Hei kysyisin teiltä äidit, joilla on noin parikymppisiä tyttäriä, että miten suhtautuisit, jos tyttärenne nyt kertoisi olevansa raskaana? Minulla saattaa olla kertominen edessä ja hieman jännittää äitini reaktio.
Meillä ei ole rahallisesti mitenkään "helppoa", toinen opiskelee ja minä teen sijaisuuksia. Asumme vuokralla. Asunto on kyllä tilava ja meillä on oma auto. Olemme seurustelleet jo useamman vuoden ja asuneet yhdessä reilun vuoden.
Minulla ja äidilläni on todella läheiset välit, mutta hän pitää minua varmasti vielä ihan lapsena:) Olen joutunut muutamia kertoja lainaamaan häneltä rahaa ja viihdyn vanhempieni luona paljon vapaa-aikanani. Olisikohan paras kertoa heti suoraan, vai antaa hänen arvata. En tiedä miksi tämä asia näin hermostuttaa...
Meillä ei ole rahallisesti mitenkään "helppoa", toinen opiskelee ja minä teen sijaisuuksia. Asumme vuokralla. Asunto on kyllä tilava ja meillä on oma auto. Olemme seurustelleet jo useamman vuoden ja asuneet yhdessä reilun vuoden.
Minulla ja äidilläni on todella läheiset välit, mutta hän pitää minua varmasti vielä ihan lapsena:) Olen joutunut muutamia kertoja lainaamaan häneltä rahaa ja viihdyn vanhempieni luona paljon vapaa-aikanani. Olisikohan paras kertoa heti suoraan, vai antaa hänen arvata. En tiedä miksi tämä asia näin hermostuttaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun mielestäni on parempi kertoa äidillesi saman tien. Itsekin sain ensimmäisen lapseni aika nuorena, lapsi oli toivottu vahinko. Äiti suhtautui hienosti ja sen jälkeen meidän välimme muuttuivat entistäkin läheisemmiksi.
"Kakara" sitä on äidille, olipa itse minkä ikäinen hyvänsä. Taidan olla vieläkin sitä omalle äidilleni, vaikka lähestyn jo kovasti itsekin 4-kymppiä.
Teillä on jo useamman vuoden yhteinen taival, ja asutte yhdessä, joten varmasti tunnette toisenne hyvin, eikä kyse ole satunnaisesta tuttavuudesta. Tällaisessa tilanteessa minä suhtautuisin tyttäreni kohdalla kannustavasti. Taloudellisesti varmasti teillä on tiukkaa, mutta jos minusta tulisi isoäiti, niin auttaisin varmasti taloudellisesti lapsiani ja lastenlapsiani. Ja luultavasti hössöttäisin tyttäreni hulluuden partaalle neuvoillani ja ohjeillani.........
Kerro äidille vaikka tuntuisi vaikeeltakin sanoa ulos.Ei raha hallitse elämää vaa omat arvot ja asenteet.Kaikesta selviää kun siihen on itsellä uskoa ja voimaa.
Tsemppiä!
hän haluaa tietää sen warmasti.
Mitä mieltä itse olet raskaudesta?
Miksi se on vaikeaa kertoa äidille?
todellakin se tärkein! Vai, oletko äitisi jöön alla?? Sinä ja tulevan lapsesi isä..te määräätte.
minunkin tyttäreni sai lapsen 20vee, ja minä ensin järkytyin ,kun tiesin että ei heidän suhteensa ollut vahvalla pohjalla, vaik oli olleet 3vuotta yhdessä,mutta olin tukena raskauden ajan ja olin ylpeä, kun selvisin shokista joka vei pari tuntia ,ja nyt hän on 25 ja kaksi lasta ,mutta myös yh-äiti ja pärjää aika hvyin yksinkin, että kerroppa äidllesi pia,mutta kuitenkin hetkenä jolloin kaikki on rauhallista onnea!
Aikuinen olet, mutta nuori vielä. Jos sinulla kuitenkin on jo ns. parisuhde ja lapselle koti tarjolla, niin mitäs tuossa on oikeastaan äidillä sanomista? Ehkä minä, vaikka olenkin jo 45, niin nikottelisin hetkisen moisessa tilanteessa, koska en nyt niin hirveästi vielä halaja mummoksi, mutta vauva saa varmasti kenet tahansa pehmenemään. Ja lapsen saaminen kasvattaa ihmistä. Silloin on pakko ajatella ensin lasta ja sitten vasta itseään - teidän molempien, sekä isän että äidin. Tsemppiä!