Olen tämmöinen 20vuotias pappa. Ja vihaan itseäni. En tiedä miksi.
Ainahan sanotaan että kaiken takana on nainen. Niin tässäkin tapauksessa.
About 2.5v sitten tutustuin yhteen ihanaan tyttöön. Tutustuttiin ekaks ja sitten oltiinkin yhessä. Alussa meni tosi hyvin mutta sitten minä jostain syystä muutuin. Tulin tosi mustasukkaseksi. Jos se lähti kaupalle niin mää luulin että se pettää mua. En luottanu siihen yhtään. Ja epäilin koko ajan että se pettää mua. No me oltiin kummiskin jopa vuosi yhdessä kunnes se jätti mut. Koskaan ei ollu tuntunu niin pahalta kuin sillon. Itkin varmaan... no en muista kuinka kauan mutta itkeä vollotin.
No tämä ei jäänyt tähän. Se tyttö sanoi että haluais yrittää. Mutta sitten se ei halunnukkaan. Ja sitten se taas halus. Ja sitten taas ei. Ja vielä kerran se halua yrittää mutta mieli olikin muuttunut jo seuraavana päivänä. Tästä minä murruin totaalisesti. Tämä tapahtui siis vuosi sitten. Se ei halunnut enää olla missää yhteydessä muhun. Ja minä hölmö menin koululle töihin missä hän oli opiskelemassa. Voi sitä tuskaa kun näin sen melkein joka päivä. Se tuntu niin pahalta.
Söin masennuslääkkeitäkin mutta intissä olessa niitä oli vaikea syödä kun leireillä oli aikamoinen kiire.
Vähän sen jälkeen kun tyttöystävä jätti mut löysin ystävän joka jaksoi kuunnella mun murheita. Mutta kukapa jaksaisi kuunnella valitusta samasta tytöstä ja siitä miten ääliö minä olen. Nyt tälläkin ystävällä alkaa olla mitta täynnä. Hän sanoo että minun pitäisi oppia tykkäämään itsestäni.
En edes tiedä miksi vihaan itseäni. Ehkäpä siksi että olen läski. Tai että olen tyhmä. En tiedä eikä siihen valitettavasti tiedä kukaan muu vastausta kuin minä itse.
Ainahan sanotaan että kaiken takana on nainen. Niin tässäkin tapauksessa.
About 2.5v sitten tutustuin yhteen ihanaan tyttöön. Tutustuttiin ekaks ja sitten oltiinkin yhessä. Alussa meni tosi hyvin mutta sitten minä jostain syystä muutuin. Tulin tosi mustasukkaseksi. Jos se lähti kaupalle niin mää luulin että se pettää mua. En luottanu siihen yhtään. Ja epäilin koko ajan että se pettää mua. No me oltiin kummiskin jopa vuosi yhdessä kunnes se jätti mut. Koskaan ei ollu tuntunu niin pahalta kuin sillon. Itkin varmaan... no en muista kuinka kauan mutta itkeä vollotin.
No tämä ei jäänyt tähän. Se tyttö sanoi että haluais yrittää. Mutta sitten se ei halunnukkaan. Ja sitten se taas halus. Ja sitten taas ei. Ja vielä kerran se halua yrittää mutta mieli olikin muuttunut jo seuraavana päivänä. Tästä minä murruin totaalisesti. Tämä tapahtui siis vuosi sitten. Se ei halunnut enää olla missää yhteydessä muhun. Ja minä hölmö menin koululle töihin missä hän oli opiskelemassa. Voi sitä tuskaa kun näin sen melkein joka päivä. Se tuntu niin pahalta.
Söin masennuslääkkeitäkin mutta intissä olessa niitä oli vaikea syödä kun leireillä oli aikamoinen kiire.
Vähän sen jälkeen kun tyttöystävä jätti mut löysin ystävän joka jaksoi kuunnella mun murheita. Mutta kukapa jaksaisi kuunnella valitusta samasta tytöstä ja siitä miten ääliö minä olen. Nyt tälläkin ystävällä alkaa olla mitta täynnä. Hän sanoo että minun pitäisi oppia tykkäämään itsestäni.
En edes tiedä miksi vihaan itseäni. Ehkäpä siksi että olen läski. Tai että olen tyhmä. En tiedä eikä siihen valitettavasti tiedä kukaan muu vastausta kuin minä itse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ymmärrys. Sinäkö tyhmä? Ensinnäkään kukaan TYHMÄ ei osaisi kirjoittaa noin hyvää tekstiä.. tuli oikein surullinen olo, sen verran vaikuttava oli.
Jos olet tukeva, eihän se maailmanloppu ole! Ei ulkonäköä pidä liittää mihinkään luonteenpiirteeseen (tyhmyyteen, laiskuuteen, saamattomuuteen jne.). Eikä toisaalta ulkonäkö ole se ainoa, mitä ihmisellä on. Luulen, että siksi olet ankara itsellesi, kun olet niin paljon kaikkea kokenut (sen tytön suhteen). Herkät, tunteelliset eli juuri ne ihanimmat ihmiset joutuvatkin kärsiä kaikkein eniten :(
Ja ikävä kyllä, olet tainnut syntyä sellaiseksi... Mutta mieti tulevaisuutta. Olet vasta 20-vuotias.. ei jäljellä olevasta ajasta ole mitään suremista.
ei sun tartte odottaa että se tyttö sanoo ja haluaa "taas yrittää." Sanot vaan ettei sua enää kiinnosta. Jos se nimittäin tajuaa, että otat sen aina takasin, niin se voi tehdä lähes mitä vaan. Lopeta tollanen alkuunsa, löydät varmasti jonkun "paremman," jos näin voi sanoa. Ei tukevuus mikään vika ole. Katso peiliin ja sano, "minä rakastan itseäni." Siitä se lähtee. Mä tein näin, tulee siitä ainakin huvittava fiilis jos ei muuta. :)
yhtä ala- ja ylämäkeä :( tiedän sen ihan kokemuksesta...kuten varmasti hyvin moni muukin!Tekstisi alussa puhuit mustasukkaisuudesta,ai perkele siitä suhteen pilaajasta,useimmiten.Mustasukkaisuus laittaa ihmiset takertumaan toisiinsa liikaa,kuten kävi mulle ja poikaystävälleni.Ja minähän se takertuja olin.Mul oli ihan samoi tunteita et jos se tyyliin lähti kauppaan ni heti luulin et se pettää.Ja tämä oikeastaan johtui siitä ku poikaystäväni 4 exää 5: destä asuu samassa pikkukylässä missä me,ja en luonnollisestikaan tule yhtään toimeen heidän kanssaan,joten sai koko ajan pelätä et jos ne akat tuleeki jotai yrittää ja poikaystäväni "murtuu" ja tekee jotain ajattelematonta.siis pettää minua.NO,tosin näin ei ole koskaan tapahtunut,ja olen kuvitellut turhia.Riidelty on asiasta sitten niin miljoona kertaa...nyt olen toivottavasti viisastunut!Ajattelin silloin myös että olen ruma yms ja että poikaystäväni löytää paremman.
JOten usko pois,jos olet tukeva tms se ei ole mikään ongelma!mielestäni sulla on vaan ollu "väärä" tyttö elämässä mukana,eikä se nainen oo tarpeeks hyvä että vois olla sun kaa,jos se tuollaista tekee,että venkslaa haluuko olla yhes vai ei!Sano hänelle vaan rohkeasti että teidän juttu ei toimi,ja eikun elämässä uus askel eteenpäin!:) Ja todellakin,olet vasta 20-vuotias,sulla on elämää jäljellä niin monta vuotta että ehdit tehdä vaikka mitä!!:)
Jospa unohtaisit naishuolet ja keskittyisit hetkeksi ihan vaan itseesi ja työhösi,järjestelisit ihan oman elämän itsellesi,ilman että jaat sitä kenenkään kanssa?
Uusi,kaunis,ihana ja sinulle sopiva tyttönen tule kyllä vastaan kun on oikea aika:)
Toivottavasti asiat järjestyy!Hyviä jatkoja :D
En muistanut kertoa tuossa viestissä että olen juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, uuteen kouluun ja uuteen asuntoon. Kaikki on vähän vierasta. Yksi kaveri täällä kyllä asuu ja serkku. Mutta silti tunnen olevani yksin. Tuntuu ettei kukaan välitä. Esim.yksikään kaveri ei ole soittanut mulle pitkiin aikoihin. Tai no tää kaveri mikä täällä asuu mutta muut (harvat) eivät soittele tai pidä yhteyksiä. Aina minun pitäs soittaa ja kysellä kuulumisia.
En pidä itsestäni yhtään ja en yhtään tiedä miksi. Ai jos vähänkää epäonnistun niin haukun itseni. En anna itseni tehdä virheitä. Tai siis jos teen niin suutun ja mietin miksi olen näin tyhmä.