Riipijät
Vaisu maailma
repaleisten tassujen alla
katsoo hiljaa riipijöitä,
jotka myrkkyä etsien,
nuoliaan vuollen,
kantavat asevöitä.
Yön mustasta petonsa luoden
riipijä tuntee oikeuden
sotahuutonsa viiltävän nostattaa
sitä tuntematonta pahuutta vastaan
josta kuiskivat metsien puut
kun yö lammen pintaan heijastuu.
Ei ole vain valkoista ja mustaa
kuin ehkä usko Jumalaan,
jokainen yksin taakkansa kantaa
peilinä välkkyvän lammen rantaan
kai tarkoituksen löytääkseen,
tai ollakseen onnellinen.
Ei värien huumassa hetkessä kuumassa
kukaan elämäänsä tuhlaa,
vailla eilisen taakkaa vain henkäyksen tähden
kaikkea entistä tuhoa.
Ei pelkkää valkoista ja mustaa
- se riipijän valtaa ja totuutta uhkaa.
Verissä sormin nuoliaan vuollen
omia sotiaan synkkänä muistellen,
riipijä puhaltaa nuolensa ilmaan,
kunnes aurinko kultainen paljastaa
taruksi tyhjäksi, riipijän myrkyksi
tapansa petoa saalistaa.
Riipijät tietävät kaikesta kaiken
- omasta mielestään.
Riipijät kieltävät kuulleensa sen,
mikä totuuttansa estää.
Kuka luulee tietävänsä miten,
milloin tai miksi
on elänyt toinen ihminen?
Kuka luulojensa merkiksi
petojen kuvia maalaa
vannoen väärää valaa?
Kenties riipijän viitan alla
valot sydämen eivät riitä,
vaan peto öisin saalistettava
valon himmeänä pitää.
Miten riipijä voisikaan katsoa
kohti välkkyvän veden pintaa?
Pedon -vai itsensä kohdata
jos sokean silmänsä avaa?
Voiko riipijän nuolia väistää?
Ne ovathan vain vääristymiä
varjoihin nukkuneen elämän
tai kaikuja hiljenneitä
yönmustista sodista menneistä.
Siksi vivahteista värien
syntyy aina mustavalkoinen.
Riipijällä kuin jokaisella
on lupa totuuttansa elää.
Rakkaudessa ja petojen sodassa
nuolensa vuolla, korskeasti kuolla
tai kiertää pelkkää kehää.
Silti tuntee toinen ihminen,
miten peto julma öinen huutaa;
ei ole mustavalkoinen
riipijänkään maa.
Vaisu maailma
repaleisten tassujen alla
katsoo hiljaa riipijöitä,
jotka myrkkyä etsien,
nuoliaan vuollen,
kantavat asevöitä.
Yön mustasta petonsa luoden
riipijä tuntee oikeuden
sotahuutonsa viiltävän nostattaa
sitä tuntematonta pahuutta vastaan
josta kuiskivat metsien puut
kun yö lammen pintaan heijastuu.
Ei ole vain valkoista ja mustaa
kuin ehkä usko Jumalaan,
jokainen yksin taakkansa kantaa
peilinä välkkyvän lammen rantaan
kai tarkoituksen löytääkseen,
tai ollakseen onnellinen.
Ei värien huumassa hetkessä kuumassa
kukaan elämäänsä tuhlaa,
vailla eilisen taakkaa vain henkäyksen tähden
kaikkea entistä tuhoa.
Ei pelkkää valkoista ja mustaa
- se riipijän valtaa ja totuutta uhkaa.
Verissä sormin nuoliaan vuollen
omia sotiaan synkkänä muistellen,
riipijä puhaltaa nuolensa ilmaan,
kunnes aurinko kultainen paljastaa
taruksi tyhjäksi, riipijän myrkyksi
tapansa petoa saalistaa.
Riipijät tietävät kaikesta kaiken
- omasta mielestään.
Riipijät kieltävät kuulleensa sen,
mikä totuuttansa estää.
Kuka luulee tietävänsä miten,
milloin tai miksi
on elänyt toinen ihminen?
Kuka luulojensa merkiksi
petojen kuvia maalaa
vannoen väärää valaa?
Kenties riipijän viitan alla
valot sydämen eivät riitä,
vaan peto öisin saalistettava
valon himmeänä pitää.
Miten riipijä voisikaan katsoa
kohti välkkyvän veden pintaa?
Pedon -vai itsensä kohdata
jos sokean silmänsä avaa?
Voiko riipijän nuolia väistää?
Ne ovathan vain vääristymiä
varjoihin nukkuneen elämän
tai kaikuja hiljenneitä
yönmustista sodista menneistä.
Siksi vivahteista värien
syntyy aina mustavalkoinen.
Riipijällä kuin jokaisella
on lupa totuuttansa elää.
Rakkaudessa ja petojen sodassa
nuolensa vuolla, korskeasti kuolla
tai kiertää pelkkää kehää.
Silti tuntee toinen ihminen,
miten peto julma öinen huutaa;
ei ole mustavalkoinen
riipijänkään maa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mahti runo.Julkaise tuotoksiasi enemmän ja rohkeasti.
Oliko uneton yö?
;) Niin käy toisinaan vuorotyössä juu...
...liikkuu todella paljon noita riipijöitä, ihmisiä, jotka sokeassa kiihkossaan kyseenalaistamatta ainoatakaan omaa ajatustaan, lyövät ihmisiä lokeroihin tietämättä mitään elämästä, jota he ovat eläneet, punninneet, kärsineet, selviytyneet, onnellisiksi tulleet, ennen kuin ovat tässä hetkessä. Edes idän kiihko-uskonnollisilla ei ole niin mustavalkoisia ja suppeita näkemyksiä elämästä.