Tyhjää rakkautta,
tyhmää rakkautta,
maailma tulvillaan.
Tuo masennuksen,
vie vaarallisille vesille.
Paluu ilman venettä
on vaikeaa.
Harhaileva mieleni on
kuin reväisty rätti,
haiseva ja tunkkainen.
Kompuroivat jalkani
etsivät sokeana tietä,
jota ei enään ole.
Tyhmyys mua kutsuu,
luojan antamaa valoa
yritän jo hävittää.
Voi minua yksinkertaista,
pahansuopaista ryysyläjää.
Ihmisarvoni roskaläjässä.
Muiden jaloissa pyörimässä,
mutta silti minulla on vielä
oma VALO.
tyhmää rakkautta,
maailma tulvillaan.
Tuo masennuksen,
vie vaarallisille vesille.
Paluu ilman venettä
on vaikeaa.
Harhaileva mieleni on
kuin reväisty rätti,
haiseva ja tunkkainen.
Kompuroivat jalkani
etsivät sokeana tietä,
jota ei enään ole.
Tyhmyys mua kutsuu,
luojan antamaa valoa
yritän jo hävittää.
Voi minua yksinkertaista,
pahansuopaista ryysyläjää.
Ihmisarvoni roskaläjässä.
Muiden jaloissa pyörimässä,
mutta silti minulla on vielä
oma VALO.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sen muokkasit, mitä näillä sivuilla olen usein miettinyt. Sanojen helinää, tunteilla leikkimistä, kohtaamisia ja eroja. Kipeitä ja helliä tuntoja. Ja kuitenkin yhä uudelleen minäkin istun silmä kourassa tässä koneen vieressä ja kirjoitan, riepotan, odotan, petyn ja ihastun. Tyhmyydeltä todella tuntuu, mutta siltikin tässä on jotakin, joka saa aina palaamaan. Vähän ontuen ja sydän syrjällään on kai helpompi kulkea kuin selkä suorana päätään ylenpänä muita. Silloin ei ehkä huomaa sitä karua kauneutta jonka arki tuo. Voi hyvin!