mulla tämmöinen

lapsen vaiko miehen kanssa? Ehkä kannattais mennä juttelemaan johonkin perheasianeuvojalle/-terapeutille tms. Älä luovuta, jos kerran välität nuin paljon miehestäsi.

Miehesi lapsi on muuttuvaluontoisen iässä. Hän ei enää huomenna ole sitä mitä tänään.
Jos olette naimisissa uuden miehesi kanssa, tulit kai luvanneeksi rakastaa ja kestää myötä- ja vastoinkäymisissä? Et kai oikeasti odottanut elämänne olevan ruusuilla tanssimista? Kummallakin sentään menneisyytensä läsnä?

Älä piiloudu aikuisen vastuussasi omien lastesi tuntemusten taakse täällä netissäkäöän. Se, että vetosit heihin vikassa lauseessasi, osoitti meille, ettet ollut kypsä uuteen suhteeseen. Taatusti tiesit jotain siitä mitä tuleman pitää.
Nyt sitten kestät sen kuin aikuisen tuleekin kestää.

Hän on kohta aikuinen, ja muista, tuonikäinen todella muuttuu KOKO AJAN!

Kalvi se kersa sosiaaliviranomaisille nimettömällä soitolla niin pääset siitä kätsästi eroon eikä miehesi edes tajua mikä iski.

Mulla aivan sama tilanne; uusioperheen elämä ei suju ja syy on miehen lapsessa, jota minä ja oma lapseni emme kerta kaikkiaan siedä.
Me emme jaksa tätä "vuorovaikutusvammaista" ja hänen minä saan kaiken -maailmaa. Onhan meidän jutuissa paljon muutakin ekstraa tohon..
Mä olen sen verran itteeni täynnä, että muutan pois tästä tilanteesta vaikka rakastankin miestäni. Miehen edelle mulla kuitenkin menee aina ensin oma kersa, sitten kissa ja muut lemmikit ja viimesenä tulee se mies. Joten tässä tapauksessa mies saa lähtöpassit ja karkaan!
Koitahan kuitenkin kestää ja voimia sulle!

voin kertoa, että tuo on ohimenevä vaihe lapsen elämässä. Sieltä sukeutuu oivallinen nuori ihminen, kun vain jaksat sietää ja etsimällä etsiä niitä hyviä puolia. Aloita edes yhdestä asiasta päivässä ja muista kiittää lasta, kun toimii hyvin. Voi olla hyvinkin, että tunne on molemminpuolinen ja sinun tulee aikuisena ottaa ohjat käsiin ja suunnata positivisemmille vesille. Tsemppiä, älä luovuta. Kohta se nuori lähtee opiskelemaan, jos hyvin käy.

Olette molemmat nyt osoittaneet heikkoutenne ja kyvyttömyytenne kestää parisuhteeseen liittyviä paineita. Olisiko sellainen kestämättömyys syynä myös aiempien suhteidennne rikkoutumiseen? Itsekkyys, josta ette voi luopua?

Tosiasia kuitenkin on, että ne miestenne lapset eivät voi muuta kuin kiukutella! Katsokaa itseänne ja omia lapsianne miehenne lapsen silmin:

Kuka vei heiltä isän ja teki hänestä kokopäiväisän omalle lapselleen, jotta tämä biologinen ikäänkuin hylättiin?

Että piti taas rautalankaa käyttää noinkin yksinkertaisen asian vääntämiseen....

Ikäviä tapauksia tälläiset. Olin itse nuorena vihattu. (isäpuoli). Lapsi ei saa kärsiä!

ei se lapsukainen ole 16-vuotias ikuisesti. Jos rakastat puolisoasi, niin pure hammasta ja kestä muutama vuosi. Parin vuoden päästä se voi olla ihan fiksu mussukka ja sittenhän se jo muuttaakin muualle. Sinulla on siippasi kanssa ainakin 20 vuotta sitten aikaa.

Vai onko se sittenkin jo meissä tämänikäsiissäkin se heti-mulle-kaikki-maailma...?