Koirakamut

ja yhdellä tutullani on veljekset. Tavattiin usein kaverusten ollessa alle vuoden ikäisiä ja silloin olivat parhaat kaverukset, painivat jatkuvasti, rähisivät jä ähisivät mutta leikkimielellä. Veljesten tullessa reilun vuoden ikäisiksi tuttuni otti toisen koiran ja tämän jälkeen veljesten kaveruus loppui. En tiedä oliko se mustasukkaisuutta vaiko tavallista murkkuiän tuomaa uhmaa, mutta siitä ei ole päästy yli vieläkään. Nykyään(pojat 5v.) harvoin tavatessaan eivät sentään käy toistensa kimppuun mutta kyräilevät kuitenkin toisiaan.
Muiden urosten kanssa koirani on tullut suht hyvin toimeen, tietysti äijäilykaudella piti uhitella samanikäisten urosten kanssa mutta sekin alkaa olla jo ohi.
Tälläinen kokemus meillä, joka ei suinkaan tarkoita etteikö teillä veljekset pysyisi kaveruksina, mutta kannattaa varautua myös ei niin kaverilliseen tulevaisuuteen...