Olen tässä mietiskellyt yhtä seikkaa. Minulla ja poikaystävälläni, sekä kahdella ystäväpariskunnallamme on uroskoirat samasta pentueesta. Veljekset ovat pian viiden kuukauden ikäisiä, ja usein pääsevät leikkimään toistensa kanssa. Leikki on välillä melkoisen rajunkin näköistä painia, kun nahistelevat toistensa kimpussa =P Olenkin pohtinut, kuinkahan tulevaisuudessa, kun nämä jässikät kasvavat? Onko mahdollisuus keskinäisiin riitoihin pienempi kun saavat tavallaan "kasvaa yhdessä"? Ja yleensäkin suhtautuminen muihin koiriin, onko hyvä että pentu jo pienestä tottuu kanssakäymiseen muiden koirien kanssa, ja onko todennäköisempää ettei se isonakaan sitten ärhentele muille?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja yhdellä tutullani on veljekset. Tavattiin usein kaverusten ollessa alle vuoden ikäisiä ja silloin olivat parhaat kaverukset, painivat jatkuvasti, rähisivät jä ähisivät mutta leikkimielellä. Veljesten tullessa reilun vuoden ikäisiksi tuttuni otti toisen koiran ja tämän jälkeen veljesten kaveruus loppui. En tiedä oliko se mustasukkaisuutta vaiko tavallista murkkuiän tuomaa uhmaa, mutta siitä ei ole päästy yli vieläkään. Nykyään(pojat 5v.) harvoin tavatessaan eivät sentään käy toistensa kimppuun mutta kyräilevät kuitenkin toisiaan.
Muiden urosten kanssa koirani on tullut suht hyvin toimeen, tietysti äijäilykaudella piti uhitella samanikäisten urosten kanssa mutta sekin alkaa olla jo ohi.
Tälläinen kokemus meillä, joka ei suinkaan tarkoita etteikö teillä veljekset pysyisi kaveruksina, mutta kannattaa varautua myös ei niin kaverilliseen tulevaisuuteen...