaamina herkeämättä veistä ja Ninan käsiä Willin kehon ollessa selvästi hieman jännittynyt.
"No ei kait sitten mitään... Kait se tulee kun kerran sanoi käyvänsä täällä kunhan saa kaikki juttunsa tehtyä. Miehet on vähän levottomia jostain mitä ne on kuulleet maissa, ei sen kummempaa.", Nina vastaa auliisti.
Will on nyt paitsi varuillaan, myös utelias. "No mitäs ne on kuullu?"
"Lähinnä kait että maissa on alkanut kulkea juttua siitä paljonko kultaa Buccaneerilla on.. . Ja muustakin", Nina ilmoittaa.
"Mistä muusta?", Will tivaa kun hänen aivoissaan alkaa raksuttaa lähes kuuluvasti.
"No kai joku tietää senkin että minä olen laivalla... En tiedä onko sillä merkitystä, mutta Tom oli vähän huolissaan... Kultaa kai on monellakin laivalla, mutta...", Nina ei oikein saa muotoiltua asiaa haluamallaan tavalla.
"Niin no, kyllähän sä oot jonkinsortin julkkis tuolla kaupungissa. Ei tälläsessä paikassa jokapäivä oikeita ladyjä käy", Will toteaa kuivasti.
"No, joka tapauksessa miehistö valmistautuu jonkinlaisiin ikävyyksiin, ja aikonee kysyä teiltä josko vahteja pitäisi tuplata ja muuta sellaista. Ja tavallaan sen takia Tom, anteeksi, asemestari Smith, katsoi että mulla on parasta olla edes jotain millä puolustautua jos tänne alkaa sataa väkeä... Että ajattelin vaan, ettette ihmettele...", Nina jatkaa asiansa selittämistä.
Willin katse terästäytyy ja kiinnittyy veitseen. "Tom siis anto sulle ton?"
"Niin, Tom antoi sen minulle", Nina vie kätensä veitsen kahvalle näyttääkseen sitä Willille.
Will seuraa Ninan kättä teräksisellä katsella sen siirtyessä veitsen kahvalle. "Osaatko sä käytellä tollasta?"
"Kuten Jean-Luc Tomille vakuutti, sen verran, ettei siitä ole minulle itselleni vaaraa, olenhan minä toki sokeriruokoa leikannut, en minä mikään pumpulissa kasvanut ole. Mutta jos tarkoitat, olenko käyttänyt veistä tappelemiseen, niin en ole... Ainut liha jota olen leikannut on ollut valmiiksi kuollutta", Nina toteaa, samalla kun nostaa veitsen esiin, kääntäen sen näppärästi ilmassa osoittamaan Williin kahvapuoli edellä ja tarjoaa sitä miehelle.
Will katsoo Ninaa hieman epäluuloisesti tämän kääntäessä veitsen ilmassa ja tarjotessaan sitä hänelle. Kapteeni vilkaisee Ninaa silmiin ennen kuin tarttuu tarjottuun veitsenkahvaan ja punnitsee veistä kädessään ja arvioi sen laatua. Kokeillessaan peukalolla veitsen terävyyttä Will kiinnittää katseensa Ninan kasvoihin:"Hyvän veitsen näkyy Tom sulle valinneen. Muistakkin pitää siitä huolta", hän murahtaa ja kiepauttaa veitsen ympäri ja tarjoaa sitä Ninalle kahva edellä.
"Jep, minustakin tämä on hyvä. Aina välillä sitä tarvitsee puukkoa kaikkeen muuhunkin, niin että hyvä se on olemassa vaikka kuinka pian seilattaisiinkin pois ja pidän kyllä hyvää huolta siitä, ja aina mukanani", Ninette sanoo ylpeyttä äänessään ja samalla livauttaa puukon takaisin tuppeen edes katsomatta kättään.
"Mihin sä sitä sitten muka tarttet?", Will kysyy nyt jo enemmän uteliaana kuin varuillaan, vaikka edelleenkin tarkkailee Ninan liikkeitä herkeämättä.
"Kysy vaan mihin en... Melkeen ainut homma missä ei tarvii on tuo pyykinpesu, mutta jo heti kun menen auttaan Seania nii heti kohta se joutuu tekeen osan hommasta kun kukaan ei oo muka uskaltanut antaa mulle veistä... Mutta nyt kun se on niin pääsen auttaan kunnolla", Nina selittää.
"No jos kerta sitä tarttet ni mikäs siinä sitten. Kuhan sitte varot itteäs sen kanssa", Will huolehtii jo hieman hyväntahtoisesti jopa.
Samassa Nina huomaa, että Will ei ole erityisen rentona pöytänsä takana vaan tuntuu vahtivan hänen jokaista liikettään... Luuleeko se, että hän hetikohta kompastuu ja leikkaa mahansa auki tai jotain?
"Joo, varon, ja kyllä mä tällasen kanssa selviän, niinku sanoin, pienempi tää on kuin ruo'onleikkausveitsi", Nina vakuuttelee edelleen, ja varmemmaksi vakuudeksi nappaa veitsen uudestaan esiin ja leikittelee sillä hetken käsissään näyttääkseen, että joka liike ja pyörähdys on hallinnassa, hän voisi lähteä vaikka heti teurastamaan aarin ruokoa.
Puukko häviää taas Nina hyppysistä tuppeen, ja hän ottaa valppaan asennon: "Onko teillä minulle töitä, sir?"
Will silminnähden jännittyy Ninan napatessa veitsen uudestaan käteensä. Hän oli jo hyvän matkaa rentoutumassa, joten kontrasti on erityisen selvä. "Sinuna en leikkisi sillä tolleen, laivassa ei koskaan tiedä millasia liikkeitä kansi voi tehdä. Edes satamassa", Will sanoo selkeä moite äänessään.
Lyhyen tauon jälkeen puukon ollessa jälleen turvallisesti tupessa Will jälleen rentoutuu hieman ja noteeraa Ninan kysymyksen. "Eipä tässä juuri mitään ole. Paitsi, haeppas mr. Aubrey tänne, me lähdemme täältä".
"Kyllä,sir.", Nina melkein kiljaisee riemusta. Hän oli oikeasti aika huolestunut seuraavasta yöstä, joten ilmoitus on todella helpottava, ja niinpä Ninette porhaltaa saman tien hakemaan Aubreyn, joka löytyy helposti.
Siinä nyt sitten on lyhyt jatko, eikä vieläkään mitään ees etäisesti seksyä. Mua rupee jo nolottamaan että taas sorruin kirjailemaan ties mitä höpötystä paitsi sitä, tää juttuhan uhkaa venyä ties kuinka pitkäks... No sitä seksyosastoaki on luvassa ja sinne autiolle saarelle päästään ennen pitkää, koittakaa kestää :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
tarina on hyvä, muttei hyväkään tarina kestä loputtonta venyttämistä, tai ainakaan täällä :D Kansa tahtoo äksöniä!!!
tuo sinun loputon selittelemisesi seksin puutteesta! Lukijat tuohon kohta hermostuvat. Kirjoitat loistavasti, mutta seksinovellista on kyse...
Siirrä ihmeessä jollekin vähemmän "seksiselle" osastole. On meinaan kirjoituksesasi ainesta!
paljon...
Jatka hyvää tarinaasi! Tietysti odotamme sitä autiota saartakin kohta.
jatkoa.
ootko koskaan lukenut kirjaa "Merten villikissa" se on nimittäin aika samanlainen kun toi tarina mut vähän enemmän seksympi mut hyvä kirja toi on melkein kun suoraan siitä