selkäleikkauksesta toipuminen

Moi, ettei vain olis Diacorissa leikattu? P.Pippinsköld leikkasi?

Itsellä meni n. vuosi kun alkoi elämä olla "normaalia". Joka päivä pitää jumpata "pikkulihaksia" nikamien välissä, suosittelen venytyspenkkiä, eli penkkiä, jossa selkää venytettään 15-30 asteen kulmassa vaakatasoon nähden pää alaspäin. Jaloista kiinni siis.

Liikuntaa, kävelyä ja muuta sopivaa. Ei kiertoliikkeitä, esim. Golf. Kuntosaliharjoittelua suosittelen, suurien painojen kanssa kannattaa olla varovainen ja tekniikka kondiksessa.

Kunnon lihashuolto mukaan, jos ei jo ole. OMT-fyssaria, naprapaattia mukaan, niin tulee oikeat ohjeet ja neuvot. Vältä "kansanparantajia" tai "kiropraktikoita", ellei ole VIRALLINEN sellainen. Noita on Suomessa aika vähän.

Niin ja istumista vältettävä mahdollisimman paljon. Istuessa välilevyyn kohdistuu alaselässä 9-kertainen paine verrattuna makuuasentoon. Ja se istuma-asento kondikseen, ei makoilla tai nojailla. Eli istumakyhmyjen päällä ryhti kondikseen.

Ja ressit pois sekä unta kuuppaan kunnolla, niin siitä se lähtee...

Kaksi alinta nikamaväliä jäykistettiin lonkasta otetulla luulla nikamansiirtymien vuoksi (myös nikamakaaret olivat molemmilta puolen poikki, ja nikamat olivat "irti", tilani huomaaminen meinasi viedä vaarallisen pitkään). Hermoja oli tottakai puristuksissa, koska nikamat pääsivät liikkumaan.

Leikkauspäivän ajan piti olla sängyssä, seuraavana päivänä jalkeille. 3 kuukautta piti pitää sitä rautakorsettia (suihkuun ja nukkumaankäydessä sai ottaa pois), samanajan kiertoliikkeet olivat myös kiellettyjä - suoraselkäistä elämää siis.

Mitään kovia kipuja en muista, ainoastaan selinmaakuu 3 dreeniä selässä oli yhtä tuskaa sen vuorokauden!!! Yhden dreenin sain pois sillon kun sai nousta ylös, loput kaksi sitten siitä seuraavana päivänä. Kivut ennen leikkausta olivat sietämättömiä, joten ehkä leikkauksenjälkeiset kivut eivät sitten "tuntuneet missään", Tramalia en tarvinnut sen koomin, kun jalkeille pääsin.

Mulla on monipuolinen urheilutausta, lihakset olivat ennen leikkausta todella hyvässä kunnossa (vaikka hetkiin en pystynyt tekemään mitään liikunnallista, tila huononi yks kaks sitten nopeesti). Vatsa- ja selkälihakset ovat todella arvokkaat toipumisvaiheessa, osallistuvat rangan tukemiseen ja sitä kautta helpottaa liikkumista ja elämistä. Totta kai tuen poissaannin jälkeen oli hitusen hutera olo, mutta varovaisesti hakeuduin takas salille ja mielestäni pääsin normaalikuntoon yllättävän nopeasti (kesäkuun alussa leikattiin, syyskuussa tuki pois ja ennen vuoden vaihdetta olo kuin ei olisi leikattukaan). Mutta siis olo oli äärimmäisen hyvä lähes välittömästi liikkeelle lähdön jälkeen, sairaalasta kun pääsin (4.päivä leikkauksesta), lähdin heti kävelylenkille. Ainoa pieni haitta oli verenpaineen alhaisuus, roikku tosi alhaalla normaaliarvoihin nähden ja tuppasi huimaamaan aika lailla lähes tauotta noin parin viikon ajan.

Leikkauksen jälkeen tälleen pitkällä aikavälillä ei ole ollut mitään ongelmia, ei kipuja, ei mitään. Harrastan tavallaan kehonrakennusta...siis treenaan tosi kovaa ja selkä kestää, tosin vaatii lihashuoltoa enemmän kuin muu lihaksisto. Samoin tällä selällä on pyöräytetty kaksi lasta, raskausaikoina ei mitään ongelmia =)

Aika pitkä sepostus, ehkä joku muukin hyötyy vastauksesta ;) Toipuminenhan on yksilöllistä, asennetta tarvitaan runsaasti.

Moi.

Jos lääkäri laittaa teidät 6kk:n hoitotakuun jonoon soittakaa sairaalan ajanvaraukseen.
Itse jouduin 3-6kk:n jonoon, mutta soitettuani ystävällinen rouva kysyi milloin pääset ja sain lääkärille ajan soitosta 3vk: päähän misä keskusteltiin toimenpiteestä. Siitä leikkaus viikon kuluttua. Eli homma aikaistui ainakin 2kk.
Kannattaa ite olla aktiivinen niin saa apua.
Samalla sain vaikuttaa lääkärin valintaan. Varista ei missään nimessä.
Näin toimi ainakin Mikkelin keskussairaala.

selkäleikkauksesta on kulunut 18 vuotta , itse leikkaus meni hyvin , sain leikkaushaavaan bakteerin leikkauksessa .Sen jälkeen mikään ei mennyt hyvin .Tullessani kotiin olin kuumeinen ja haava märki . Antibiootti hoitoa 7 kuukautta ja 3 kuukautta haavan hoitoa, joka ei meinannut parantua . 5 kertaa viikossa haava rapsutettiin ja toivottiin , että paraneminen alkaisi haavan pohjalta .<Pikku hiljaa haavan paranemista tehostavan entsyymin avulla meni umpeen , lopputulos ei niin kaunis vaan viis siitä .Hermosärky oli hetken hiljaa nykytilanne jatkuva selkäsärky ,kipuilu ,hermosärkyä pakaraan , puutumista ei yksikään päivä ole helppo .Sain kesäkuussa vakuutusoikeuden päätöksen ei työkyvyttömyys eläkkeelle , minulla on selässä kuulenma vain iän tuomaa kulumaa , olen ollut 13 -v osatyökyvyttökyyseläkkeellä .Minulla on lisäksi nivelreuma ,pisara ja nivel psoriasis ,sydänlihas tulehduksesta johtuva jatkuva sydän ja vedenpainelääkitys ,ohutsäieneuropatia, reunadin oireyhtymä, oscgood slatter jälkitila samoin legg phanthes galviens jälkitila , hageman ja von Wildebrant hyytymishäiriöt , tulehdusalttius ,kroonistunut kipuoireyhtymä ,viimme aikoina neuropatia pahentunut ,jalkojen virheasennot ,akillesjänteiden krooninen tulehdus . jatkuva jalkapohja kipu ,niska vaivat ,vakavat muutokset selän koko alueella kulumaa ,madaltumaa ,ahtautta ,nivelten liikkumaa jne ,molenmat polvet kipuilevat , molenmissa runsaasti eri vaivoja hoidettu kortisoni pistoksilla jo useita vuosia . Tässä jotain nyky tilantani vaan periksi en anna . Soitin vkuutusoikeuteen siellä esittelijä vain sanoi päätös on se mitä on nyt vain hae uudelleen eläkelaitoksilta työkyvyttömyys eläkettä ,miten se muutuisi kun on juuri kielteinen päätös vakuutusoikeudesta ,
Samaan aikaan yli 2000 alle 35 -vuotiasta pääsee joka vuosi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisin syin , tämä on sitä kansalaisten yhdenvertaisuutta .Yli 40% eläkkeen saajista on mielenterveyspotilaita ,hulestuttavaa eikö vain samalla koko ajan eläkkeelle pääseiden luku vähenee joka vuosi , odotellaanko vain luonollista poistumaa saidaiden osalta .

Spinal stenos poistettu 3 viikkoa sitten. Tikit otettiin viikko sitten. Haava parantunut hyvin. Mutta milloin voi mennä saunaan?

On kokemusta .... Viikko leikkauksesta huomenna.... Eipä juurikaan muuta kuin kipee ja hutetw olo 😓😏😣🙄

Minulle tehtiin 2008 selkäleikkaus, lanneranka 4-5 avarrettiin ja laitettiin titaanilevy. Sain vuoden sairauslomaa, ajan mittaan kyllä tuli selkä paremmaksi. Toipuminen vie kyllä aikaa, mutta ei tarvitse syödä lääkkeitä mitä meni ennen leikkausta.

Iteltä leikattiin 16.5 välilevyntyrä L4-L5 tasolta noin vuoden jatkuneen kipuilun jälkeen. Rupes oikeesta nilkan koukistajasta katoomaan voimat ja omalääkäri löi lähetteen töölön neurolle. Magneeteista löyty kookas sentraalinen prolapsi joka painoi myös duuraapussia rtg löyty skolioosia, lievää mutta taittui just tähän nikamaväliin. Työterveydessä meinasivat, etteivät leikkaisi vaan ihan rutiini tsekkaus ja olisi jalka oven välissä mikäli menis pahemmaks.

Töölööseen siis ja kirurgin kanssa tapaaminen. Sanoi, että hän suosittelee leikkausta ja pääsisin jo viikon päästä pöydälle. Sanoi, että ihan rutiini leikkaus ja samana päivänä sairaalasta kotia.

Sitten siitä ite leikkauksesta. Aamulla sairaalaan siellä sit norkoilin puoleen päivään ja leikkaus hoitaja sanoi, että 15 min niin lähetään saliin. Esilääkkeet naamariin ja pyörätuolissa mestoille. Menin siihen leikkauspöydälle ja löivät aineet sisään. Naps ja heräsin teholta ( töölön neurolla ei oo heräämöä ainakin näin väittivät :D). Sielä sit norkoilin muutaman tunnin ja laittoivat osastolle. Siellä sit pikkuhiljaa ekat askeleet jne.

Kyllä kivut jäi suurimmaks osaks sinne pöydälle, pientä vihlontaa sillon tällön istuessa, mut ei mitään samalnlaista. Alkuun tuntu nukkuminen aika hankalalta kun selälleen piti nukkua ja älytön turvotus päällä ekat viikot. Pikku hiljaa se siitä tasottu. Kävellä pysty ekan viikon jälkeen jo pitkiäkin lenkkejä ja tuntukin melkeen parhaalta liikunta. 4vko jälkeen töihin takasin kevennetysti puolilla päivillä. Tsemii vaan leikkaukseen menijöille. Ekoina viikkoina jeesaa jos on joku joka voi laittaa sukat jalkaan yms arkee helpottavaa.

Selästäni leikattiin 4-5 välistä välilevynpullistuma 6 vrk sitten. Leikkauspäivänä pääsin tuettuna vessaan, seuraavana päivänä kotiuduin kyynärsauvojen ja jalkalastan kanssa, sillä jalassa lihasheikkoumaa pohje/nilkkatasolla ja kävely epävakaata mm. kokovartalokireysjumin vuoksi.
Toisena kotipäivänä tein pieniä kävelykierroksia ulkona ja olo vaikutti varsin hyvältä.
Kolmantena kotipäivänä vointi heikkeni rajusti. Aamulla "kävelykierros" tuntui kumman raskaalta, olo muuttui päivän mittaan huteraksi, pystyssä huippasi, puhe katsonaista voimakkaan hengästymisen uoksi, jalat tärräsi ja tuskahiki vaivasi myös makuuasennossa ja levossa. Kuumemittari näytti 37,5 astetta, joka on omalla kohdallani jo selvästi kohonnut lukema. Soitto päivystykseen tuotti käskyn saapua näytille. Crp 29, haava siisti, paineet 98/57, määrättiin kotiin lepäämään.
Seuraava päivä meni melko samoissa tunnelmissa. Olin päivän mittaan jalkeilla vain vessareissujen ajan, paineet pyöri 85/56 - 101/69 välillä ja olo oli hutera. Iltaa kohti voinnissa pieni parannus.

Tänään selvästi parempi olo ja toiveena päästä taas kävelylle. Jalka puutuneen tunnoton, mutta liikkuvuutta silti onneksi löytyy. Ei juuri enää huippaa.

Yöt olleet aika huonoja. Jaloissa ns. pintasärkyä, jota ei ollut ennen operaatiota. Lisäksi haava-alue kiristää ja on myös hellä. Selälleen ei pysty nukkumaan, kyljenvaihto vaatii istumaannousun välissä. Yöunien määrä ollut nyt viikon ajan 3,5 - 5h, sisältäen lukuisia heräämiskertoja joka yö.

Varsinaista selkäkipua, jota ollut ennen leikkausta, ei ole.

Tulee kohta neljä viikkoa leikkauksesta, olen edelleenkin kivuissa ja liikuntakyvytön.

Perjantaina 30.11 leikattiin L5-s1 välin pullistuma, eilen kotiin. Jalan hermokivut jäivät pöydälle, selkä toki leikkauskohdasta kipeä eikä parane kumarrella mutta muuten olo mitä loistavin! Apuvälineistä tärkein on tarttumapihdit, ulkona ja kaupassa sauvat/kepit mukana. Hiljaa hyvä tulee! Pelkäsin kovasti operaatiota mutta ainakin itse voin suositella!

mLeikattu 2000 tammikuussa välilevypullistuma julkisissa. Leikkaus meni hyvin, kotiutus ja fysioterapia myös. 6 viikon sairasloma silloin.
Elokuussa vaeltamaan. Tuntui normaalilta, salitreeniä 2-3 kertaa
viikossa loppuvuodesta nykyhetkeen, pyörälenkkiä, juoksu ei kiinnostanut.

toukokuussa 2020 jalka puutuu ja lonkka kipeä. TTerveys yritti fysioterapiaa, sitten lähete heinäkuussa fysioterapiaan 3x, ei auta koska (kts myöhemmin) lonkkakipu ei johtunut lonkasta vaan selästä!. Suoraan magneettiin ( ei röntgen), pullistuma painaa hermoa. Leikkaukseen yksityiselle valitsemalleni kirurgille (kokenut) viikko sitten. Avarrettu ettei painaisi hermoa. Päiväkirurgiassa leikattu: klo 11 lähetin tekstiviestin että pääsen nukutusssaliin esilääkittynä kello 15 jotain lähetin että hakekaa illalla pois sairaalasta. taksilla kotiin ja lääkkeet apteekista seuraavana päivänä. tikit 3 viikkoa sitten saa saunoa, suihkussa käyty. Jalka puutuu hieman, lonkka ei enää kiristä, eli parantumisesta 100% ei voi sanoa että olisi. Sairaslomaa 3 viikkoa, yritän etä töihin viikon päästä leikkauksesta. Viikon aikana nukuttu rannekkeen mukaan 12-13 tuntia vuorokaudessa.

Leikkauksen jälkeen yleistä että suoli tai virtsa ei toimi heti, edelliseen meni 3 päivää, runsas kahvinjuonti auttoi. Muuten viikon kuluttua olo on lähes normaali, en istu pitkiä aikoja, kävelyä ja nukkumista. Tylsää.

Mitä havaittua
- mikrokirurgia/päiväkirurgia yksityisellä: pääsee nopeasti, ei tarvi yöpyä sairaalassa,
kivempi olla kotona, lyhempi sairasloma. Vakuutus auttaa. Ei tarvi olla 5 kk jonossa kuten vuonna 2000 julkisiin.
- leikkaussysteemi muuttunut 20 vuodessa helpommaksi,
- leikkaamalla voi parantuakin, ei ole taattua. Liikkukaa ja käykää salilla
- yksityinen on kallista mutta nopeaa. Nähtäväksi jää, poistuiko "lonkkakipu" kokonaan

En jaksa kirjoittaa pitkään. Itsellä 2 nikamaa avarrettiin 2.5 viikkoa sitten. Syön edelleen opioideja ja muita kipulääkkeitä tosi paljon. Kivut välillä, siis päivittäin lähes yhtä kovat, mitä ennen leikkausta. Hermosärky pakaroihin ja pitkin jalkoihin. Alkaa oikeasti vituttaa. En tiedä, kauanko näin tulee olemaan. Lääkkeet olisi pitänyt ajaa alas pikkuhiljaa, mutta toisin päin menee, joudun ottamaan lääkettä tosi paljon ja sellaisessa Pikku tokkurassa oon koko ajan.. Että näin täällä.

Minulta leikattiin selkä 2,5 viikkoa sitten lannerangan 4-5 nikamavälin välilevypullistuman vuoksi. Taustalla noin puolen vuoden - vuoden kipuilut, 2kk ennen leikkausta ilmenivät jalkojen tunto- ja voimaheikkoudet. Leikkaus sujui hyvin, kotiutuminen seuraavana päivänä. Kivut loppuivat leikkauksessa haavakipua lukuunottamatta.

1 kk saikkua, kierrot, kumartelut ja nostot kielletty, vahvistavia jumppaliikkeitä määrätty. Olen 3-v. ja 9 kk ikäisten poikien äiti, joten vaativaa on sairausloman pitäminen ja liikkeiden välttely avusta huolimatta... elämä vie mennessään. Nyt muutaman päivän ajan ollut taas lievää hermokipuilua lonkissa ja jalkoterissä. Välillä kuumotusta ja "kihinän" tunnetta myös. Onko kokemuksia, voikohan tuo liittyä tunnon ja hermoyhteyksien palautumiseen, vai joko pullistuma on palannut...? :-/