siskon tytär (18-vuotias) löysi netin kautta turkkilaisen pojan keväällä. Meni tapamaan tätä Turkkiin (2 viikon reissu) ja lähti nyt syksyllä salaa takaisin. Ilmoitti Turkista vanhemmilleen, että jättää lukion kesken eikä tule takaisin Suomeen kuin tämän pojan kanssa (19-vuotias). Ovat menossa naimisiin ja hakevat sitten viisumia Suomeen. Tuskinpa kaveri saa viisumia kun pitäis inttiin mennä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ? Tyttö on tosi pumpulissa kasvanut eli täysin vedätettävissä. Ei kuuntele ketään ja poika hokee rakastavansa tytärtä ja tämän äitiä (vaikka jos tapaisi tulevan anoppinsa, niin tuskinpa sanois näin). Onko mitään tehtävissä ?
Onko muilla vastaavia kokemuksia ? Tyttö on tosi pumpulissa kasvanut eli täysin vedätettävissä. Ei kuuntele ketään ja poika hokee rakastavansa tytärtä ja tämän äitiä (vaikka jos tapaisi tulevan anoppinsa, niin tuskinpa sanois näin). Onko mitään tehtävissä ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
siskon tyttö jo raskaana...Äkkiä naimisiin ja lupaa anomaan. Miten pystyi tyttö lähtemään salaa Turkkiin takaisin? Rakastavat vanhennat menevät perässä ja tsekkaavat tilanteen, toisaalta, tyttö on täysi-ikäinen ja kantaa vastuun teoistaan...
Ehkä kuitenkin hieman hätäinen tuo aikataulu...
pölvästejä riittää...
vai kokematon, hyväuskoinen nuori tyttö, joka uskoo sinisilmäisesti tosirakkauteen. Pölvästiksi voisi kutsua aikuista kokenutta naista, jolla pitäisi järki olla mukana näissä miesuhteissa, joiden kohteet ovat ulkomaan eläviä tai junttisuomalaisia.
mistä päin turkkia tää poika on?
ei tiedetä, mutta pojalta saaman sähköpostin perusteella jossain kurdialueella. Tarkempaa tietoa ei ole.
Hyvin kuulemma menee eikä tarvitse olla huolissaan. Jos olisi kokeneempi henkilö kyseessä, niin emme olisikaan huolissamme mutta babyface blondi, lapsellinen tyttö.
voisi jäädä kokonaan sinne Turkkiin ? Jos tulevat tänne, niin todennäköisesti sulho ei pidä suomalaisesta säästä, ruuasta. Kenties kulttuurikin on shokki hänelle. Tyttö tuntuu sopeutuneen sinne, kaikki hyvin.Olkaa huoleti.
Samaa mieltä minäkin. Jos tytöllä on hyvä siellä niin jääkööt sinne.
Mielestäni toimintasi on moukkamaista. Miten selität , että haluat sekaantua siskon tyttösi asioihin ? Hän saanee varmaankin valita puolisonsa itse. Suomessa paheksutaan järjestettyjä avioliittoja ja toimintasi tähtää aivan samaan. Miksei hän saa olla tämän pojan kanssa.Tuskin osoittamasi sulho kelpaa.
Pojan suku näemmä hyväksyy tämän tytön, mutta te ette.Vilkaiseppa nyt kalenteria ja katso mikä vuosiluku siellä on ja lopeta tuo älytön hössöttämisesi.
haluan tietää, onko toisilla samanlaisia kokemuksia ja miten on käynyt.
Ilmeisesti sinulla ei ole omia lapsia, joten sinun on helppo sanoa, miten toimia. Tottakai, jokainen äiti on huolissaan lapsista olipa ne omia tai ei. Ja nyt on lapsesta kyse vaikka ikä onkin 18-vuotta.
Eikä nyt ole puolison valinnasta kyse vaan siitä, miten tämä asia pitää hoitaa -salassa. Ei me tätä poikaa vastusteta vaan tätä tapaa toimia.
olisin sairaana huolissani, jos tyttäreni lähtisi jonnekin Turkkiin tuntemattoman kaverin perään.
Kyllähän äidit lapsilleen haluavat parasta eikä turkkilainen vävy, valitettavasti, ihan sitä parasta ole...
olet itse.
"Suomessa paheksutaan järjestettyjä avioliittoja ja toimintasi tähtää aivan samaan. Tuskin osoittamasi sulho kelpaa."
Mitä, mikä sulho, missä??? Nähdäkseni on kyseessä vain yksi sulho tyrkyllä ja se on tämä turkkilainen, joka ilmiselvästi käyttää hyväkseen tytön tyhmyyttä. Herää pahvi itse tälle vuosidsadalle.
Kuka nyt turkkilaista haluaa likalleen sulhoksi? Ja varmasti pojan vanhemmat ovat hyväksyneet. Tyttöhän on lottovoitto pojalle.
älämöly siitä syntyy kun yritätte saada (ja saatte)tytön takaisin Suomeen. Aina tyttö huomauttaa teille tästä asiasta. Miten on oma avioliittonne, puuttuivatko vanhempanne kumppaninne valintaan ?
Ja mikä siinä Turkissa on niin pelottavaa. Siellä suku on hyväksynyt tyttönne jäsenekseen.Turkkilaisilla on talot siinä kuin suomalaisilla. Ja olen kuullut myös , että pohjoismaisia miniöitä pidetään siellä kuin pumpulissa. Olette todellakin raakoja moukkia vanhoine mielipiteinne.Koittakkaa nyt keksiä joku uusia asia mihin haluatte sotkeutua, antakaa tytön elää elämäänsä.
Ja toisaalta. Jos tytölle tulee ero ja tulee takaisin, niin mitä sitten. Tietääkseni näitä eroja tulee täällä suomalaistenkin kesken.
Turkkilainen vävynä, pojan suku hyväksyy tytön pälä pälä. Eikö siis ole mitään väliä mitä tytön vanhemmat tai suku sanoo? Itsekkäästi vaan jätkän perässä Turkkiin. Elämä on niin ihanaaaa. No, leimattunahan tulee takaisin ja varmasti pojan suku pitää kuin kukkaa kämmennellä ennen avioliittoa. Näitähän tarinoita on kuultu. Ja miksiköhän turkkilainen vävy haluaa ihan ensiksi tulla Suomeen asumaan, jos siellä omassa maassa on niin ihanaaaa.
Herätkää jo todellisuuteen! Kukapa haluaa kehuskella turkkilaisella sulholla??? Ei edes nykyaikana.
Ps. ehkä sitten kun olen tanttaiässä ja on oikein miehen puutteessa, niin ehkä turkkilainenkin paremman puutteessa käy...Mutta jotain tasoa miehissäkin pitää olla.
"Jos tytölle tulee ero ja tulee takaisin, niin mitä sitten. Tietääkseni näitä eroja tulee täällä suomalaistenkin kesken. "
Turkkilaisesta ero Turkissa/Suomessa ? Ilmeisesti on kokemusta?
Itse elin turkkilaisessa helvetissä 5 vuotta. Kokemusta on siis.
"Ja olen kuullut myös , että pohjoismaisia miniöitä pidetään siellä kuin pumpulissa "
No, nytpä kuulet, että pidetään niin pitkään, kun ensimmäinen lapsi syntyy. Sen jälkeen sinulla ei ole mitään ihmisarvoa siellä.
Että menehän tyttö hyvä Turkkiin naimisiin,ole hyvä vaan. En estele.
Mutta tämän toisen tytön vanhemmille sanoisin, menkää ihmeessä katsomaan, minkälainen tämä poika ja hänen perheensä on ennenkuin mitään lopullista tapahtuu. Meillä on vain yksi nuoruus ja elämä.
Itselleni jäi poika sinne ja toivon, että joskus pääsen tapamaan hänet. Nuoruuteni meni tässä seikkailussa, mutta omapa oli tyhmyyteni. Sitä kun on niin viisas ja kaikki tietävä 18-vuotiaana. Ja en minäkään vanhojen "tanttojen" ja vanhempieni varotuksia kuunnellut. Kateellisia vaan...
on. Yhä edelleen. Jos suku ei Suomessa hyväksy turkkilaista vävyä, on se suvun ongelma, ei nuoren parin. Jos sun avioliittosi on mennyt mönkään siellä, ei se tarkoita että muidenkin avioliitto epäonnistuu. Hehän saattavat ollat sinua kypsempiä henkisesti.
Sukupuoleltani en ole nainen (kirjoitit se ilmeisesti tahallasi). Mihin suomalaiset naiset ovat hukanneet avaramielisyytensä. Kautta aikojen on avioiduttu Suomesta muunmaalaisten kanssa.
"Jos sun avioliittosi on mennyt mönkään siellä, ei se tarkoita että muidenkin avioliitto epäonnistuu."
Jos jonkun avioliitto on onnistunut siellä, ei se tarkoita että kaikkien muidenkin avioliitto onnistuu.
Tottakai turkkilaisen perhe hyväksyy naisen. Onhan se melkein varma reitti vauraampaan tulevaisuuteen. Mutta olisiko asiat täsmälleen samoin jos kyseessä olisi suomalainen mies ja turkkilainen nainen? Häh? Kerro.
Muutenkin tuollaisella sun kaltaisella ylioptimistisuudella on monia matkamuistoja tuotu suomeen ja jos et aivan sokea ole, olet ehkä saattanut lukea tältäkin palstalta aika murheellisia tarinoita. Täällä suomessa kun on joojoo-miehiä jo omastakin takaa, eikä toisaalta uusille verojakiertäville pizzankäristäjillekään ole enää tarvetta.
Minun mielestäni kannattaa suhtautua näihin ulkomaalaisiin varauksella, sillä kulttuurieroista johtuen näissä kolmansissa maissa ei ole tapana sanoa mitä ajattelee. Sen vuoksi joitakin suomalaisia naisia onkin niin helppo kusettaa.
Taas sama levy: Jos menet ulkomaalaisen kanssa naimisiin, on sen onnistuttava. Siinä ei saa säröjä. Onko avioliitto suomalaisen kanssa sitten sitä auvoista olemista.
Kysymys teille muille: Onko oma avioliittonne "järjestetty" . Selvennykseksi: Valitsivatko vanhempanne puolisonne. Ilmeisesti kyllä. Ihmetellä sopii keskiaikaista elämäänne.- Eikö teillä ole mitään omaa tahtoa.Sitten vielä yksi juttu: Kun sekoatte muiden sukulaistenne lasten asioihin, onko varmaa että omat lapsenne ovat valinneet (valitsevat) puolison oikein.Vai täytyykö siihen saada hyväksyntä koko suvulta.
Itse olen ollut paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa eikä minulla ole ennakkoluuloja eri värisiä, eri kieltä puhuvia ihmisiä kohtaan.
"Itse olen ollut paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa eikä minulla ole ennakkoluuloja eri värisiä, eri kieltä puhuvia ihmisiä kohtaan."
Kiellät siis että ulkomaalaisista löytyy pahoja ihmisiä? Suomalaiset on niiin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia. Herää kysymys että
miks ihmeessä tänne sit tunkee jatkuvasti kaikennäköistä turvapaikan itkijää ja "sorron" uhria? Ulkomaillahan asuu vain suvaisevaisia ihmisiä.
Miksi sitten kristitty mies ja musliminainen pareja löytyy hyvin vähän? Olisko syy siinä että harvoin naisen suku hyväksyy avioliiton "vääräuskoisen" kanssa.
Sulla ei ole ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan, mut sulla tuntuu olevan sitäkin enemmän ennakkoluuloja suomalaisia kohtaan!!!
Jos näet, että serkkusi/sisaresi/ystäväsi on tekemässä elämänsä pahimman virheen, niin ilmeisesti et tee mitään. Mitäpä se sulle kuuluu, niinhän? Teet niin kuin lystäät, mitäpä muista, kun itsellä omasta mielestä menee hyvin. Jokainenhan loppujen lopuksi kantaa vastuun tekemisistään. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, näinhän sitä sanotaan.
Ja nythän ei kyse valinnoista kenenkään puolesta vaan valintojen järkevyyden kyseenalaistamisesta. 18-vuotias on tekemässä sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Tämä ei ole nukkekodilla leikkimistä eikä mitään höppäsarjaa vaan todellista elämää. Ja samat keskustelut käytäisiin vaikka kyseessä olisi suomalainen poika. 18-vuotias on liian nuori menemään naimisiin ja lopettamaan koulun käyntinsä olipa kyseessä turkkilainen tai suomalainen mies.
Ilmeisesti kyseessähän ei ole kaiken jo 18 vuotiaana kokenut tyttö vaan 18-vuotias lapsi, joten itse en näe, miksi ei saa puuttua tässä tapauksessa asiaan?
Mennään ja tullaan turkkilaisesta avioliitosta- tosi lapsellista.
Juostaan turkkilaisten perässä Turkkiin ja tuodaan ne sitten tänne rasistiseen Suomeen. Miksi näinpäin? Ehkäpä sen takia, koska kuitenkin halutaan asua turvallisessa suomalaisessa yhteiskunnassa keskellä sukulaisia ja muita suomalaisia.
Turkissa ollaan loppujen lopuksi yksin - vieras kieli ja kulttuuri. (Äiti on kaukana, kun tulee itku.) Välttämättä ei asuta lomakohteissa vaan jossain tuppukylässä keskellä ei mitään.
Arkihan ei ole diskoissa juoksemista kuten lomareissulla. Ja nuoruus ei ole ikuista. Aikansa kutakin.
löydy pahoja, rasistisia tai suvaitsemattomia ihmisiä. Aivan varmaan näin on. Kuten meissäkin suomalaisissa.Mollaatte tätä tyttöä lapselliseksi henkilöksi joka ei osaa hoitaa asioitaan.Tiedän Suomessakin tapauksia, että on menty naimisiin jo alle 18 vuoden ikäisinä.
Ei ´todellakaan tulisi mieleenkään puuttua sukulaisteni avioliitto- tai sitten edes muihinkan asioihin.Jokainen taaplaa tyylillään ja saa myös sen tapulin pystyyn.
Vastatkaapa nyt minulle rehellisesti: Ovatko puolisonne saaneet suvun hyväksynnän. Jos vastaus on kyllä, mitä olisitte tehneet siinä tapauksessa jos suku ei olisi hyväksynyt ? Oletan että jos olisimme sukulaisia, ei meillä olisi kovin paljoa puhuttavaa. En todellakaan ymmärrä, enkä myös pidä, ihmisistä jotka tietävät aina paremmin minun asiani (myös tunteeni) kuin minä.
Ystävättäreni, jo 4-kymppinen sellainen, matkaili eräässä Turkin turistikaupungissa kerran, ja tutustui erääseen paikalliseen mieheen, miehen työpaikalla.
Mies pyysi häntä kanssaan ulos, mutta hän kieltäytyi - kohteliaasti, sillä hän ei antanut itselleen lupaa "lomaromanssiin" eikä mihinkään muuhunkaan.
Nainen halusi palata lomailemaan tuohon paikkaan 1/2 vuoden kuluttua uudelleen, ja niin hän myös teki. Toisella lomallaan he tapasivat uudelleen ja rakastuivat toisiinsa, ja aloittivat seurustelusuhteen.
Nainen palasi takaisin Suomeen, otti töistä vuorotteluvapaata ja palasi takaisin. He muuttivat yhteen asumaan, työskentelivät yhdessä. Nyt heillä on yhteinen lapsi - joka synnytetty Suomessa - mutta elämäänsä he haluavat elää tuossa turkkilaisessa kaupungissa. He eivät kumpikaan halua muuttaa Suomeen, koska heillä on siellä hyvä olla.
Tässä kertomus, joka ei ainakaan toistaiseksi ole päättynyt surullisesti - ja tuskin päättyykään, sillä tuo nainen on onnellinen :-) Hänelle riittää onnellisuuteen se, että hän saa elää rakkaansa ja yhteisen lapsensa kanssa maassa, jossa lämpöä riittää, ja eläminen on huomattavasti edullisempaa ja vaivattomampaa kuin Suomessa. Hän tyytyy siihen, että miehensä pelaa ystäviensä kanssa pelejä iltaisin, ja hän keittelee teetä tarjottavaksi. Se riittää hänelle, enkä minä voi häntä siitä moittia.
Itse en moiseen pystyisi, vaikka rinnallani olisi minkälainen mies tahansa, mutta hän on "kantensa" valinnut.
Vertaatko todellakin 18-vuotiasta 40-vuotiaaseen ?
Haloo?
Hei, en suinkaa halua verrata ketään, vaan tarkoitukseni oli tuoda julki se, että onnellisuutta voi olla monenlaista.
Yksi pitää onnellisuutena jotain muuta kuin toinen, ja ei kai onni ikänkään katso?
Toki, sinisilmäisyyden saa unohtaa jo koto-Suomeen, sillä jo eläminen eri kulttuurissa tuottaa omat hankaluutensa - ainakin alussa.
Me näemme - valitettavasi - nämä lomakohteet eri silmin kuin siellä asuvat.
Esimerkkinä erään toisen ystävättäreni kertoma kulttuuriero:
Paikalliset eivät katso suopein silmin sitä, että menet (esim. Suomesta lomailemaan tulleen) ystäväsi kanssa viettämään ravintolaan iltaa. Sinun, joka olet ns. "turkkilaisen nainen", ei sovi liikkua ilman miestäsi ravintoloissa. Oma mies ei laita hanttiin, koska tietää että ystävät haluavat viettää aikaa toistensa kanssa -ja on jo tutustunut hieman länsimaalaisiin käyttäytymistapoihin - mutta miehen miespuoliset ystävät kritisoivat moista käyttäytymistä.
Mitä tossa enään voi tehdä???
Ei varmasti poika suomeen pääse, kun hänen armeijaan pitää mennä, joka kestää turkissa sen 2v. putkeen!
Toivon mukaan tyttö tajuaisi itse jossain vaiheessa, mitä on todellakin tekemässä..
2 vuotta putkeen Turkissa.. Otappa selvää asioista ennenkuin toitotat niitä täällä.
Niin kuin Suomessa, Turkissakin on eri pituisia asevelvollisuuden suorittamis jaksoja.