niin tämä aihe tulee koskettamaan lähelle sataa perhettä lähiviikkoina. eli jos jollain on kokemuksia ennestään rescue-koirista niin kertokaa. itseäni askarruttaa miten vanhempi koira sopeutuu uuteen elämään ja uuden perheen tavoille? mahtaakohan olla pitkä urakka että ne oppivat sisäsiisteyden ym. perusjutut. toisien koirien kanssa ne varmasti tulevat toimeen, mutta oppiiko vanha uusia "temppuja". mutta oppi tavoille tai ei niin koiralan mamma viettää loppuelämänsä Vaasassa
kokemuksia rescue-koirista
siskon veli
4667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin pentuun koiran taloon tullessa. Sisäsiistiksi koirani oli opetettu koiratarhalla, mistä tämän hain viime talvena. Lisäksi olin ja olen edelleenkin jämpti asioissa koiran kanssa. Rajoja ja rakkautta, niillä onnistuu.
Valkealan koirissa on tosiaan se "etu", ettei niitä ole piesty. Omani on ja tulee varmasti lopunikäänsä olemaan tietyllä tavalla arka ja arvaamaton johtuen juuri tästä epäluottamuslauseesta ihmiseltä koiraa kohtaan = lyöminen ja hoidon laiminlyönti.
Liian romanttinen kuva annetaan monesti rescue-koiran kiitollisuudesta. Siltä on turha odottaa arvostusta ja kunnioitusta ennen kuin sen on itse todella ansainnut.
Jotkut ongelmat tulevat seuraamaan läpi elämän, toiset on hoidettavissa. Sisäsiisteys saattaa aikuisen koiran kanssa olla vaikeampi saavuttaa kuin pennun joka on vastaanottavaisempi uudelle.
Rescue-koirista löytyy niin monta persoonaa, monta erilaista taustaa ja kokemusta että on lähes mahdoton antaa yhtä tai muutamaa yleispätevää neuvoa.
Jokaista on kohdeltava yksilönä, huomioiden koiran lähtökohdat. Niillä esiintyy eroahdistusta, on pelkopurijoita, hysteerisen arkoja koiria... On myös koiria jotka eivät "puhu koiraa" kovinkaan hyvin, joittenkin kynnys agressioon on madaltunut.
Tärkeintä kuitenkin on että uusi koti ymmärtää koiran tulevan huonoista oloista, eikä oleta koiran olevan kiitollinen sohvaperuna.
Rescue-koiran kanssa on paljon työtä, väittäisin että jopa enemmän kuin pennun kanssa joka on kuin puhdas valkea paperi, rescue-koiran paperiin mahtuu jo kokonainen tarina.
Apua on haettava heti kun tuntuu ettei itse pärjää. On osattava varautua siihen että mahdollisesti joutuu käyttämään koiraterapeutin palveluja jotka eivät ole aina ja kaikkialla ihan edullisia. Pääasia on että koira saa kodin josta se ei enää joudu lähtemään. Luottamusta rakennetaan pala palalta ja joka päivä, pienin askelin.
Se että kyselet kokemuksia on hyvä asia.
Kannattaa vierailla ja kysellä muillakin foorumeilla. Käy esim. http://www.pets.ee/forum/index.php , siellä monia jo rescuen omistavia...
Ja lopuksi, Onnea valitsemallasi tiellä!!
hiljakkoin lehden kuvassa koirinesi..?
Koira elää viettiensä ja tarpeidensa varassa ja niitä kun muistaa käyttää viisaasti hyväkseen tulee toimeen. Itse olen sitä mieltä, että rescue-koirista ei välttämättä koskaan tule kaupunkikoiria, kerrostalossa asujia tms. Ne vaativat paljon enemmän tilaa, rauhaa ja aikaa kuin tavalliset "kiltit" koirat. Ruoka, rauha, turvallisuus, ulkoilu ja tarpeellinen unen määrä säännöllisesti takaavat parantumiselle parhaat lähtökohdat. Lapsiperhe (pienet lapset) ei ole hyvä paikka aralle koiralle.