Nämä

Platonin huomautus, jonka tämä NG:n tapaus palautti mieleeni vuosien takaa on mitä viisain.

Kun ihminen luopuu järjestään hänestä tulee hirviö, joka saa ihmsiparan tekemään hirviön tekoja. Viimekädessä se ei jätä tätä ihmistä, tekojen tekijää rauhaan, koska se hirviökin haluaa tunnustusta. Siitä alkaa merkkien jättäminen, lipsahdusten ja virheitten, koska se haluaa tulla paljastetuksi! Siitä vihjeet, kummalliset uskoutumiset, kertomukset tuntemattomille, se haluaa saada tunnustuksen, edes joltakin. Olen myös muistavinani jonkun kriminaalipsykologin haastattelun jossa tästä asiasta oli hieman puhetta, halusta paljastua..



Minulle kävi kerran niin, että joku hieman humaltunut mutta herrasmiesmäisesti käyttäytyvä mieshenkilö tuli keskellä päivää pöytääni linja-autoaseman kahvilassa (1992, kävin Helsingissä silloin kerran viikossa säännöllisesti). Odotin bussia. Mies kysyi saako hän istahtaa seuraani. Monin sanoin hän esitti ettei halua häiritä, kumarteli, ei tarjonnut mitään. Sitten hän kysyi voisinko kuunnella erään asian..Se veisi vain muutaman minuutin. Sanoin että bussini lähtee 15 min kuluttua. No sitten hän kertoi, kaljalasin takaa, että hänelle sattui hirveä tapaus. Vaimo putosi purjeveneen köysistä mereen, kun myrsky oli yllättänyt heidät, ja vaimo yritti miehen ohjeitten mukaan pitää venettä suorassa aalloilla. Hän oli etsinyt seitsemän tuntia. En muista enää tarkkaan. Mutta miehellä oli kauhea tuska, koska hän uskoi että hänen suuttumisensa oli syy siihen että vaimon ote herposi. Mies yritti löytää vaimoa, turhaan. Sen jälkeen hän ei enää mennyt merille (hän oli kertonut olevansa entinen merimies). Mies pahoitteli, että oli vienyt aikaani, ja kertonut kiusallisen tarinan, johon ei ole ratkaisua, että hänen vain täytyi kertoa jollekin, vaikka 'olenhan minä tämän kai jo kertonut'. Hän koki olevansa syyllinen. Se paistoi hänestä paist, hirveä... Pyyteli anteeksi. Kiitteli että kuuntelin. Lähdin. Mies nousi tuolilta, kumarsi, nosti hattua. Minulle jäi käsitys, että hän kierteli ympäri Suomea eri asemilla ja kertoi tätä tairnaa uudelleen ja uudelleen.Hänellä oli yllään Välimeren sininen tuulipuku.

Taju-de-Watson-ABA kirjoitti:

Platonin huomautus, jonka tämä NG:n tapaus palautti mieleeni vuosien takaa on mitä viisain.

Kun ihminen luopuu järjestään hänestä tulee hirviö, joka saa ihmsiparan tekemään hirviön tekoja. Viimekädessä se ei jätä tätä ihmistä, tekojen tekijää rauhaan, koska se hirviökin haluaa tunnustusta. Siitä alkaa merkkien jättäminen, lipsahdusten ja virheitten, koska se haluaa tulla paljastetuksi! Siitä vihjeet, kummalliset uskoutumiset, kertomukset tuntemattomille, se haluaa saada tunnustuksen, edes joltakin. Olen myös muistavinani jonkun kriminaalipsykologin haastattelun jossa tästä asiasta oli hieman puhetta, halusta paljastua..



Minulle kävi kerran niin, että joku hieman humaltunut mutta herrasmiesmäisesti käyttäytyvä mieshenkilö tuli keskellä päivää pöytääni linja-autoaseman kahvilassa (1992, kävin Helsingissä silloin kerran viikossa säännöllisesti). Odotin bussia. Mies kysyi saako hän istahtaa seuraani. Monin sanoin hän esitti ettei halua häiritä, kumarteli, ei tarjonnut mitään. Sitten hän kysyi voisinko kuunnella erään asian..Se veisi vain muutaman minuutin. Sanoin että bussini lähtee 15 min kuluttua. No sitten hän kertoi, kaljalasin takaa, että hänelle sattui hirveä tapaus. Vaimo putosi purjeveneen köysistä mereen, kun myrsky oli yllättänyt heidät, ja vaimo yritti miehen ohjeitten mukaan pitää venettä suorassa aalloilla. Hän oli etsinyt seitsemän tuntia. En muista enää tarkkaan. Mutta miehellä oli kauhea tuska, koska hän uskoi että hänen suuttumisensa oli syy siihen että vaimon ote herposi. Mies yritti löytää vaimoa, turhaan. Sen jälkeen hän ei enää mennyt merille (hän oli kertonut olevansa entinen merimies). Mies pahoitteli, että oli vienyt aikaani, ja kertonut kiusallisen tarinan, johon ei ole ratkaisua, että hänen vain täytyi kertoa jollekin, vaikka 'olenhan minä tämän kai jo kertonut'. Hän koki olevansa syyllinen. Se paistoi hänestä paist, hirveä... Pyyteli anteeksi. Kiitteli että kuuntelin. Lähdin. Mies nousi tuolilta, kumarsi, nosti hattua. Minulle jäi käsitys, että hän kierteli ympäri Suomea eri asemilla ja kertoi tätä tairnaa uudelleen ja uudelleen.Hänellä oli yllään Välimeren sininen tuulipuku.

Miten selittyy kioskimiehen tunnustus ystävälleen?

gaskopf kirjoitti:

Miten selittyy kioskimiehen tunnustus ystävälleen?

Bodominmurhan on poliisin kertoman mukaan tunnustanut tuoreeltaan noin 10 ihmistä, joukossa 'vakiotunnustajia' (tai mikä se sana nyt oli). Kaipa nuo arvoitukselliset ihmiset jotakin kokevat haluavansa tunnustaa, mutta eivät oikein tiedä mitä.

Näytti G:lla itselläänkin olevan tarve tunnustaa, olkoot sitten vaikka sarkastisen hirtehisesti, piru tietää tai taivoon herra.

Hukuttautuneen kioskin herran itsemurha ei ole ihan saletti, saattoi olla tapaturmakin. Sellaiseen en helpolla usko, että hän oli antanut salaa jollekin viinan mukana alkohomaliinia ettei tämä ehtisi kertomaan poliisille. Mitäs sen väliä jos kerran aikoi Ahdin saaliiksi.

Taju-de-Watson-ABA kirjoitti:

Bodominmurhan on poliisin kertoman mukaan tunnustanut tuoreeltaan noin 10 ihmistä, joukossa 'vakiotunnustajia' (tai mikä se sana nyt oli). Kaipa nuo arvoitukselliset ihmiset jotakin kokevat haluavansa tunnustaa, mutta eivät oikein tiedä mitä.

Näytti G:lla itselläänkin olevan tarve tunnustaa, olkoot sitten vaikka sarkastisen hirtehisesti, piru tietää tai taivoon herra.

Hukuttautuneen kioskin herran itsemurha ei ole ihan saletti, saattoi olla tapaturmakin. Sellaiseen en helpolla usko, että hän oli antanut salaa jollekin viinan mukana alkohomaliinia ettei tämä ehtisi kertomaan poliisille. Mitäs sen väliä jos kerran aikoi Ahdin saaliiksi.

viinan epäilty sekoten unilääkettä, ei alkohomaliinia!=P

kaikki varmaan lukeneet kaiken mitä kioskin pitäjästä on kerrottu Alibin artikkelissa Nilsin puheenvuoro-artikkelissa 1980 risat.