Elämäni on täysin turha, kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Aina on joku huoli, olen kai jotenkin mielenvikainen. Jos ei ole huolta (harvoin tälläinen tilanne on) niin minun on pakko kehittää sellainen itselleni. En valaise ulkonäölläni, en tietenkään. Elän vain päivä kerrallaan, tuntuu että kokoajan on ilta ja mentävä nukkumaan. Tuntuu että olen kohta eläkkeellä. Vaikka minulla pitäisi olla elämä edessäni (olen vasta 16v) Mikään ei kiinnosta. Koulussa ja koulumatkalla jaksaa kaikki elämän ihmeelliset asiat innostaa jos siinä sattuu kavereita pyörimään, mutta heti kun astun kotiin -plää- mikään ei kiinnosta, mikään ei innosta. Vaikka kotona ei ole mitään riitoja tai mitään vaikeuksia. Joka päivä haaveilen unelmastani, mutta keksin sitten taas syyn joka estäisi unelmani, vaikka varsinaisia syitä ei ole.
Kavereita on, mutta ystäviä vain yksi. Hänkin asuu kaukana. Hänellekkään en pysty kaikesta puhumaan.
Unelmat omasta tyttöystävästä on heitetty jorpakkoon kauan sitten. Ei mahdollisuuksia.
Mutta niitä kavereita on, mutta he ovat vain kavereita, eivät ystäviä. Tiedätte eron.
Piristäkää minua. Elämäni on turha.
Kavereita on, mutta ystäviä vain yksi. Hänkin asuu kaukana. Hänellekkään en pysty kaikesta puhumaan.
Unelmat omasta tyttöystävästä on heitetty jorpakkoon kauan sitten. Ei mahdollisuuksia.
Mutta niitä kavereita on, mutta he ovat vain kavereita, eivät ystäviä. Tiedätte eron.
Piristäkää minua. Elämäni on turha.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset kelpaisi kenellekään tytölle..? Ei ulkonäöllä tarvitsekaan ketään hurmata, vaan sillä luonteella.
Kotiin on joskus hankala tulla hymyillen ja pirteänä, tiedä sitten miksi. Yritäpä joskus vääntää pakostikin hymy kasvoille kun astut kotiin, ja sanot itsellesi jotakin iloista. Jos kotiväkeä on kotona odottamassa, sano heille jotakin postiviista. Kohta sitä sitten alkaa ihan itsestään hymyilemään sun muuta :)
Minunkin paras ystäväni asuu hyvin hyvin kaukana, ja näemme vain muutaman kerran vuodessa. Olemme nuoria, mutta ystävyytemme on vain vahvistunut. Jos haluat saada iloisen harrastuksen ja roppakaupalla uusia ystväviä, pidät eläimistä ja lenkkeilystä, osta koira. ;) Minun vanhempani tekivät näin kun elämäni oli hyvin vaikeaa... Nyt asia on helpottunut huomattavasti. :D
Sun kirjotus oli ihan kun mun suustani...paitsi että oon tyttö ja 15v. =)
No, ainakin meitä on kaks...:) :)
Taitaa "meitä" olla aika monta, joiden tarinat on meleko -tai just- samanlaisia... Mutta mä en enää jaksa masentua mistään ja mulla onkin sellainen ihme "kestohymy" päällä koko ajan (ainaki kavereitten kanssa). Kotona teen omia juttujani, niitä, mitkä tuntuu hyvältä ja kas vaan, piristyn!
Älähän Turhapoika masennu, viel löytyy jotain piristävää... :)
jep mutta tärkeintä on asenne! älä lannistu, pidä pää pystyssä ja ole ystävällinen muille niin saat sitä takasinkin. Älä lannistu.
ei se aina niin mee..kukaan ei oo turha..ei tosiaankaa..mut vaikka oisitki kiltti muille..et välttämättä saa mitää takas..ei sitä jaksa..