Minä,yksi avioliitto takana,yksinoloa parikymmentä vuotta.Ja toivottomasti en koskaan sekoa tai unohda,minkälaista se avioliitto oli.En kuuna päivänä vaihtais tätä yksinoloa siihen enää.Olen niin onnellinen näin,saan tehdä mitä haluan,ja milloin haluan ja miten haluan ja missä haluan.Mutta keskenkaiken tuli mieleen,ja kysyn tässä ja nyt ,kuulkaa miehet luen lämpimikseni joskus henk.koht.palstaa,kun miehet hakee naista,sen pitää olla määrätyn pituinen,tumma tai vaalea,tai hoikka,solakka.Ja sitten kun kirjeet kulkevat täältä sinne,tai sieltä tänne ja tulee ilmi että se nainen,vaikka on ylipainoinen ,muuten olisi sydän puhdasta kultaa ,kirjeenvaihto loppunee siihen paikkaan.Mutta se uros puolinen voi olla vaikka millainen"kaljamaha"(anteeksi) epäsiisti,viinaan menevä.Että tasan ei käy onnen lahjat.
miehet ne uroot
se tavallinen nainen
442264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
ja toisin samat ongelmat mut ei hätiä
Ikäneito-opettaja moitiskelee Pikku-Eeva huolimattomaksi: Joskus sinä unohdat vielä nenäsikin kotiin! Eivät ne pojatkaan sinua huoli, kun olet noin huolimaton.
Siihen Eeva:
Etpä tuota ole itekkään kelvannut!
Ei lopu vitsit miehiltä. Roope todistaa.
eikä huutele puskista uskaltaa nikillään esiintyä
kaiken aikaa
Aamukankeudessa ei saa sormia varpaisiinja hampaissa on plakkia kuin olisit pessyt ne hunajalla ;))
jatkaa hommannut ison kasan rahaa ilman housuja,
korvat ovat turvonneet palloiksi, käsissä on valkoiset käsineet,mutta frakista ei ole tietoakaan. Henki haisee niin pahalle, että vois puhaltamalla kaataa ladon.
Mutta entäs sitten,kun lompakko on tyhjä, kännykkä on hukassa, päässä soi tango delirium eikä uskalla edes vilkaista kuka vieressäsi kuorsaa.
Jatkakaamme kuitenkin sovussa elämää hymyillen ;))
En vaihtaisi tätä yksinoloa mihinkään. Yli 30v avioliittoa takana ja lapset hoidettu pois.
Ihana karismaattinen aviomies, joka oli psykopaatti. Minun olisi pitänyt arvata, koska haluaa kahvia, mitä ohjelmaa katsotaan, nukkumaan piti mennä samaan aikaan, jatkuvaa alistamista, johtuikohan siitä, että minulla kuitenkin isompi palkka vaikka hänellä titteli. Vuoden eron jälkeen tulin kotiini ja joka kerran sanoin ääneen, ihanaa täällä ei ole ketään. Monenlaisten menojen vuoksi törmää miehiin, jotka luultavasti ajattelevat tekevänsä palveluksen kun tarjoavat itseänsä, on kaljamahoja, epäsiistejä, alkoholisoituneita ukkomiehiä. Puhutaan paljon suomalaisen miehen itsetunnon puutteesta, mutta näitä miehiä se tauti ei todella vaivaa.
30v avioliiton jälkeen olen ollut yksin ja nyt nautin vapaudestani. Vaikka liitto oli ihan OK mutta kun näin on käynyt olen tottunut olemaan yksin. Tosiaankin saa nukkua aamulla myöhään ja illalla valvoa niin kauan kun haluttaa.
Joskus tosin kaipaa juttuseuraa ikäisistään miehistäkin mutta ei muuta.
Paljon näyttää miehiäkin olevan kierrätyksessä, etsivät 10 - 20v nuorempia tyttäriä ja tyttäret taas miestä jolla on takataskussa paperirahaa ja paljon, päällepäätteeksi vielä hyvä työura. Liekö nuo kriteeriöt onnen ja autuuden elämään tuovat.
Ei enää koskaan samaan huusholliin miestä asumaan, eipä niistä tarjokkaista ole pelkoa enää tässä iässä. Ne ajat ovat menneet.
Sitäpaitsi olisi suorastaan humoristista kummankin puhua, vaimo tai mies, nro1, nro2,nro3 ja tämä neljäs, sehän on selvää ettei siinä tilanteessa enää nimiä muista puhumattakaan ajoista jolloin yhdessä on kenen kanssa milloinkin elänyt.
Miehellä se maha on arvovaltaa. Naisella sitä sanotaan läskiksi. Ennen vanhaan talon emännän piti näyttää siltä, ettei ole ainakaan nälässä pidetty. Sanottiin komiaksi. Vaan ei ole moni muukaan asia niin kuin ennen...
on kuin arvoisat daamit yllä esittivät?
Tuskin sitä 6kymppiset naiset 30 vuotta ovat saaneet nukkua aina silloin kun nukuttaa ja valvoa milloin haluavat. Kuka elätti, kun ei työssä tarvinnut raataa? Nyt 6kymppisenä asia on jo toinen.
Jos mies parinvalinnassaan jotain kriteerejä käyttää, kuuluu se olevan pahasta. Naisille se kuitenkin sallitaan?
Olen vähän syynäillyt naisenpuolia sillä silmällä, mutta mikään ei ole riittävästi. Omasta ikäluokasta olen etsinyt, en lapsista. Ei ole mulla läskejä roikkumassa, en ole psykopaatti (tiedän totiseti, millainen se on!), siisteys ja varallisuus kohtuullisen hyvä, mutta ei kelpaa. Pitää olla valmis valehtelemaan kaikki, tuhlaamaan koko omaisuutensa toisen turhamaisuuteen (muuten on pihi), pukeutua muotilehden eikä tarpeen mukaan, omata koiran luonne. Pituutta on oltava yli 185 cm jollekin 150 cm:n persejalalle, painoa, raamia ja urheilullisuutta pitää löytyä myös. Onhan se mies naisten keskuudessa näyttelykalu, saalis jolla toisten kateutta yritetään herättää. Ei muu. Jos ei muuten voi saaliinsa arvolla ylpeillä, aletaan kehua tämän elimen mitoilla. Olen kuullut...
Ja millaiset näitä vaatii? Katso peilistä niin näet.
Ei ihme että meitä yksinäisiä miehiä on niin paljon. Ja ei ihme sekään, että oma pukeutuminen ja ympäristön siisteyskin alkavat rapistua. Kenellepä sitä mitään tekisi paremmin, itselle riittää vähempikin, kunhan se toimii. Turha enää tyhjän takia hienostella. Pärjätkööt hienohelmat miten tykkäävät, hankkikoot vaikka koiran. Sillä on hienohelmalle sopiva luonne, se nuolee ja tekee muutakin, täyttää aviomiehen paikan joka suhteessa kuitenkaan tuomatta rahaa, mikä onkin sen ainoa puute mieheen verrattuna.
Selvästi syysapatiaa on liikkeellä. Ei sitä tähän aikaan vuodesta kannata vielä talviteloille asettua. Lohdukkeeksi kyllä vähemmän kauniit ja komiat kelpaavat kädestä kiinni pitäjiksi muutahan ei tarvikaan.
Koirat aiheuttaa allergiaa joten ei ei ei.
Miksi aina pelätään näillä vuosilla, joku haluaa tulla rahastamis mielessä ystäväksi?
Mistä niitä rahaihmisiä yleensä löytyy, eläkkeet laskevat, hinnat ja verot kohoavat. Arvelisin miehet vanhemmiten tulevat viluisiksi ja luiseviksi, haluavat lämmittävää ystävää elämään , sentyylisiä kuten Rubensin maalaukset esittävät, ihanan pehmeitä ja pikkupyöreitä.
Kirjaston lukusaleissa voi vilkuilla lehden yli sopivia ehdokkaita, siellä vierailee fiksua porukkaa. Päivän aiheista voi alottaa tarinaa joskus voi onnistaa kun oikein yrittää......
Nyt täytyy Magdalta oikein kysyä, kuinka siellä lukusalissa toimitaan. Minähän ramppaan kirjastossa myötäänsä, mutta en ole tuota puolta huomannut tarkkailla. Mietin asiaa vain sen takia, kun lukusalissa muistutetaan joka puolella hiljaisuudesta. Tässä olisi hyvät neuvot tarpeen!
Kirjastossahan se helppoahan on! Kun sopiva, miellyttävä kohde osuu silmään vähän seuraillen voi jo päätellä mikä kohdetta kiinnostaa sitten samoille hyllyille kirjoja valikoimaan ja sitten hups, melkein samaa kirjaakin valitsemaan, tässä vaiheessa sitä voi jo jotakin jutellakin, noin yleisessä mielessä, ja jos vielä tuntuu kiinnostavan, niin siitä sitten vain lisää 'pökköä pesään'. Mutta jos ei siinä kohdassa vieläkään osaa sanoa mitään niin unhda koko juttu.
Yksi tärkeä juttu näissä suhteiden somimisissa on että pitää olla itse innostunnut sillä lailla terveellä tavalla. Ei mikään tyrkky, mutta aidosti kiinnostunnut ja jos ei ole, kannattaa jättää kanssakulkijat rauhaan. Kyllä sen sielussaan tai sisimmässään tietää milloin natsaa.
Kaniinilla on tosi hyvät apukeinot vietellä kirjastossa mies. Niin katselet ympärillesi missä luurailee "tärppi", väännyt puolihuomattomasti viereen ja keksit kysymyksen mihin tarvitset apua. Vilkutat silmää merkitsevästi siinä on tehoa. JOs heittäytyy pikku avuttomaksi miehet mielellään neuvovat ja sitten loppu onkin jo itsestä kiinni. Kyllä joku tarttuu onkeesi, onnea matkaan.
Puolihiljainen ääni lisää tehoa!
tietäväni.
Vaikka olen kauhean puhelias ihminen, miesten suhteen olen aina (syystä taikka toisesta) ollut täysin odottavalla kannalla: jos siltä suunnalta ei mitään kuulu, ei kyllä kuulu minunkaan suunnaltani. Ja kirjastossa ei ole vielä koskaan kuulunut.
Onpa mahtava huumorintaju! Siinä on mies minun mieleeni, ihanaa...Ja osaa vielä ilmaista ajatuksensa ilman nikottelua. Harvinaista.
Kiitos vapauttavasta naurusta!
Missä olet piileskellyt koko elämäni ajan?
Aviossa 36 vuotta. Lapset luonnollisesti omillaan, eri paikkakunnilla.
Ilman vaimoa olisi elämä kyllä ikävää.
Olemme tottuneet toisiimme eikä missään vaiheessa ole ollut pahaa nokittelua. Olemme molemmat eläkkeellä.
Töissä ollessani huolehdin pereen toimeentulosta. Kotijakson jälkeen vaimokin kävi töissä. Meillä on aina ollut yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit. Täydellinen luottamus.
Muutenkin harrastukset osuvat yksiin. Pidämme matkailusta, urheilu kiinnostaa, paitsi vaimoa nyrkkeily ja jääkiekko.
vaimo ei ole mikään keittiöihminen joten ruokaostokset teemme yhdessä mutta minä laitan ruuat, ja katan pöydän.
Kotiin jäätyäni siivouksen työnjako: Minä tyhjennän lattiat ja imuroin, vaimo moppaa niin pitkälle kuin ehtii, minä jatkan. Vaimo järjestelee kamat, minä nostelen raskaammat.
LOPPUMAINOS: Yhtenäkään loma-aamuna 36 vuoteen vaimo ei ole tehnyt aamupalaa ja ainoastaan yhtenä päivänä lounaan ja silloinkin siksi, etten pääse kehumaan tehneeni kaikkia. Hän on tykännyt maata rannassa kirjan kanssa, minä käydä kauppahallissa ja ihmisten kanssa mellastamassa. Pientä peliä tietysti on se, että käyn kysymässä rannassa milloin rouvalle saisi olla herkkulounas. Ei muuten ole vinoilua!
Valitettavasti jossain vaiheessa tähän elämään tulee väistämätön muutos luonnollisen poistuman kautta.
TÄMÄ EI OLE PROVO EIKÄ PROPAGANDAA ja vaimo vahvistaa jokaisen sanan tässä vuodatuksessa.
Minä en epäile pätkääkään. Tiedän kokemuksesta, mitä tuollainen parisuhde merkitsee. Valitettavasti vain se luonnollinen poistuma on minun elämäni jo muuttanut...
Sankaritarinoita kuulee harvoin!
Mutta vaimon kin pitäisi tehdä osuutensa!
Tottakai vaimo hoiti osansa. Lapset kotona 7 vuotta, sen jälkeen iltatöissä marketin kassalla.
Hoiti kaikki juoksevat asiat, rahaliikenteen, matkasuunnitelmat ja varaukset ym. Hänellä oli päivisin aikaa.
Lisäksi, vaihdoimme työpaikkani perässä kitkatta paikkakuntaa 6 kertaa. Ei minkäänlaista nipotusta yhtä kertaa lukuunottamatta, penska runsaan vuoden ikäinen ja toinen tulossa. Vaihdoimme kahdesti paikkakuntaa 7 kuukauden sisällä.
Raha-asioissa ja kasvatuksessa aidosti yhteiset periaatteet, ym. Se toki täytyy sanoa, ettei vaimon ole koskaan tarvinnut laskea perhebudjettia mutta hyvin harkitseva hän on, joidenkin mielestä pihi.Myös muut parisuhdeasiat kunnossa. Mitä muuta voi elinkumppaniltaan odottaa. Suurimmat ristiriidan aiheet ovat koskeneet pieniä käytännön asioita. Minun sukkani lattialla ( pudotan ne sinne edelleenkin ) ym.
Perhedemokratia pelannut täysin. Esimerkiksi minä päätin mitä mieltä olemme jenkkien Afganistanin politiikasta, vaimo puolestaan siitä mihin menemme komalla tai millainen sohvakalusto ostetaan, 12 vuoden jälkeen.
Penskat saivat päättää mitä haluavat aamulla syödä, onko se mannamannaa vai kaurakauraa.
Ei ole mikään sankaritarina mutta en ymmärrä miten elämämme olisi voinut olla tasapainoisempaa.
tuntuu olevan vaimokin, koska suhde on noin hyvä.
Enemmän tällaisia!
Nykyaikana ihmiset ovat niin kärsimättömiä. Jos tulee sanaharkkaa siitä, mistä kohtaa hammastahnatuubia saa puristaa, niin kohta ollaan hakemassa avioeroa. (Noin kärjistetysti.) Ei malteta opetella tuntemaan toisiaan, jotta annettaisiin edes mahdollisuus tasapainoisen parisuhteen kehittymiselle...
Kirjoitit: "Esimerkiksi minä päätin, mitä mieltä olemme jenkkien Afganistanin politiikasta".
Jos tuollaista olisi kirjoitettu joskus 1900 - luvun alussa, se tuskijn olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Sillonhamn mies taisi päättää mitä mieltä vaimo on esm. politiikasta, mutta nykyaikana!!!!:(
Minä luin kyseisen kohdan vanhana, hyvänä vitsinä. Me naiset olemme joskus yliherkkiä puuttumaan kaikkeen, jossa naisen asemaa vavisutetaan. Meidän monien vanhempien kohdalla tuollainen poliittinen ajattelu olisi ollut ihan totta. Toivottavasti ei tässä tapauksessa.
tärkeät( perhettä koskevat )asiat.- Huumori on yksi tärkeimmistä avioliiton koossapitäjistä.
jutun vitsikkyyden, mutta niinkuin kaksi edellistäkin, vasta vuorokauden kuluttua:DDDDDDD
Kolmen edellisen kanssa saattaisin tulla toimeen!
Vakavasti sanoen. Oli erittäin hyvä, että vaimolla oli aikaa ja energiaa käytännön asioiden hoitamiseen. Oli hänkin pienten lasten kanssa muutaman vuoden tiukoilla.
Itse ravasin ympäri etelä-suomea ylimääräisten markkojen perässä asuntovelkojen takia.
En olisi jaksanut enää ryhtyä arkisia asioita pohtimaan tai jotain kanamaista typyä kotona passaamaan.
Tässä tämä minun karumpi puoleni!
Vaimo on julkidemari. Itse kokoomuksen äänestäjä.
Kannustin vaimoa aikoinaan työpaikkansa luottamushenkilöksi ja sittemmin paikallispolitiikkaan. Lapset silloin isoja ja sittemmin pois muuttaneita. Vaimolla oli niissä touhuissa sisältöä minun ollessani viikot pois.
Ei osa-aikakassalla tehdaspaikkakunnalla ollut muuta puoluevaihtoehtoa kuin SDP.
Ps. Olen itse nykyään SDP:n jäsen.
politiikasta keskustellaan mutta sanomiset syntyvät edelleenkin minun vaatteistani.
Ei kolmea "edellistä" voi pitää.
Meidän kulttuurissamme on vallalla lain säätämä yksiavioisuus.
SDP:n jäsen ja sinä äänestät kokoomusta?
Muuten ei politiikka minua kiinnosta, mutta aloin epäillä omaa lukutaitoani. Eli jos selvität, kiitos.
siinä on. Ajattele nyt ympäristöä. Ainoa mahdollisuus mennä mukaan Ay- ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Ollut kunnallisvaaliehdokkaana useamman kerran. Kulttuurilautakunnan jäsen. PAM:n edustajakokouksessa alustajana (minä tein tungon) ym.
Olen minä muitakin puolueita äänestänyt.
Minun maailmankatsomukseni ei ole siitä kiinni laulanko hoosiannaa vai riistäjät ruoskaansa selkäämme jne.
Perusasioissa olemme samoilla linjoilla, kyse on toteutuksesta. Ei jonkin puolueen jäsenyys velvoita kritiikittömästi olemaan yhtä mieltä ko. porukan sen hetkisen linjan kanssa.
Itsekin liityin demareihin käytännön syistä mutta ei se millään tapaa rajoita tai velvoita minun äänestyskäyttäytymistäni.
Yleensä suomalaiset ovat politiikassa salailevia, tosikkoja, kykenemättömiä keskustelemaan ja arkavarpaisia.
Jos joku meidän puolueemme näkyvä hahmo on mielestäni törppö äärivasemmistolainen niin ei puoluekanta sitä minun silmissäni miksikään muuta.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, ettemme puoluepoliittisista asioista ole saaneet riitaa aikaiseksi.
Kyllä minun sukkani tai nenän kaivaminen on riittänyt huomautteluun.
Onkos tässä jotain epäselvää tai outoa?
Vastaa ihmeessä kun selvitystäkin pyysit!
on sellaisen puolueen jäsen, jonka aikana vain rikollisia "ymmärretään" loputtomasti, oksettaa.
Jos joku on säästänyt pienistä palkoistaan asunnon, ja vuokraa sen hyvän hyvyyttään keski-ikäiselle miehelle, joka pyysi saada sen, sitten siellä toisessa kaupungissa häiriöitä siinä talossa, kunnes häätö, niin valtio maksaa tuon alkoholistin asianajajan, eli häntä tuetaan meidän rahoillamme jatkamaan sellaista elämää!
Sen sijaan, että ohjattaisiin hoitoon, jota hän todella tarvitsee.
Olen ensimmäisen kerran elämässäni hereillä poliittisesti todella täysin, minulta eivät sellaista puolustavat enää ääntä saa. - Vaikka eihän yksi ääni merkitse, mutta sanomaa levitän innokkaasti.
Pyytäisin, ettet ala poliittiseen debattiin tästä, sillä en jaksa kirjoitaa siitä kaikkia likaisia yksityiskohtia, mitä tuo veltto, ilkeänluonteinen juoppo on siellä tehnyt, enkä niitä "jibboja", mitkä 300 kg painavan asianajajan likaisen tukan alla syntyy. Ja jotka me kaikki verojen muodossa kustannamme.
ja itserakkauden määrää mikä yhden ukon takin sisään on pesiytynyt asumaan.
Sinun kanssasi toimeen tulemaan ei tässä taideta olla tyrkyllä. Etsi vaan sellainen, jolle voit sanella mitä mieltä ollaan politiikasta sun muusta!:)))
Oikeastaan parasta kun pysyt yksin!
Kommenttisi antaa tyrkyllä olostasi aivan toisen kuvan. Ymmärrät lukemaasi sisällöstä poiketen täysin omalla tavallasi, sääli!
Pari viikkoa olen vaimon kanssa reisussa. Siellä seuraan netissä hieman toisia asioita.
Sen jälkeen kuukauden päivät kotona ja kolmeksi viikoksi pois.
Onneksi vaimo vielä, sairauseläkkeestään huolimatta, kestää porukoissa. Espanjan ja Italian sisäpolitiikkaa emme arvaa paikallisten kanssa pahemmin puhua. Espanjan sisällissodan aikaisista suomalaisvapaaehtoisista voi sentään jo keskustella. Oli molemmilla puolilla mutta tasavallan puolella enemmän.
Mutta, yritä rauhoittua!!
mitä mieltä olet päättänyt teidän vaimosi kanssa olevan Italian yhdistäjästä Giuseppe Garibaldista!:)
Eikä 1800 lukua! Mielipiteemme Berluskonista menevät kyllä yksiin. Parempi kun ei siellä provosoi!
Espanjan Zapaterostakin kadun ukot italiassa jostain syystä jaksavat riidellä. Emme ota siihenkään kantaa. Tosin etupäässä vaimo hoitaa latinalaiset kielet, minä kolme germaanista perusmurretta. Vielä Espanjasta, Z:n hallitus on ikävästi nostanut meidän verojamme eikä meillä ole edes äänioikeutta siellä.
ajatuksia päätit vaimosi kanssa ajatella.
todella tapahtuu armaassa Suomenmaassa nykyisin.
joillakin on hyvä olla yksin mutta kaksin kaunihimpi, ei ne miehet ole sen pahempia asuinkaveria kun naisetkaan,ihana tavallinen mies ymmärtäväinen vähänkään ja tavallisesta elämästä nauttiva ja kumpikin toisensa hyväksyy sellaisena kun se on ,eikä yritä muuttaa joksikin muuksi,
sellaisen kanssa voi kuljeksia eri paikoissa ja retkillä ,ja kotona hissukseen välillä ei siinä urotekoja enää vaadita,
sellaisen löytäminen tuntuu olevan kiven takana ja ken sen löytää,ei ole palstoilla moittimassa,ei edes jouda puuhasteluilta,
että hyvä, kiinteä parisuhde riitää kotioloissa, ei tarvitse ainakaan aamusta iltaan notkua netissä.
Mielestäni kuitenkin molemmat puolisot tarvitsevat omiakin harastuksiaan.
Itse käyn kielitunneilla ja mies tykkää urheilusta. Olen joskus sanonut, että liikaakin, sillä hän katsoo televisiosta kaiken mahdollisen.
Pelasi itsekin joskus nuorena jalkapalloa.
Mekin täällä kodissamme olemme hissun kissun,emmekä odota toisiltamme ihmeitä.
Sitä kun tuntee sen ukkokullan ja ukko taas eukkokullan, niin ei odota kaksisia "urotekoja".
Vähän kiukuttelisinkin kun kaikki on niin ennalta arvattavaa.
tulisi jos tekisi kaikki sääntöjen mukaan,vaan tekee toisin kuin aavistellaan ja se erimielisyys puhkeaa heti salamana ennalta arvaamatta, silloin survoisi suonsilimään koko ukon ,vaan siitä se unohtuu kun on 50km ,ajettu niin kotona jo mulkasee että minkälaista naamaa näyttää,
jos jotain suunittelee pitää ensin taistella että se on hyvä ja sitten se onkin hyvä ratkaisu,
pitäisi ehtiä retkille vaan kaikki työt lasten vierailut, retkillä saa uhohtaa muut huolet,
MIEHET NE UROOT on otsikkona suorastaan haastava.
Siksipä ihmettelen missä uroot luuraavat?
Olen selaillut näitä palstoja vasta viikon tai pari ja naiset näyttävät olevan paljon aktiivisempia kuin miehet!?
Nyt minulle tulee kuitenkin parin viikon tauko kun lähden huomenna tuulettamaan elämäni sulostuttajaa.
"miehet ne uroot" tarvitse tänne kirjoitella. Heillähän on asiat kunnossa jo.
Ja sekös tytönhupakoita kismittää!
kismittäisi kun toisella asiat kunnossa,ne vain ei kehtaa kirjoittaa viehän se aikaa, lukevat kuitenkin , minä en saa mökillä olla netissä siellä luin kirjan "armon penikat" ja oli hyvä hauskakin lappalaisen joka oli vielä asunut kodassa ja jutannut,Jukkasjärvellä,oi tunnelmaa kun sade ropisi lukea lämpimän uunin kyljessä,
Kun nainen on yksinäinen ja omillaan tulee toime-en haluais joskus miespuolista seuraa, mutta kun ilmeni sinun kirjoituksessa, kirjeenvaihto ehdot ilmenee monasti naisesta. Nauratta ihan kovasti ei tarvitse olla kuin luonollisen näköinen ja muuten mukavaa juttuseuraa kyllä se siitä lähtee tutustuttuaan toinen toiseen.Naisessa arvostan rehellisyyttä, oli hän kooltaan ja painoltaa oma itsensä ei ikäkä ole esteenä yli 60v:lla "OK." PS. syksynjatkoa etiä päi.