ULKONÄKÖ

Mitä enemmän rakastuu, sitä kauniimmalta toinen näyttää. Näin ainakin minulla. Onko sinulle tärkeämpää se että olet onnellinen hänen kanssaan vai se mitä muut ajattelevat? Ne muuthan eivät elä sinun elämääsi vaan sinä. Jos pohdit tälläista asiaa niin ehkä sinun kannattaisi etsiä itsellesi toinen pari. Et taida olla kypsä vakavaan suhteeseen jos sinua pelottaa muiden reaktiot.

aikalailla kiinni sinun itsetunnostasi. Katsovatko ihmiset oikeasti mitä teet hänen kanssaan vai kuvitteletko vain?

Tosin kun minä rupesin aikoinaan seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa jopa kaverini sanoivat minulle "luulin että otat jonkun komeen". Mutta nykyisin (ollaan oltu yhdessä 8 v.) kukaan ei ihmettele, koska mieheni on hauska, fiksu, empaattinen jne. Kerran jopa eräs miesmalli tuli kyselemään mieheltäni kuinka hän saisi itselleen hyvän naisen, bimboja kuulema kun riittää.

Voisi miettiä sitäkin että mitä vanhempasi ajattelisivat jos toisit näytille kauniin mutta ei niin viehättävä luonteisen?

Mutta onhan se niin että tuleehan sitä silmäiltyä vastakkaisen sukupuolen edustajia vaikka oma kulta olisi miten hyvännäköinen tahansa... oman kullan ulkonäkö ei siksi ole avainasia pettääkö vai ei.

Mutta mieti mikä sinulle on tärkeintä. Jos häpeät naistasi niin kovin, kannattaako jatkaa? Ehkä silloin sinun kannattaa kasvatella omaa itsetuntoa vielä hieman.

Jos sulla pitää pönkittää omaa itsetuntoasi kauniilla naisella, niin unohda hänet heti kättelyssä. Muussa tapauksessa unohda muiden mielipiteet ja teet miten sydän käskee.

Minua ainakin ilahduttaa lukea viestejä, jotka ovat rehellisiä. Sinä kerroit suoraan tunteistasi, joita meillä JOKAISELLA on, mutta ei vaan uskalleta sanoa niitä "ääneen". Moni saattaa ajatella, että onpas pinnallista, mutta sama sanoja törmää omaan pinnallisuuteensa täysin samoilla kriteereillä edes tiedostamatta sitä.

Mutta hei! Tämä oli minulle niin tuttu asia, että haluan ehdottomasti esittää oman kommenttini ja toivottavasti osaan tehdä sen mahdollisimman lyhyesti. Minäkin olen korkeasti koulutettu (nainen) ja yleisesti minua pidetään "kauniina".

Aloin nuorempana seurustella mukavan, luotettavan, rehellisen, hyväluontoisen, akateemisen miehen kanssa. En voinut sietää hänen ulkomuotoaan. Ja minulla oli täsmälleen nuo samat tuntemukset mielessä, joita sinäkin kuvailit. En ryhdy ruotimaan mitkä asiat hänen ulkomuodosaan häiritsivät. Riittänee kun sanon, että en pitänyt hänen ulkonäöstään ja suorastaan pidin häntä vastenmielisen näköisenä. Hän oli ihastunut minuun ja kosi minua aika pian sen jälkeen kun oltiin ekan kerran tavattu (tavattiin kirjeilmoituksen kautta - silloin ei vielä ollut nettiä). Puhuin tästä muutaman ystävättäreni kanssa ja lähimpieni sukulaisteni kanssa ja pahoittelin sitä, että on niin hyvä mies muuten, mutta se ulkonäkö... Jos hän olisi ollut edes "tavallisen" näköinen, se olisi minulle riittänyt, mutta hän oli vastenmielisen näköinen. Hän oli siisti ja piti huolta itsestään, kysymys ei siis ollut mistään hygieniapuolen asioista.

Kaikki sanoivat minulle, että kun oppii tuntemaan toisen hyvin niin ulkonäkö menettää merkityksensä. Minä uskoin siihen. Olimme naimisissa melkein 20 vuotta! Aivan! Mutta en koskaan tottunut. Inhosin seksiä hänen kanssaan vain siksi, että hän oli niin...! Se puoli jäi suhteessa vähäiseksi ja hiipui sitten kokonaan. Avioliittomme ei kaatunut kolmanteen osapuoleen. Minä halusin eron, mutta minulla ei ollut uutta suhdetta enkä ollut koskaan pettänyt miestäni.

Eron jälkeen meni muutama kuukausi kun tyhjyys iski päälle. Ikävä olla yksin. Sitten etsin kaverin, joka viehätti minua ulkoisesti erittäin paljon. En halua kertoa enempää - tämäkin suhde loppui muutamassa vuodessa. Hän jätti minut - no ainakin tiedän miltä tuntuu jäädä jätetyksi. On niin paha olla vieläkin.

Mutta asian ydin kai tuli selväksi. Minä en ainakaan kyennyt rakastumaan tai hyväksymään edes 20:ssä vuodessa ihmistä, jota kohtaan tunsin vastenmielisyyttä ulkoisten ominaisuuksien perusteella jo heti alusta alkaen.

olet rehellinen, mutta samalla melko pinnallinen :). Herää kysymys; mikä sai sinut jatkamaan tämän nykyisen naisen kanssa, jos kerran ajattelet kokoajan, että mitähän muut ajattelevat jne. ja entä jos et pysykään olmaan uskollinen...
Moni kakku päältä kaunis; sanotaan. ja tällä viittaan nyt sinuun ja sinun sisäiseen "olemukseesi" ajatuksiisi.
Sinulla on vierelläsi nainen, joka on luotettava ja hänen kanssaan on hyvä olla; eikö siinä ole hyvä lähtökohta vakaalle ja tasapainoiselle suhteelle?
Tässä minun ajatuksiani.

On oikeastaan ihan sama mistä vastenmielisyytesi naisen ulkonäköä kohtaan johtuu. Jos toista todella rakastaa, ei ulkonäöllä ole mitään väliä. Tai siis, ulkonäön "virheet" sivuuttaa, niillä ei ole merkitystä. Ja lisäksi: naisellasi on oikeus tulla rakastetuksi kokonaisuutena, sellaisena kuin hän on. Ajattelepa, miten pahalta naisestasi tuntuisi, jos tietäisi että häpeät häntä?! En itse ainakaan haluaisi olla sellaisessa suhteessa.

Minusta rehellisintä olisi olla avoin naiselle tästä ongelmasta ja tunnustaa, että häpeät hänen ulkonäköään. Silloin hän varmasti tajuaa freesata itseään ja edes ehostaa sitä mitä ehostaa voi.Samalla kehu häntä hänen plussapuolistaan, ja kerro miksi nämä tekevät hänestä kilpailukykyisen kauniimpienkin naisten rinnalla. Hän varmasti ilahtuu kuulemastaan. Samalla hän saa puntaroida, haluaako tosissaan nolata itseään sun seuralaisena kadulla ;)

Minulla (nainen) oli samanlainen ongelma vuosi sitten keväällä... Olin kyllä valtavan ihastunut ja tapailimme usein, hänen luonaan yleensä. Hän myös pukeutui mielestäni äijämäisesti ja ulkonaliikkuminen hänen kanssaan oli kiusallista. Sitten syksyllä tapahtui jotain, en silloin ymmärtänyt mitä, ja huomasin vapautuneeni "mitä muut ajattelee" -kahleesta.

Se mitä minulle tapahtui oli rakastuminen! Yht'äkkiä hän alkoi näyttämään minusta maailman viehättävimmältä ihmiseltä, näyttää edelleenkin! ;) Olen erittäin onnellinen ja rakastunut ja haluan kaikkien sen tietävän: ollessamme esim. kaupassa minut valtaa halu näyttää kaikille, että tämä on minulle rakas, suukottelemme paljon yleisillä paikoilla. Nyt tuntuu aivan käsittämättömältä miten meinasin ulkonäön antaa vaikuttaa omiin tunteisiini!!! Rohkeutta!

Mieti millaista on elää naisena johon ei rakastuta mutta johon silti otetaan kontaktia, ja ANNETAAN olettaa että ollaan rakastuneita.Koska halutaan vähän maistaa kakun kuorrutusta..Sitä päälläolevaa kakun kauneutta..Ei olla edes kiinnostuneita cremestä ja hillosta sen sisällä ;)

No.Olen useinkin ronski poikatyttö, tai maastoudun sellaiseksi.Olen kuin renttumainen poika mutta oikeasti nainen (biologisesti).Lisäksi hippihenkinen hihhuli.Harrastan vaaraurheilua, pokaan beibejä, kiroilen..Välillä on siistiä leikkiä jätkää.Tämä on suojamekanismini. Sillä meikattuna ja laitettuna olisin vain joku vauvanukke.Usein olen 3-draamassa ollut se joka "on vain kaunis" kun se toinen tyttö on "vienyt miehen sydämen". Eli mies on alunperin rakastanut sitä toista, mutta vähän pelleillyt mun kanssa, koska olin niin vastustamaton.

HUOH.

tietäen, että se on minusta..Tulisi kyllä sellainen olo että mielellään jättäisi vanhemmille esittelyn kokonaan väliin. Ei kukaan halua mennä areenalle jossa on ollut olympialaisia.

Tyytyisin vain tilapäiseen seksisuhteeseen miehen kanssa, jonka seurassa olisi ns. vaikea näyttäytyä koska emme näyttäisi matchiltä.

"Ei niin silmän ilo" = ei superkaunis, ainoastaan kohtalaisen nätti vai suoraan sanoen susiruma? Ehkä et oikeasti hyväksy OMAA "kohtalaisen komeaa" ulkonäköäsi, skaalalla mahtuu aste-eroja.

mun mielestä sun pitää alkaa miettiä, mikä tässä kyseisessä naisessa oikeasti kiinnostaa. tuntuu nimittäin vähän oudolta, että tää ihminen on "henkisesti" niin ylivoimanen ulkosiin avuihin nähden. eikös ihminen, mies tai nainen, vedä toisia ihmisiä puoleensa kokonaisuuden perusteella. onhan koko lajimme kiehtovuus perustunut siihen, että olemme sosiaalis-psykofyysinen kokonaisuus...

itse ainakin kiinnostun ihmisistä, koska miellyn heidän ulkonäköönsä (ensivaikutelmassa ehdoton ykköskriteeri olematta lainkaan pinnallinen!) sitten mukavaan luonteeseen ja sivistyksen tasoon ja muihin samankaltaisiin piirteisiin.

eli siis: mieti omaa mieltymystäs, älä mieti muiden mielipiteitä ja sukella ittees :D tsemppii!

...Katsomaan.... Hall ja iso rakkaus

oletko omien ajatustesi vanki? Katsovatko ihmiset tosiaankin teitä tyyliin "kaunotar ja hirviö" vai tuntuuko sinusta vain siltä?

Eivätköhän vanhempasi osaa muodostaa omat mielipiteensä jos kerran ovat järkevän?? pojankin kasvattaneet jos heille sen mahdollisuuden suot. Ethän sinä kumppania ole hakemassa vanhemmillesi tai kavereillesi vai mitä? Jo muinaiset filosofit ovat sanoneet "elä elämäsi sellaisen kanssa jonka kanssa on hupaisaa keskustella". Nimittäin ulkomuoto on rapistuva luonnonvara, keskustelutaito ym. seikat jotka mainitset eivät.

Miksi et koittaisi vapautua omista kahleistasi ja antaisi teille mahdollisuutta oikeasti? Olla ylpeä siitä että olet saanut rinnallesi mahtavan ihmisen, jonka kanssa viihdyt ja joka saa sinut iloiseksi. Nauru pidentää ikää ja asenne alussa ratkaisee, se on minun mielipiteeni!

Vanha sanontahan kuuluu että... Kauneus on katsojan silmässä.

Ymmärrän ongelmasi. Mielestäni sisäinen kauneus on ehdottomasti tärkeintä. Itse ainakin arvostan paljon enemmän esim. huumorintajua yms. Ulkonäöllinen seikka ei ole niin tärkeää. Toisaalta, kannattaako sellaisen henkilön kanssa seurustella, jos häpeää julkisesti yhdessä olemista? Mielestäni ei ehkä kannata ajatella niin paljon muiden ihmisten mielipiteitä, jos ihmiset haluavat löytää jotain "pahaa" kommentoitavaa tyttöystävästäsi, he löytävät varmasti jostain muustakin kuin ulkonäöllisestä seikasta sanomista. Itse asiassa minullakin on vähän samantyyppinen ongelma ollut: Henkilö itsessään on aivan loistava, mutta häpeäisin hänen kanssa julkisesti olemista, koska muiden ihmisten mielipide tästä henkilöstä on aivan päinvastainen kuin omani. Joskus voi olla vaikeaa olla ottamatta huomioon muiden ihmisten ajatuksia.

Hei,

minun näkökulmastani tätä pulmaa voi miettiä siltä kannalta, minkä painoarvon itse yleensä annat kanssakulkijoiden ulkonäölle? Onko "hyvältä näyttäminen" sinulle elintärkeä asia? Arvioitko ihmisiä enemmän ulkonäön kuin luonteen perusteella? Entä noudatatko itse viimeisiä trendejä habituksesi luomisessa ja onko urheileminen sinulle jokapäiväistä, vietätkö peilin ääressä aikaa? Sallitko kumppaniltasi toisenlaista elämäntyyliä? Halveksitko ihmisiä, jotka eivät pidä niin hyvää huolta itsestään? Jos näin, et voi elää ihmisen kanssa, jota et kunnioita riittävästi.

Toisaalta voi olla, että odotuksesi toista osapuolta kohtaan ovat hyvin korkeat. Nimittäin harvassa ovat ne ihmiset, jotka ovat sekä ulkoisesti että sisäisesti hyvin kauniita. Parisuhteessa aina joistain asioista on opittava tinkimään, mutta tärkeintä on, että osaa rakastaa epätäydellisyyttäkin, sillä täydellinen ei ole kukaan. Mieti siis, mitä arvostat enemmän.

Mulla. Koko kesän oon ollu erään naisen kaa jonka ulkonäkö ei hirveest silmiä hivele. Joskus viime vuon kuitenkin jo ihastuin häneen, mut periaattees en varattuihin koske. No nyt sit kävin näin ja ollaa yhä yhdessä, vaikka hyvin todennäköisesti saisin kauniimpiakin naisia itselleni, vaik omast mielest en hirvee komee oo, vaik kumppanini nii väittääki alvariinsa. Se miks sitte olen hänen kanssaan, on että hää o ihmeen mukava, ja erilainen kuin moni muu.
Mutta ehkä pää pointtina on nii hemmetin monipuolinen seksi :P

Taidat ittekin tietää ettet oo valmis sellaiseen "sydämen sivistykseen", jossa voidaan rakastaa ketä ja mitä tahansa ja arvostaa muita, ulkonäöstä riippumatta.Kuulastaa ihan kuin arvostelisit naisia kuin koiria, "onhan toi ruma rakki kiva, mutta mulle tulee kyllä oikee rotukoira!" ei koiraa karvoihin katsominen. Sita paitsi niinkuin joku tossa mainitsikin se komeuskin on suhteellista; ite en varmaa deittailis tyyppii, joka pönkittää omaa ei-välttämättä-ihan-niin-hyvää ulkonäköään käyttäytymällä noin alentuvasti vaatimattomamman näköistä naista kohtaan! joko turhamaisessa elämässäsi on joku tulla paremmaksi ihmisesksi vaihe, tai olet jollain alitajuisella kostoretkellä jäätyäsi jonkun pelinaisen jalkoihin. säälittävää.

Jos ottaisit yhteyttä muhun niin sit sun ei tarvis enää kulkea häpeillen.. Olen kaikkia edellä mainitsemisiasi asioita ja lisäksi víelä suht fiksu ja mikä näköjään sulle tärkeintä niin olen myös kaunis... Mut joo ehkä ne ihmiset tuntuu susta että ne tuijottais sua koska luultavammin olet jokseenkin epäilyttävän näköinen kun kerran pälyilet kaikkia ihmisiä että mitä ne mahtaa ajatella susta ja sun naisesta... Jep mutta hyviä syksyn jatkoa kuitenkin..

itse näin tosi komean miehen tossa männä päivnä,oli tosi ilo kattellla.Mutta kun se avas suunsa niin,sen pisteet putos valitettavasti heti ainakin puolella...

arvokkainta tässä elämässä on löytää ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Me kaikki vanhenemme ja rypistymme, emmekä ole enää yhtä viehättäviä kuin nuorempana. Ja emmehän me tiedä mihinkä yllättäin sairastumme tms. Merkitseekö ulkonäkö silloin paljoakaan? Epäilen...

Itse arvostan ihmisessä juuri huumorintajua ja luotettavuutta.
Sinulle Papunen sanoisin, että tyttöystäväsi ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään. Hän ei ansaitse sellaista miestä, joka häntä häpeää.

mun mielestä ei voi rakastaa toista jos ei rakasta tämän ulkonäköä myös. Siis, ei se voi olla se oikea, kun itse ainakin koen sen että toiselle voin näyttää "ei minkään näköiseltä" ja toinen voi sanoa ulkonäöstäni että "tosi kaunis". Niin, itse sanoisin suoraan tässä tilanteessa, ettei kannata jatkaa, mutta älä missään tapauksessa sano, että se oli ulkoisista syistä. KUKAAN NAINEN ei pidä siitä että ulkonäköä arvostellaan. Siinä vain kärsii pahasti itsekunnioitus ja vielä rumemmaksi tulee. Ja ennen kaikkea ei voi muistella kovin hyvällä sanojaa. Eli jos haluat, että tämä tyttönen voisi muistella sinua hyvällä, sano että hän on mitä ihanin ihminen, mutta että te ette vain ole tarkoitettu toisilleen, et rakasta häntä TARPEEKSI. Älä missään nimessä mainitse hänen ulkonäöstään sanallakaan. Jollekin hän on kaunotar, se riittää. Kaikille ei tarvitse loistaa kaunottarena, onhan meillä kullakin oma makumme.

Ja MIEHILLE neuvoksi: pelkkä ulkonäkö ei merkitse mitään, kohteliaisuus, ystävällisyys ja huomaavaisuus sekä vastuuntuntoisuus. Ja arvot kun on kohdallaan niin kysyntää on... Mikään viekottelija ei vedä kunnon naisia. Pitää osata olla pidättyvä, eikä suinpäin tormata... Maltti on valttia!:)
p.s. ainakin meillä tytöillä on erilaiset miesmakumme, eli luulisin että ainakaan miesten ei tarvitse katsoa peiliin, riittää että on edellä mainitut asiat kohdallaan.

Tietää siitä että kyselet sitä meiltä täällä.

Oletkohan komea muiden kuin itsesi mielestä? Parempi lopettaa heti alkuunsa mikäli häpeät kulkea hänen kanssaan. Annat mahdollisuuden elää omaa elämää hänelle (etenkin) sekä itsellesi.

Pidätkö itse häntä viehättävänä? Älä nyt mieti mitä muut ajattelevat tai vastaako hän länsimaista kauneusihannetta, vaan mieti onko hän sinusta mukavan näköinen?

Ulkonäkö on kuitenkin alati muuttuva, ja vanhemmiten se rapistuu meillä jokaisella, jopa sinulla Herra Komea. Sen takia ulkoisiin seikkoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, lopulta se joka pitää suhteen kasassa on luonne.

Mutta mutta... jos et pidä edes suhteen alussa häntä viehättävänä, edes vähäsen, niin ei tuosta kovin hyvää minusta seuraa. Rakkaussuhteessa toisen ihmisen haluaminen, myös fyysisesti, on tärkeä seikka.

Eli pidätkö häntä viehättävänä mutta välität liikaa mitä ympäristösi ajattelee ja haluat vierellesi kauniimman pönkittämään statusta, vai etkö pidätkö hänen ulkoista olemustaan vastenmielisenä?

Ensimmäisessä tapauksessa katso peiliin, oletko riittävän kypsä seurustelemaan hänen kanssaan jos toisten ihmisten mielipiteet merkitsevät noin paljon? Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi. Jälkimmäisessä tapauksessa suosittelen että pistät suhteen poikki, jos se toisen ulkonäkö kerta on niin mahdoton. Tosin ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA sano mitään hänen ulkonäöstään. Sano vain että hän on ihana mutta et välitä hänestä sillä tavalla kuin rakastavaisen kuuluisi, vaan rakastat häntä ystävänä.

näe hänessä, voi olla TODELLAKIN, ettei riitä.

Elämme stereotypioiden keskellä. Yhteiskunta vaikuttaa arvoihimme joka puolelta. Kasvamme herkästi ajattelemaan, että ikäeroa ei saa olla liikaa, että miehen tulee olla naista pitempi, että akateeminen ei sovi duunarin heilaksi, että parit ovat yleensa molemmat rumia tai molemmat kauniita (ellei toinen sitten ole kuuluisa ja rikas). Ymmärsit varmaan jo pointin...

Minä olen AINA valinnut mieheni erikoisin perustein ja kuullut suoraa kommenttia siitä, että "kun saisit kenet tahansa niin miksi sitten...". Joka kerta valintoihin on liittynyt kuvaamasi kaltaisia tunteita ja joskus ne ovat kummitelleet suhteen taka-alalla kokoajan.

Kysymys on nyt omasta kasvustasi ihmisenä. Se mitä itse haluat viestittää ympäristöllesi on tärkein asia, eikä pelko ja alistuminen toisten reaktioihin (jotka samalla tavoin voivat muuttua ja kehittyä kuin omasikin).

Seuraa sydämesi ääntä!

vanhempasi vertaavat edellisiin.
Ihan yhtä varmasti unohtavat (ulkonäön )vertailun vuoden aikana jos teillä menee hyvin.
Onko ihmisillä todellakin tapana kulkea ja pohtia ja arvostella tuttaviensa ja ystäviensä ulkonäköä?
Minun mielestäni ainoastaan tuntemattomien ulkonäköön saattaa kiinnittää pientä huomiota.Mitään muuta kun ei heistä tiedä.

Mitä on fyysinen "kauneus"? Eiköhän se jää itse kunkin arvioitavaksi. Olenko kovinkin poikkeuksellinen mies kun minusta nuo missityypit eivät ole erityisen kiinnostavia. Ja mietipä miltä itse kukin voi näyttää kymmenen vuoden päästä? Kahdenkymmenen? Jos perhettä ollaan perustamassa, onko muitten kauniina pitämä parempi vaimo ja äiti ja onko liitto varmemmalla pohjalla? Epäilen.

Tunnut pitävän komeutta ja koulutusta suurena rikkautena.
Minusta korkeasti koulutetut miehet ja komeat ovat jotenkin naisellisia. Tuntuu kuin seurustelisi naisen kanssa. Nuo sinun kysymyksesi paljastavat myös naisellisuuttasi.Elämäsi pyörii peilin ympärillä.
Vähän rumemmat ja ns. remonttireiskat ovat tosi miehekkäitä.
Taidat olla vielä isin ja äidin talutusnarussa. Neuvoisin sinua vähän miehistymään. Ei millään pahalla.

poikanen, mies ei kyselisi noin typeriä. Ja se sinunkin komeutesi voi olla vaan omassa silmässäsi, muista se.

tottakai sä oot sen suloisen,luotettavan ja mukavan naises kanssa kun otat hänen tilalleen jonkun pinnallisen kauniin kanan,joka paljon helpommin pettää sua kun se nykyisesi. Pitemmän päälle se "ei niin kaunis" tyttöystäväsi on paljon parempi kun joku peiliin tuijottelia. Hei oikeesti....ota nyt järki käteen, sä taidat olla itse aika pinnallinen kun tollasta ees kyselet, luulis että on itsestäänselvyys! Ja jos sä tosiaan oot ihastunut siihen niin miksi et olisi sen kanssa? Olisi aikamoisen pinnalista jättää ulkonäön takia mahtava tyttö josta on todella kiinnostunut. Eikä mun mielestä kumppaniaan yleensä häpeä jos on tosissaan rakastunut.

voi veljet... kuule ei tosiaankaan tarvi alkaa miettiin mitä muut ajattelee jos ite tykkää olla jonku kans! ja loppupeleissä ei sitä ulkonäön kans olla loppuelämää vaan sen kultasen ihmisen joka löytyy sieltä kuore alta! :)

anna toisen olla,jos ei oma rohkeus riitä olla toisen arvoinen.