Merkitys

mulle ripari merkitsi tietyllä lailla uskoontuloa. siis uskontunnustamista siinä iäs ku osaa ajatella. ripari merkitsi myös mahdollisuutta kirkkohäihin yms. tulevaisuudessa. ripari merkitsi myös hauskanpitoa ja yhdessäoloa.

ei se ripari silleen oikeastaan mitenkään vaikuttanut elämään. paitsi kokemuksena tietenkin, kuten mikä tahansa kokemus vakuttaa. hauskaa siellä oli, vaan onpa sitä hauskempaakin ollut. uskooni se ei juuri vaikuttanut, olin ollut jonkinlaisessa uskossa jo monta monta vuotta.

näin jälikikäteen ajatellen, n. 10 vuotta riparista kulunut, se ei antanut muuta pysyvää kuin mahdollisuuden nihin kirkkohöihin, ja mitä muuta siitä nyt saika, edes muista. ja muistaahan leiristä edelleen jotain, kutenm sanottu, se oli hyvä kokemus, eikä hyvät kokemukset unohdu. hieman harmittaa vieläkin riparilla joidenkin tunteja pitäneiden asenne muihin uskontoihin, koska niitä hieman mustamaalattiin siellä.

Riparin merkitystä on vaikea kertoa kovin yleispätevästi, koska kaikille se merkitsee eri asioita. Koska kuitenkin kysyit subjektiivisia näkökulmia, niitä tule myös saamaan!
Eli itse lähdin riparille ajatuksena katsoa, mitä se tuo tullessaan. Siihen aikaan olin normi-lähiö-tapauskovainen, joita on 13 tusinassa. Itse ripari kului riimien opettelussa, kristinuskoon keskittyvillä tunneilla istuskellessa ja kavereiden kanssa hauskanpidossa. Myöhemmin on tullut pohdittua, mitä se viikko on merkinnyt.

Olen pohtinut, pidänkö itseäni uskovaisena vai ei, uskonko jumalaan vai en. Loppujen lopuksi olen tullut lähemmäs vastausta, etten ole kovin jäävi sanomaan mitään Jumalasta/jumalasta, ja koska en tunne mitään jumalallisen olennon olemassaoloa, en voi sanoa olevani uskonnollinen/uskovainen. Ripariaika opetti minulle lähinnä humaaneja arvoja ja inhimillisiä asenteita (tuolloin toki puettuna kristinuskon sanomaan). Toki rippikoulu opetti myös "teoriaa" elämästä, vaikka itse kokemus tuleekin vasta ajan mittaan.

Jos minulta kysytään, rippikoulu oli/on hyvä kokemus ihan jokaiselle. Jos siitä löytää vahvistusta omalle uskolleen, se on hyvä. Jos siellä oppii näkemään asioita uudella tavalla, se on hyvä. Jos se antaa ylipäätään jotain, se on hyvä. Monille esimerkiksi rippikoulun antama aika muiden nuorten kanssa voi merkitä paljon.
Tosin harmittaa, etten aikoinaan mennyt myös protuleirille. Sekin olisi varmasti antanut ajateltavaa moneen asiaan.

Minulle protuleiri merkitsi totuttujen ajatusmallien kyseenalaistamista. En esimerkiksi ollut koskaan ajatellut mikseivät miehet käytä hameita. Tarkemmin ajateltuna sille ei löytynyt mitään loogisia perusteita, käyttäväthän naisetkin nykyään housuja. Tällaisten pienten sinänsä epäloogisten tapojen ja käytäntöjen kyseenalaistamiseen kannustanut leiri on myöhemmin auttanut minua tekemään useita normista poikkeavia päätöksiä, joista en ole katunut yhtäkään.

Minulle protuleiri merkitsi myös eräänlaista uutta sosiaalisen elämän alkua. Olin nimittäin lapsuudestani asti pyörinyt samoissa piireissä ja huomasin jääneeni ansaan rooliin joka ei vastannut todellista minääni. Protuleiri kaikkine ennalta tuntemattomine ihmisineen antoi minulle tilaisuuden murtautua ulos siitä roolista ja olla todellinen minäni.

Lisäksi löysin protu-leirilläni metallimusiikin. Tämä ei tosin liity leiriin itseensä, mutta eräs toinen leiriläinen perehdytti minut metalliin eikä paluuta ollut. Olen siis nykyään jonkin sortin hevari.

Mutta olen tosiaan sitä mieltä, että ilman protuleiriäni olisin sellaisessa paikassa ja seurassa jossa en viihtyisi.

No, ensinnäkin, aloin ajattelemaan asioita, joita en ollút koskaan aiemmin ajatellut. Olen saanut paljon uusia kavereita Protun kautta. Protu tuplasi itseluottamukseni/varmuuteni; uskallan nyt olla sellainen kuin olen. Olen Protun takia kokenut paljon läheisyyden tunnetta, jollainen muualla samanikäisten keskuudessa on lähes tabu... ja ennen kaikkea, olen viettänyt elämäni kenties upeimman viikon protuleirillä, ja myöhemmin paikallisprotuilussa ja muussa protutoiminnassa upeita iltoja viikonloppuja.