Kuinka helvetissä pystyn tappamaan ihastumisen tunteen? Tää tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ihastusta jota en voi ikinä edes saada (luulisin). Kaikkein vaikeinta tässä on se, että ihastuksen kohde on kaverini ja poika kuten minäkin! Ja kaiken lisäksi se seurustelee jo tytön kanssa, ja tuntuu olevan myös ihan onnellinen. On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan (parin päivän jaksoja vain). Luulen että hän tietää jo suuntautumisestani, sillä on vihjaillut - ehkä leikilläänkin - että olisin kiinnostunut yhdestä pojasta, mikä ei kumminkaan pidä paikkaansa. Ja hän varmasti tietää etten ole mikään erityisen innokas naisten perään. Kuinka pitäisi tästä eteenpäin jatkaa? Näen sitä joka päivä ja koko aika vaivaa tämä asia. Eikä ole tietenkään helppoa kertoa sille tunteista!
Rankkaa on
samaapskaapäivästätoiseen
61401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tossa on vain yksi parantava lääke, aika :(
Keskustele ystäväisesi kanssa asiasta koska tuo tulee olemaan teitille molemmille rankkaa...
nimimerkillä; kokemusta on.
niin siis juttele asiasta rehellisesti ja kerro kaikki. Meinaan paranemisprosessi on vasta sitten alkamassa kun saat "salailun taakan" pois harteiltas. Ja hei! Sitten ainakin tIEDÄT varmasti, onko tsäänssejä. Sehän se homman juju on.
Jos vain murehdit ittekses asiaa etkä puhu mitään, niin sun ystäväisesi niinku kaikki muutkin lähipiirissä TULEE HUOMAAMAAN sen ennenpitkää. Olet koko aika surullinen ja vihainen ja se voi aiheuttaa myös uskomatonta tuhoa ihmissuhderintamalle muutenkin...
Eli siis jos vain haudot sitä asiaa ittekses niin paranemisprosessi tulee olemaan pitkä ja kivinen, kertomalla se prosessi helpottuu hieman, mutta ei silti ole mikään helppo asia kuitenkaan, mutta ainakin lähipiiri tietää sitten mistä on kyse ja toivottavasti koittaa tukea sua asiassa niin paljon kuin mahdollista...
Mitä tulee mielialanvaihteluihin ystäväsi suhteen niin eikös se nyt oo ihan normaalia että itsekullakin jatkuvasti mielialat heilahtelee? Sulla nyt vain tämän tilanteen vuoksi on ystäväsi suhteen tutka vähän turhan herkällä ja reagoit ihan normaaliinkin muuttumaan turhan rajusti. Eli siis tuo nyt on ihan luonnollista. Kun kerran oot ihastunu niin suurentelet asian vakavuutta päässäsi... Se on ihan normaalia sekin, ja kuuluu asiaan. Saatat myös olla uskomattoman mustasukkanen siitä muijasta mikä hänellä on. Koitat myös vetäytyä ystäväsi seuraan niin paljon kuin mahdollista, jopa piinaavan paljon. Saattaa olla että ystäväsi kyllästyy tähän pikkuhiljaa kun ei saa "hetken rauhaa"...
KAIKEN TÄMÄN VUOKSI. Kerro tilanne ystävällesi, mahdollisimman pian. Kävi miten kävi niin sitten ainakin tiedät miten käy ja mikä on tilanne.
"pahinta on epätietoisuus"
sä ymppää minkälaisen hornan kaveri voi sun neuvoilla loppu elämäksi saada ku kertoo sun elämän kokemuksella joka kait on vaan muutama vuosi hinttailua olet aika vastuuton kehoita vaan pitämään mölyt mahassa ja kattelemaan tytsiä niin kyllä se alkaa kiinnostaan
mitähän mahdat muuten meinata tuolla "paranemisprosessilla", ihan niinkun se olisi jokin shokkitilanne. pitäskö siitä aina tulla joku kauhutarina jos nyt kertoo kaverille et on kiinnostunu...? ja jos lähipiiri ja ystävä tulee sen huomaamaan ilman että kertoa, niin eikö se olisi parempi niin. ainakin siis mun mielestä. en ole itte tällästä kylläkään kokenut mutta mitä nyt elämästä tiedän.
jos ET ole itse kokenut niin silloin on parempi olla sanomatta mitään.
Ja se tapa millä se lähipiiri tulee sen huomaamaan ei välttämättä ole kovin kaunista katsottavaa. Ne huomaavat hyvän iloisen kaverin muuttuvan surulliseksi mököttäjäksi. Tämän vuoksi syytä tietämättä ystävät vetäytyvät pikkuhiljaa pois seurasta ymsyms...
Paranemisprosessi tarkoittaa itse ASIASTA parantumista. Jokaikinen ihastuminen häviää ajanmyötä mielestä jokatapauksessa ja vuoden parin päästä asialle lähinnä nauraa. Mutta tilanteen ollessa päällä ei paljoa naurata. Mitä tulee siihen vuoteen pariin niin se on uskomattoman pitkä aika. Ja sinä aikana voi tulla uskomattomia tuhoja ihmissuhde yms rintamille jos asiaan ei saa ryhtiä.
Itse riuduin ensimmäisellä kertaa aikanaan kaapissa ollessani puoli vuotta. Sitten oli jo PAKKO kertoa, olo alkoi olla niin paha. Siitä sitten pikkuhiljaa homma alkoi parantua. Noin puolessa vuodessa ties minkä helvetin masiskohtauksien jälkeen asia alkoi olla haihduksissa ja elämä pääsi eteenpäin. No tuosta nyt on aikaa ja toisella ihastumiskerralla asia oli helpompi sen takia kun ekan ihastumiskerran vuoksi sitten tulin jo kaapista ulos. Toisella kerralla ei tarttenu kertoa kuin "hei oon ihastunu sunhun" ja prosessi meni paljon nopeammin ohitte pikkuhiljaa (: Kolmannella kerralla sitten kävikin päinvastoin mutta se on täysin oma tarinansa, sillon kävikin jo flaksi (:
Sehän tässä pahinta onkin kun elämä "pysähtyy" tuon asian ajaksi. Ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tuota ihastustaan ja muut ympärillä olevat asiat kuten kaverit, koulunkäynnit/työt, raha-asiat ymsyms alkavat polkea paikallaan. Tulee välinpitämättömyys. Ja nuo aiheuttavat juuri ne "tuhot" mistä puhuin. Pahimmassa tapauksessa voi tulla kuvioihin esim alkoholismia jnejne...
Yleensä se ystävälle kertominen nimenomaan EI ole kauhutarina, vaan tarkoitin tuolla että siitä alkaa käänne PAREMPAAN. Epätietoisuus asiasta "onko mulla mahiksia" katoaa, koska sillon TIETÄÄ sitten sen vastauksen. Pahintahan on se epätietoisuus. Se tietty vaatii tuossa tapauksessa kaksi asiaa kerrottavaksi, "hei olen homo" ja vielä "hei oon muuten lääpälläni sunhun". Toi eka onkin se homoilla oleva "ylimääränen vaihe" mitä heteroilla taas ei ole. Joskin useilla heteroillakin on vaikeuksia sanoa tuota TOISTA asiaa. Joten sikäli asia on VAIKEA.
mee sä vaikka tutimaan ruususenunias siitä ;) kun sun elämä on noin hyvin mallillaan ;)
Ja mitä tulee muutaman vuoden hinttailuihin niin tuota kyl se rahtusen pitempi aika on (: