Pyöräilemään opettelu ilman appareita

apparit kolmevuotiaana ja toiselta neljävuotiaana. Ei muuta kuin apupyörät pois ja sitten vierelle juoksemaan. Aluksi tukea sen verran kuin tarvitaan. Meillä tuo ensimmäinen, joka jo kolmevuotiaana oppi ajamisen tarvitsi kaksi kertaa hieman tukea ja kolmannella meni jo itse. Toisella kesti jonkin verran kauemmin.

Nyt alkaa olla hyvä aika opetella, kun vielä on vähän ajokautta jäljellä, mutta pitkät housut ja hanskat voi jo laittaa suojaamaan.

joulukuussa ja tammikuussa syntyneet lapset niin seuraavana kesänä opeteltiin ilman apupyöriä ajamaan kun talvella olivat täyttäneet 4....

meillä ei ole lasta siihen kehoitettu tmv.. mutta itse halusi ne pois ollessaan about 4, mutta ei pysyny pystyssä ollenkaan. joten pyörät takaisin ja muutama viikko lisäaikaa..

en näe mitään järkeä ajatella, ettei oppisi ilman ajamaan.. varmasti oppii, kun on siihen valmis. sillä aikaahan voi vaik hissukseen opetella liikennesääntöjä jne. koska lapselta on turha vaatia, että hoksaa kaiken ja pystyy viel ilman apurattaita ajeleen heti...

Meidän lapsi ei halunnut opetella ajamaan ilman apupyöriä, pelkäsi ilmeisesti kaatumista ja että se olisi vaikeaa. En pakottanut häntä siihen mikä ei tuntunut mukavalta vielä. Sitten 6-vuotiaana sai inspiksen yrittää, kovasti oli tarkka siitä että en vain laske irti. Siitä pikkuhiljaa lähti itsekseen polkemaan kun huomasi että osaakin. Innostui kovasti opettelusta, ja opettelua kesti päivän verran. Oli todella onnellinen huomatessaan onnistumisensa. Kaikki ajallaan.

3-vuotiaana. Kannattaa laittaa satula niin alas, että jalat ylettää kunnolla maahan. Ei haittaa vaikka olisi aluksi polvet melkein tangossa kiinni. Sitten kun on oppinut voi satulan nostaa ylemmäksi. Näin ainakin meillä lähti sujumaan opettelu paremmin, kun sai itse kunnolla tukea maasta, jos meinasi kaatua.
Ja tietenki oma halu täytyy olla opetteluun, menee itkuksi, jos pakottaa.
Näin meillä, toivottavasti tästä vinkiksi.

Meillä esikoinen oppi ajamaan ilman appareita ku oli pari kuukautta vaille 4. Käytiin läheisellä hiekkakentällä useana iltana ajamassa eli kentällä oli tilaa mihin suuntaan vaan ja jos kaatu ni ei sattunu niin paljon ku asfaltilla. Aluksi luoksin rinnalla jaolevinaan pidin kiinni takaa. Sit siitä pikkuhiljaa en pitäny kiinni ja juoksin vierellä. Kunnes oltiin niin et katoin kentän laidalla ja tyttö ajoi ympyrää ja sikin sokin kenttää.
Kun kenttäajo onnistui harjoiteltiin suoralla hiekkatiellä. Sit siirryttiin asfaltille ja muiden ihmisten sekaan liikenteeseen.
Sen verran hyvä oli toi rinnalla juoksemisen vaihe et siitä jäi äidille juoksuharrastus päälle eli varsinaista kuntoilua.
Lapsi tarttee rohkaisua ja niin et se pyöräily on oikeesti kivaa yhdessä tekemistä.

Pirkasta luettu niksi:
Poista apurattaiden lisäksi pyörästä polkimet ja hinaa satula alas. Siten lapsi saa harjoitella tasapainoilua kunnolla ennen polkemaan lähtemistä. Eikä kaatuminenkaa ole niin kivuliasta kun ei jalka jää polkimen alle :)

meillä oppi vanhin poika ajaan ilman apurattaita 4-vuotiaana 12 tuumaisella pyörallä ja toinen ei ole vielä kolmeakaan ja oppi juuri ajamaan ilman apurattaita 16 tuumaisella pyörallä.. liikkeelle ei vielä osaa itse lähteä, mutta ku pitää kiinni että alkuun pääsee niin hyvin pysyy pystyssä! Tätä nuorempaa meinas hirvittää ees yrittää ilman ja aina löi jarrut päälle ku pelkäs kaatuvansa, mutta nyt ku hokas pysyvänsä pystyssä niin kohta varmaan on meno melkoista.

Ihan ensiksi, satula niin alas, että jalat ylettyvät kunnolla maahan.

Ja toiseksi, kun juokset lapsen rinnalla, pidä lapsesta kiinni, ettei hän kaadu. Lapsen tehtäväksi jää sitten pitää pyörä pystyssä.

Naapurin tytolle riitti näiden konstien avulla yksi kierros pihassamme, ja hän oppi. Ja kun kaveri osasi, piti meidänkin tytön oppia. Hänellä meni pari päivää opetellessa.

Oma poikani on adotoitu 2 vuotiaana Thaimaasta ja hänen motoriikkansa oli tosi onnetonta kun hän Suomeen tuli, hän itse asiassa vasta oppi täällä kunnolla vasta kävelemään.

Ekan kerran hän pääsi pyörän selkään ollessaan 3 vuotias ja 4 vuotiaana yritimme appareita pois, mutta siitä ei tullut mitään.

Nyt kun hän on 5 yritimme keväällä appareita pois ja ei tullut mitään, nyt kolmekuukautta myöhemmin otimme jälleen apparit pois ja hupsis vaan poika otti ja lähti tuosta vain ajamaan.

Tosin ajaminen ei ole vielä mitään priimaa mutta kuitenkin saimme apparit pois.

Toisten vain tarvitsee saada aikaa, et kertonut minkä ikäinen lapsesi on. Itse yritimme pitää takaapäin pyörää pystyssä, mutta selälle se ottaa. Mutta olen sitä mieltä että jos ei luonnistu niin ei ja pidä paussia ja anna lapsesi ajaa appareilla ja yritä esim ensi keväänä uudelleen. Älä tee siitä pakkoa koska muuten lapsesi lopettaa kokonaan ajamisen ja sehän ei ole tarkoitus vaan että pyöräileminen on hauskaa puuhaa, vai mitä =)

Olen aika paljon sitä mieltä, että jos pyörä on sopivan kokoinen, jalat ylettyvät satulatta istuessa kunnolla maahan,

lapsi oppii heti samana päivänä kuin aloittaakin.

Meillä vanhin aloitti 3,5 v ikäisenä ja kaksoset ajelivat 2,5 v. ikäisenä sen kesän kolmipyöräisellä. Kaksosetkin siirtyi TUNTURI Poni pyöriin 3,5 v., oli sellaiset paksut kumit, kai 12"

Yhtään ei tarvittu laastareita ja yhtään onnettomuutta ei sattunut kenellekään noin 15 samanikäiselle kaverillekaan.

Liian isolla pyörällä on aina pelko lapsella päällä, kun pysähtyminen on vaikeaa, se haittaa kaikessa pyöräilyssä.

Ensimmäinen hyvin vakava onnettomuus sattui, kun isä osti 13 v ikäiselle mopon ja sillä ajettiin kaksi päällä.
Vauhtia ei ollut, vain kaatuivat, kuljettajalta murtui polvi, on edelleen 28 v "klenkkajalka"

Kiitos vastauksista!
Lapseni ovat loppukesällä 3 ja 5v täyttäneitä. En ota stressiä asiasta, enkä pakota opettelemaan. Kunhan vaan vilpittömästi kyselin erilaisia keinoja/kikkoja, joilla nuo apupyörät on saatu pois.