Oona Emilia Anneli. Emilia jotenkin pehmentää kahta niin erityylistä nimeä. :) Tiedän tilanteen, munki "pitää" joskus tunkea tytölle Helenaa. En missään nimessä halua katkaista. Ja poikakaverin suku ja nimi on viel ruotsinkielinen. :)
0Äänestä
Minttu
Nadia kirjoitti:
Oona Emilia Anneli. Emilia jotenkin pehmentää kahta niin erityylistä nimeä. :) Tiedän tilanteen, munki "pitää" joskus tunkea tytölle Helenaa. En missään nimessä halua katkaista. Ja poikakaverin suku ja nimi on viel ruotsinkielinen. :)
Itse päätin heti ekan lapsen saatuani, etten laita omille lapsilleni ristiksi mitään suvussa kulkevaa nimeä enkä ole laittanut. Tiedän monia, jotka kärsivät "pakkonimestään", joten miksi olis jatkettava jotain typerää nimiperinnettä? Jokaisella on oikeus omaan nimeen, perintönimet alas!
0Äänestä
TiiEm
Minttu kirjoitti:
Itse päätin heti ekan lapsen saatuani, etten laita omille lapsilleni ristiksi mitään suvussa kulkevaa nimeä enkä ole laittanut. Tiedän monia, jotka kärsivät "pakkonimestään", joten miksi olis jatkettava jotain typerää nimiperinnettä? Jokaisella on oikeus omaan nimeen, perintönimet alas!
Mä olen toisaaltaan ihan samaa mieltä. En ole koskaan itse pitänyt Anneli nimestä ja päätin joskus että en jatka perinnettä tulevalle tytölleni.
Mutta nyt vanhempana olen oppinut arvostamaan näitä "typeriä" perinteitä. Se ei onneks ole kuin vaan toinen nimi.. Pahempi ongelma tässä on se että tulevan mieheni ekan pojan molemmat nimet on jo suvussa määrätty.. Ja minä kun niin olisin halunnut pojastani Eetun, mutta se ei nyt käy :(
Tottakai voisin taistella ja yrittää päättää että saisin antaa pojallemme minkä tahansa nimen, mutta en halua enää. Pitää kunnioittaa toisten perinteitä, joillekkin ne voi olla hyvinkin tärkeitä.
0Äänestä
Mona
TiiEm kirjoitti:
Mä olen toisaaltaan ihan samaa mieltä. En ole koskaan itse pitänyt Anneli nimestä ja päätin joskus että en jatka perinnettä tulevalle tytölleni.
Mutta nyt vanhempana olen oppinut arvostamaan näitä "typeriä" perinteitä. Se ei onneks ole kuin vaan toinen nimi.. Pahempi ongelma tässä on se että tulevan mieheni ekan pojan molemmat nimet on jo suvussa määrätty.. Ja minä kun niin olisin halunnut pojastani Eetun, mutta se ei nyt käy :(
Tottakai voisin taistella ja yrittää päättää että saisin antaa pojallemme minkä tahansa nimen, mutta en halua enää. Pitää kunnioittaa toisten perinteitä, joillekkin ne voi olla hyvinkin tärkeitä.
On kolmantena nimenä Anneli. Olen inhonnut nimeä ikuisuuden. Nimi valitettavasti kulkee suvussa ja minun varmaan odotetaan antavan tyttäreni nimeksi Anneli. Valitettavasti suku saa pettyä. Olen päättänyt etten missään nimessä anna lapselleni sellaista nimeä, mistä itse en pidä. Niinpä, jos tämä mini on tyttö, on varmaa, ettei nimeksi tule Anneli.
Kyllä sinulla on mielestäni oikeus valita lapsellesi nimi, josta itsekin pidät. Tsem.
0Äänestä
Nadia
Minttu kirjoitti:
Itse päätin heti ekan lapsen saatuani, etten laita omille lapsilleni ristiksi mitään suvussa kulkevaa nimeä enkä ole laittanut. Tiedän monia, jotka kärsivät "pakkonimestään", joten miksi olis jatkettava jotain typerää nimiperinnettä? Jokaisella on oikeus omaan nimeen, perintönimet alas!
Kunniottaa näitä perinteitä. Oma tyttäreni saa ketjun katkaista jos haluaa, mutta minä en halua. Musta on hienoa, että vielä jotain perinteitä vaalitaan nykymaailmassakin, joka on menossa ihan väärään suntaan. Mä haluan joskus kasvattaa lapseni kansainvälisiksi, mutta ennenkaikkea suomalaisiksi! Mun tytöstä ei tuu mitään Ramona Barbara Pamelaa.
0Äänestä
Gemma
TiiEm kirjoitti:
Mä olen toisaaltaan ihan samaa mieltä. En ole koskaan itse pitänyt Anneli nimestä ja päätin joskus että en jatka perinnettä tulevalle tytölleni.
Mutta nyt vanhempana olen oppinut arvostamaan näitä "typeriä" perinteitä. Se ei onneks ole kuin vaan toinen nimi.. Pahempi ongelma tässä on se että tulevan mieheni ekan pojan molemmat nimet on jo suvussa määrätty.. Ja minä kun niin olisin halunnut pojastani Eetun, mutta se ei nyt käy :(
Tottakai voisin taistella ja yrittää päättää että saisin antaa pojallemme minkä tahansa nimen, mutta en halua enää. Pitää kunnioittaa toisten perinteitä, joillekkin ne voi olla hyvinkin tärkeitä.
... ja meidän oli pakko laittaa pojalle nimeksi Eetu, vaikka en yhtään tykkää siitä nimestä. Mieheni on brittiläinen, ja minäkin puolittain, mutta isän puolelta tulee tyhmää nimiperinnettä. Isä sanoi, että loukkaantuu verisesti, jos pojalle annetaan joku kamala englantilaisnimi. Vaikka kyllähän tuo Eetu sitten loppujen lopuksi menee, kun sitä vaan käyttää. Lempinimethän voivat olla mitä vaan, meillä on Little Jackia ja Arnoldia jne... Meillä on tosin edessä muutto Lontooseen, ja siellä sen Eetun kanssa on taas hankalaa...
0Äänestä
Pekka
Nadia kirjoitti:
Kunniottaa näitä perinteitä. Oma tyttäreni saa ketjun katkaista jos haluaa, mutta minä en halua. Musta on hienoa, että vielä jotain perinteitä vaalitaan nykymaailmassakin, joka on menossa ihan väärään suntaan. Mä haluan joskus kasvattaa lapseni kansainvälisiksi, mutta ennenkaikkea suomalaisiksi! Mun tytöstä ei tuu mitään Ramona Barbara Pamelaa.
Hyvä että edes Nadia tajuaa mistä on kysymys. Meillä suomessa tuntuu nimien suhteen vallitsevan lähes täydellinen perinteiden ja tyylitajun puute. Tähän yhdistyy ihmeellinen sopulimeininki, yhtenä vuotena kaikki pojat olivat Toneja ja sitten joka toinen tyttö Jenna.
Uskon vakaasti, että suurin osa lapsista isoksi kasvettuaan arvostaa enemmän perinteistä nimeä kuin syntymävuoden missin tai jääkiekkotähden kaimana olemista.
Eli tässä tapauksessa Anneli on nimiehdotuksen paras osa, Emilia (muotinimi) huonoin.
Toki lapsensa voi sitten oikeastikin nimetä yksilöllisesti, mutta yksilöllisyyttä ei löydy naistenlehtien sivuilta tai rockbiisien sanoituksista.
0Äänestä
Gemma
Pekka kirjoitti:
Hyvä että edes Nadia tajuaa mistä on kysymys. Meillä suomessa tuntuu nimien suhteen vallitsevan lähes täydellinen perinteiden ja tyylitajun puute. Tähän yhdistyy ihmeellinen sopulimeininki, yhtenä vuotena kaikki pojat olivat Toneja ja sitten joka toinen tyttö Jenna.
Uskon vakaasti, että suurin osa lapsista isoksi kasvettuaan arvostaa enemmän perinteistä nimeä kuin syntymävuoden missin tai jääkiekkotähden kaimana olemista.
Eli tässä tapauksessa Anneli on nimiehdotuksen paras osa, Emilia (muotinimi) huonoin.
Toki lapsensa voi sitten oikeastikin nimetä yksilöllisesti, mutta yksilöllisyyttä ei löydy naistenlehtien sivuilta tai rockbiisien sanoituksista.
... että onko nimi muotia vai ei.
Vaan siitä, että nimen on oltava sellainen, joka miellyttää vanhempia. Tai ei ole oltava, mutta vanhemmat haluavat sellaisen nimen laittaa.
Minun mielestäni ei ole mitään väliä, onko nimi muotia vai ei. Minun mielestäni Emilia on todella kaunis nimi, voisin hyvin kuvitella antavani tyttäreni nimeksi Emily (britti kun olen). Eetu sen sijaan... en pitänyt siitä aluksi laisinkaan, mutta nyt siihen on jo tottunut. Muotinimihän sekin kai Suomessa on.
Toisaalta... yleiset nimet ovat käyttäjilleen helppoja. Vanhempana siis. Oi, kun olisikin joku Jaana vaikka (Jaana on sievä nimi). Gemma, vaikka helppo ja yksinkertainen onkin, tuottaa suomalaisille uskomattomia vaikeuksia.
Näin käy varsinkin vanhempien ihmisten kanssa usein.
0Äänestä
Ammattikäyttäjä
Minttu kirjoitti:
Itse päätin heti ekan lapsen saatuani, etten laita omille lapsilleni ristiksi mitään suvussa kulkevaa nimeä enkä ole laittanut. Tiedän monia, jotka kärsivät "pakkonimestään", joten miksi olis jatkettava jotain typerää nimiperinnettä? Jokaisella on oikeus omaan nimeen, perintönimet alas!
Mulla ei ole itselläni mitään suvun nimeä . Sen sijaan nimet ovat syntymäaikani suurimpia muotinimiä. Minua sitoo siis nimet vain aikaan ja kulttuuriin , joka oli silloin olemassa.
Kolmelle lapselleni annoin nimet kovastikin sukuun sidotusti, sattui löytymään kauniita nimiä ja sukunimeemmekin sopivia. Lapset ovat jo aika isoja ja kovin ylpeitä nimistään. Kuulen heidän joskus esittelevän kenestä suvun edeltäjästä heidän nimensä on saanut "alkunsa". Kaikki nimet eivät ole suoria lainoja esi-isiltä . Osa on muunnoksia tapaan : Matti - Matias .
Ihmisen on hyvä kuulua elämässä johonkin ja omat juurensa voi tuntea monella tapaa. Nimi on yksi mahdollisuus , tosin ei ainoa vaihtoehto tai tapa.
0Äänestä
tikru
Oona Anneli on tosi kiva nimi. Emilia on jo joka toisella pikkutytöllä.
0Äänestä
milja
Kieli menee jotenki solmuun tossa Emilia-Anneli-kohdassa. Mites ois Oona Emmi Annelli?
0Äänestä
milja
..Oona Emmi Anneli (ei siis Annelli) :)
0Äänestä
Minä
Ehdottomasti parempi!!
0Äänestä
Oona Anneli!
voi että on nätti nimi ja sointuukin paremmin yhteen kuin Emilia Anneli.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kuis ois Oona Emilia?
Ei käy, pitää olla Anneli, tyhmä perinne :)
Oona Emilia Anneli. Emilia jotenkin pehmentää kahta niin erityylistä nimeä. :) Tiedän tilanteen, munki "pitää" joskus tunkea tytölle Helenaa. En missään nimessä halua katkaista. Ja poikakaverin suku ja nimi on viel ruotsinkielinen. :)
Itse päätin heti ekan lapsen saatuani, etten laita omille lapsilleni ristiksi mitään suvussa kulkevaa nimeä enkä ole laittanut. Tiedän monia, jotka kärsivät "pakkonimestään", joten miksi olis jatkettava jotain typerää nimiperinnettä? Jokaisella on oikeus omaan nimeen, perintönimet alas!
Mä olen toisaaltaan ihan samaa mieltä. En ole koskaan itse pitänyt Anneli nimestä ja päätin joskus että en jatka perinnettä tulevalle tytölleni.
Mutta nyt vanhempana olen oppinut arvostamaan näitä "typeriä" perinteitä. Se ei onneks ole kuin vaan toinen nimi.. Pahempi ongelma tässä on se että tulevan mieheni ekan pojan molemmat nimet on jo suvussa määrätty.. Ja minä kun niin olisin halunnut pojastani Eetun, mutta se ei nyt käy :(
Tottakai voisin taistella ja yrittää päättää että saisin antaa pojallemme minkä tahansa nimen, mutta en halua enää. Pitää kunnioittaa toisten perinteitä, joillekkin ne voi olla hyvinkin tärkeitä.
On kolmantena nimenä Anneli. Olen inhonnut nimeä ikuisuuden. Nimi valitettavasti kulkee suvussa ja minun varmaan odotetaan antavan tyttäreni nimeksi Anneli. Valitettavasti suku saa pettyä. Olen päättänyt etten missään nimessä anna lapselleni sellaista nimeä, mistä itse en pidä.
Niinpä, jos tämä mini on tyttö, on varmaa, ettei nimeksi tule Anneli.
Kyllä sinulla on mielestäni oikeus valita lapsellesi nimi, josta itsekin pidät. Tsem.
Kunniottaa näitä perinteitä. Oma tyttäreni saa ketjun katkaista jos haluaa, mutta minä en halua. Musta on hienoa, että vielä jotain perinteitä vaalitaan nykymaailmassakin, joka on menossa ihan väärään suntaan. Mä haluan joskus kasvattaa lapseni kansainvälisiksi, mutta ennenkaikkea suomalaisiksi! Mun tytöstä ei tuu mitään Ramona Barbara Pamelaa.
... ja meidän oli pakko laittaa pojalle nimeksi Eetu, vaikka en yhtään tykkää siitä nimestä. Mieheni on brittiläinen, ja minäkin puolittain, mutta isän puolelta tulee tyhmää nimiperinnettä. Isä sanoi, että loukkaantuu verisesti, jos pojalle annetaan joku kamala englantilaisnimi. Vaikka kyllähän tuo Eetu sitten loppujen lopuksi menee, kun sitä vaan käyttää. Lempinimethän voivat olla mitä vaan, meillä on Little Jackia ja Arnoldia jne...
Meillä on tosin edessä muutto Lontooseen, ja siellä sen Eetun kanssa on taas hankalaa...
Hyvä että edes Nadia tajuaa mistä on kysymys.
Meillä suomessa tuntuu nimien suhteen vallitsevan lähes täydellinen
perinteiden ja tyylitajun puute.
Tähän yhdistyy ihmeellinen sopulimeininki, yhtenä vuotena kaikki pojat
olivat Toneja ja sitten joka toinen tyttö Jenna.
Uskon vakaasti, että suurin osa lapsista isoksi kasvettuaan arvostaa
enemmän perinteistä nimeä kuin syntymävuoden missin tai jääkiekkotähden
kaimana olemista.
Eli tässä tapauksessa Anneli on nimiehdotuksen paras osa, Emilia
(muotinimi) huonoin.
Toki lapsensa voi sitten oikeastikin nimetä yksilöllisesti, mutta
yksilöllisyyttä ei löydy naistenlehtien sivuilta tai rockbiisien
sanoituksista.
... että onko nimi muotia vai ei.
Vaan siitä, että nimen on oltava sellainen, joka miellyttää vanhempia. Tai ei ole oltava, mutta vanhemmat haluavat sellaisen nimen laittaa.
Minun mielestäni ei ole mitään väliä, onko nimi muotia vai ei. Minun mielestäni Emilia on todella kaunis nimi, voisin hyvin kuvitella antavani tyttäreni nimeksi Emily (britti kun olen). Eetu sen sijaan... en pitänyt siitä aluksi laisinkaan, mutta nyt siihen on jo tottunut. Muotinimihän sekin kai Suomessa on.
Toisaalta... yleiset nimet ovat käyttäjilleen helppoja. Vanhempana siis. Oi, kun olisikin joku Jaana vaikka (Jaana on sievä nimi). Gemma, vaikka helppo ja yksinkertainen onkin, tuottaa suomalaisille uskomattomia vaikeuksia.
"Nimeni on Gemma ______"
"Anteeksi kuinka?"
"Gemma"
"Voisitteko tavata?"
"G-E-M-M-A"
"Siis Gemma?"
"Kyllä, Gemma"
Näin käy varsinkin vanhempien ihmisten kanssa usein.
Mulla ei ole itselläni mitään suvun nimeä . Sen sijaan nimet ovat syntymäaikani suurimpia muotinimiä.
Minua sitoo siis nimet vain aikaan ja kulttuuriin , joka oli silloin olemassa.
Kolmelle lapselleni annoin nimet kovastikin sukuun sidotusti, sattui löytymään kauniita nimiä ja sukunimeemmekin sopivia.
Lapset ovat jo aika isoja ja kovin ylpeitä nimistään. Kuulen heidän joskus esittelevän kenestä suvun edeltäjästä heidän nimensä on saanut "alkunsa". Kaikki nimet eivät ole suoria lainoja esi-isiltä . Osa on muunnoksia tapaan : Matti - Matias .
Ihmisen on hyvä kuulua elämässä johonkin ja omat juurensa voi tuntea monella tapaa. Nimi on yksi mahdollisuus , tosin ei ainoa vaihtoehto tai tapa.
Oona Anneli on tosi kiva nimi. Emilia on jo joka toisella pikkutytöllä.
Kieli menee jotenki solmuun tossa Emilia-Anneli-kohdassa. Mites ois Oona Emmi Annelli?
..Oona Emmi Anneli (ei siis Annelli)
:)
Ehdottomasti parempi!!
voi että on nätti nimi ja sointuukin paremmin yhteen kuin Emilia Anneli.