Kertokaahan jotkut teistä lähiäideistä, miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että ex-miehenne jatkaa elämäänsä eteenpäin?
Iso osa teistä myös pystyy varmaan asian hyväksymään, joten kysymys onkin osoitettu näille ex from hell-tapauksille, joista saa keskustelupalstoilta lukea niin paljon kuin jaksaa.
Miksi pitää:
-mustamaalata lasten isää
-mustamaalata isän UO:ta
-kertoa lapsille täysin perättömiä valheita isästä
-puuttua kaikin mahdollisin tavoin isän uuden perheen elämään
-kiristää tapaamisilla
-käyttää lapsia pelinappuloina
Miksi ei voi:
-kunnioittaa isää lasten toisena vanhempana
-olla tyytyväinen, että lapsilla on elämässään useampia välittäviä ihmisiä ympärillään
-elää omaa elämäänsä ja antaa toisten elää omaansa
-AJATELLA LASTEN ETUA EIKÄ OMAA NAPAANSA
Onko taustalla tarve kontrolloida kaikkea mahdollista ja mahdotonta? Eikö olisi paljon mukavampaa keskittyä siihen, miten itse voi parantaa elämänsä laatua eikä päiväkaudet pohtia mitä ongelmia voisi seuraavaksi järjestää ex-miehelleen?
Iso osa teistä myös pystyy varmaan asian hyväksymään, joten kysymys onkin osoitettu näille ex from hell-tapauksille, joista saa keskustelupalstoilta lukea niin paljon kuin jaksaa.
Miksi pitää:
-mustamaalata lasten isää
-mustamaalata isän UO:ta
-kertoa lapsille täysin perättömiä valheita isästä
-puuttua kaikin mahdollisin tavoin isän uuden perheen elämään
-kiristää tapaamisilla
-käyttää lapsia pelinappuloina
Miksi ei voi:
-kunnioittaa isää lasten toisena vanhempana
-olla tyytyväinen, että lapsilla on elämässään useampia välittäviä ihmisiä ympärillään
-elää omaa elämäänsä ja antaa toisten elää omaansa
-AJATELLA LASTEN ETUA EIKÄ OMAA NAPAANSA
Onko taustalla tarve kontrolloida kaikkea mahdollista ja mahdotonta? Eikö olisi paljon mukavampaa keskittyä siihen, miten itse voi parantaa elämänsä laatua eikä päiväkaudet pohtia mitä ongelmia voisi seuraavaksi järjestää ex-miehelleen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Exä jatkakoon elämäänsä eteenpäin,voi kumpa jatkaisikin ja jättäisi minut rauhaan.
En mustamaalaa lapsille heidän isäänsä,kerron vain totuuden.
Isän uusi avokki on oikeasti yksinkertainen ja häijy,lapseni vihaavat häntä,minun ei ole tarvinnut häntä mustamaalata.
Puutun exän elämään vain silloin kun lapseni ovat siellä ja exä hilluu hulluna humalassa.
Minusta se ei ole tapaamisilla kiristämistä etten suostu sovittujen viikonloppujen muuttamiseen aina kun exä sitä vinkuu.Hänellä on tiedossa viikonloput koska hänellä on lasten tapaamisviikonloppu,sopikoon menonsa sen mukaan.Niin minäkin joudun omat vapaani sopimaan.
Minä alan kunnioittamaan exääni sinä päivänä kun hän asettaa lasten tarpeet omansa edelle ja alkaa maksamaan elatusmaksunsa säännöllisesti.
Minulla on uusi elämä,uusi mies,eikä kiinnosta se apina tippaakaan kenenkä kanssa joskus elin.Vain se että meillä on lapset jotka joudun hänelle antamaan kahdeksi viikonlopuksi kuussa,sitoo minut häneen loppuelämäkseni.Toivottavasti juo itsensä hengiltä mahdollisimman nopeasti,alku on jo lupaava.
joskus sanoi. Itte se exä juttunsa sotkee, ei tod. tartte mua siihen soppan. Itte unohtuu tiskille notkumaan kun pitäs lasta hakee tapaamiseen ja niin edelleen , ei jaksa sitä listaa, se on loputon.
Todella, jois ittensä hengiltä, olis helpompaa.
Pitäs jo uskoa naisten, ei ole kaikki kultaa, mikä kimaltaa, se saattaapi olla kusta.
sain vielä kuulla haukut siitä kuinka huono nainen olen, kun en katsele ukon juomista, en ymmärrä häntä ja olen itsekäs, kun vaadin raittiutta... Niin nämä haukut tuli nyxältä, joka ei voinut ymmärtää kuinka en halua sellaisen kullanmurusen kanssa elää saman katon alla. Kolme kuukautta tämä nyxä kesti viinaa ja heittelyä seinille tai ulos pakkaseen.. enpä juuri ole vahingoniloinen, kun kolahti omaan nilkkaan siellä päässä;)
Te ette ole niitä ex from hell-tapauksia näköjään, joille kysymykseni esitin. Teidän tapauksissanne samat kysymykset voisi esittää niille teidän exillenne.
ne kenelle kysymyksen/set esitit vastaa. itse kans jokin aika sitten olisin kaivannu tietoa näiltä henkilöiltä joilla on tämmöinen "exänkiusausharrastus".. EIPÄ TULLUT YHTÄÄN VASTAUSTA ;) Luulisi et nämä ihmiset olisivat voineet tällä palstalla kertoo nimettöminä miksi näin tekevät, mutta ehkä ovat sitten jo niin sairaita etteivät itsekkään tajua miten idioottimaisesti toimivat..
Eivät tietenkään vastaa! Mutta eräs ystäväni (joka elää avioliitossa) kyllä vastikään pohti minulle, että mikäli hän joskus eroaa, hänestä tulee varmasti kamala ex. Hän jopa sanoi, että hän varmasti haukkuu ja valehteleekin lapsille heidän isästään (tyyliin: isä ei halua teitä luokseen jne.)!! Minä yritin kovasti kysellä, että miksi, ja eihän niin voi tehdä, ja lapset täytyy jättää ulkopuolelle riidoista, ja sellainenhan on oikeaa tyhmyyttä jne. Ei hän osaanut selittää, miksi hän niin tekisi. ONNEKSI eivät ole eroamassa!!
Niinpä. En oikeastaan edes odottanutkaan järkevää keskustelua aiheesta, saatika vastauksia niiltä kenelle kysymykset esitin.
Tästä voitaneen siis päätellä, että se paljon puhuttu exien katkeruus on sittenkin se pohjimmainen syy näiden ex from hell-tapausten käytökselle.
Sääliksi käy...
on lähtenyt suhteesta hoitamatta vanhaa suhdetta ensin pois kunnialla ja kunnolla. Nykyajan pikaelämä liitosta liittoon liitämisineen tuo katkeruutta yhden sun toisen perheen elämään. Puoli vuotta tai vuosi ei ole aika eikä mikään toipua avioerosta.
Entäs minkälainen ex sinusta tulisi?
Eihän eronneet saa uutta uhria jos eivät vieritä kaikkee syytä edellisen laskuun. Uskooko kaikki nykyiset uuden kumppaninsa lurituksiin jotta kaikki vika suhteen epäonnistumisessa on ollut vaan toisessa osapuolessa? Niin juuri, kuka uskaltaa luottaa vastuuntunnottomaan heiluriin, joka ei tiedä mitä elämältä haluaa? Täytyy olla aika epätoivoinen yksinäinen susi jotta jo alentuu uskoon jonkun perheellisen lurituksiin muka pahasta ex muijasta ym. paskan jauhamisesta tältä uudelta kumppaniltaan tai mikä lie huijari se onkaan!
Eivät usko. Kyllä se niin menee, että eroissa syyt löytyy ihan kummastakin. Ja on aivan turha edes aloittaa mitään suhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka muuta väittää. Tai sellaisen, joka itse omalta osaltaan pitää sotaa yllä entiseensä, eihän sellainen ihminen ole vielä mitenkään päässyt yli erostaan.
Olisin tietenkin ihana yh-äitiliini, joka olisi jo ajat sitten vienyt exänsä saunan taa :D Nou worries, eikä mitään sidoksia epämielyttävään menneisyyteen. Valitettavastihan se ei mene niin helpolla... Ymmärrän hyvin että tunteet on vaikeita, jotenkin ne silti täytyisi saada pois lasten korvilta. Lapset kun muodostaa minäkuvansa sen perusteella mitä vanhemmistaan heijastelevat. Eli jos jompaa kumpaa maalataan kovin mustaksi, tai pahimmassa tapauksessa kumpaakin, niin eipä lapsiraukalle kovin hyvää minäkuvaakaan synny. Siksi mieluumminkin järjestää exän haukkujaiset uskottujen ystäviensä kesken, ihan ilman lapsia, joilla muutenkin on tarpeeksi käsittelemistä siinä, ettei perhe enää ole kokonainen. Tai raivoaa katkeruutensa pois vaikkapa tällaisilla keskustelufoorumeilla. ;) Kyllä ne tunteet sitten ajanmyötä helpottuu, ja jos sopimukset lasten asioissa entisen kanssa mättää, niin mars sosiaalitoimeen tekemään vedenpitävät sopimukset joka ikisestä pikkuasiastakin, niin ei tarvitse sellaisista riidellä.
Hei! Tiesitkö että kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi (suomessa 18v.) sinun ei tarvitse antaa lapsiasi kahdeksi viikonlopuksi kuussa Exällesi, vaan voivat itse päättää koska näkevät.
Eli näin ollen, ei lapset sido sillä tavalla sinua häneen välttämättä loppuelämäksi.. Harmi kun olitte yhdessä kun oli noin kamalaa.
En voi kunnioittaa entistä miestäni sen vuoksi, että hän oli minulle väkivaltainen ollessani hänen kanssaan alistusasemassa melkein 20 vuotta. Hänen uusiovaimoaan en voi kunnioittaa, kun muutti meille asumaan puoleksi omistamaani omakotitaloon, vaikka ositus oli vielä tekemättä. Asuin tuolloin välillä yksiössä paossa miestäni ja sillä välin aina exällä oli tämä uusio siellä lasten kanssa touhuamassa ja kaapeissa oli jo hänen tuomiaan tavaroita, vaikka itse olin vasta alkujärkytyksestä asumassa välillä pois. Hän toi kaappeihimme keksejä ja herkkuja, liverteli lapsille ja heillä oli niin auvoisaa, että. Nyttemmin exäni on edelleen osoittautunut keskenkasvuiseksi lasten tapaamisriitelyllä ja ei ole tavannut aikuistumassa olevia lapsia kuin 2 kertaa koko kesän aikana. Itse olen hänen luonaan asuvia lapsiani roudannut reissuissa kaiken aikaa ja yrittänyt parhaani mukaan olla yhteydessä. Nyt olen asian jättänyt omaan arvoonsa ja huolehdin omat tapaamiseni exän luona asuviin lapsiin ja hän huolehtii tai on huolehtimatta omansa. Saavat kyllä elää omaa elämäänsä, exääni en ole ihmisenä kaivannut suhteemme valtavien ongelmien vuoksi. Ne tulevat aina peikon lailla vyöryen mieleeni, jos edes yritän ajatella entistä elämääni. Mitään kaipausta en ole häneen tuntenut. Mutta minun ei tarvitse enää tapella hänen kanssaan, joten en pidä missään asiassa enää yhteyttä häneen. Voi kamalaa ihmisiä ilkeyksien vuoksi.
naisen elämään väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta!! Missä on ihmisen itsekunnioitus?? Miksi annetaan lasten kärsiä?
Ehkä kyse on myös siitä, että haemme syyllisiä eroon, emmekä kykene näkemään, että ero on ollut RATKAISU parisuhteen ongelmille. On paljon helpompi syyttää toista, kuin ottaa itse vastuu omista teoistaan ja ratkaisuistaan.
Minä olen myös lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta, mutta siitä huolimatta kunnioitan ex-miestäni. Mielestäni se, että kunnioitan häntä lapseni isänä on tie siihen, että lapsen etu toteutuu.
Itselläni hyvät välit ex-puolisoon ja hänen naisystäväänsä. Koskaan en ole kokenut tarvetta morkata exää lapsille tai kenellekkään muulle. Lapset menevät mielellään isälleen ja exän naisystävä on heille hyvä aikuinen ystävä. En näe mitään syytä, miksi olla katkera tai mustasukkainen. Erosimme täydessä yhteisymmärryksessä aikanaan ja asiat puhuttiin läpi kunnolla. Olen vilpittömän iloinen, että ex on löytänyt itselleen todella miellyttävän kumppanin, joka arvostaa myös exän lapsia.
Toisaalta tulee mieleen eräs ystävättäreni, joka aiheutti erotilanteessa sekä itselleen, exälleen, lapsilleen ja suvulleen melkoisen stressin syyttämällä ex-miestään kaikesta mahdollisesta. Saikin itselleen marttyyrinkehän niin pitkään, kunnes kävi ilmi, että itsellään oli ollut vuoden mittainen suhde työkaveriinsa. Tosielämän saippuaoopperaa parhaimmillaan. Muuten jopa naurattaisi ellen tietäisi missä jamassa lapset ovat- melkoisia ongelmia tullut mm. koulussa ja sosiaalisissa suhteissa.
Käännäppä tämä asia itseäsi päin. Sillä vika ei löydy äideistä, vaan näistä helluista. Niin kauan kuin ei isillä ollut tällästä jokapaikan hellua, oli lasten ja minun välit hyvät, miltei loistavat. Mutta hellun ilmestyttyä, lapsetkin huomasi, että isällä ei koskaan enää ollut aikaa heille. Ei enää vienyt elokuviin, ei uimaan, pyöräretkille ym ym! Ennen heitä aikaa oli lähes päivittäin, ja nyt aika on kuihtunut olemattomiin!
Samoin menidän kommunikaatio ei enää pelaa mitenkään. Ei vastailla puhelimeen, ei viesteihin eikä yhteishuoltajuudesta ole hajuakaan!
Meillä kaikki lasten yhdessä olot ja keskustelut päättyi hellun löytymiseen, ja ei ollut vaikea aistia vian syytä!
Nyt on isipapan elämä lähes surkeeta, mutta itsehän on tiensä valinnut.
Meidän puolesta olkoon naisia vaikka jokapäivä uusia, mutta turha alkaa heidän syyttää isin ongelmista meitä! Syy on päivän selvä.
se, ettei tietenkään eronnut ihminen ole päivittäin entisensä kanssa tekemisissä, mikä ero sellainen nyt muka on? Ja se mitä tulee lapsiin, riippuu taas siitä, mitä asiasta ollaan sovittu. Jos olet päättänyt olla itse lähivanhempi, niin mitä sitten mariset siitä, ettei etävanhempi ole joka päivä tekemisissä? Jos taas haluat asian toisin päin, neuvottele entisesi kanssa. Mutta ei nää jutut niin mene, että eron jälkeen päivittäin ollaan entisen kanssa tekemisissä. Tärkeiden asioiden puhumiset voi keskittää vaikka niihin päiviin, kun lasta haetaan tai tuodaan. Mieti nyt vähän... tekemisissä päivittäin? Mikä ero se sellanen on muka?
Kyllä minä omat virheeni voisin tunnustaa, jos sellaisia tämän asian suhteen löytyisi. Minä en exästä sano ikinä pahaa sanaa lapsille, vaikka hän minua haukkuukin. Tämän ovat onneksi huomanneet myös lapset, eivätkä enää usko äitinsä juttuja ollenkaan.
Meillä lapset ovat myös nykyään enemmän kuin ennen minun mukaan tuloani. Lapset käyvät tapaamassa myös pelkästään minua silloin kun heidän isänsä on töissä.
Tyypillinen nyxä, kääntää toisten lapset omaa äitiään vastaan! "Lapset eivät usko äitinsä juttuja ollenkaan"! Järkyttävää että noin manipuloit toisten lapsia! kuvittele tilannetta omalle kohdalle, jos sulla ois kersoja ja ne ei uskois sun juttui ollenkaan, kun joku on kääntänyt heidän pään sua vastaan! Miltä tuntuis???
Taaskin joku kiihkoilija, joka jätti lukematta tai ainakin ymmärtämättä viestin, johon vastasi. Väsynyt ja katkera ihminen, hoh hoijakkaa. Eikö siinä juuri sanottu, ettei oltu puhuttu mitään pahaa äireestä, sen sijaan äiree kyllä aktiivisesti yrittää manipuloida lapsiaan. Kyllä mukulat tajuu kun on tarpeeksi isoja, että äiree on vähän katkera, jos se yksinään aina jaksaa viljellä mustamaalaus-juttujaan. Pitäiskö sellasta katkeraa soopaa lasten sitten uskoa vai? Lapset ja vanhemmat on erillisiä ihmisiä, tunteet samoin on erillisiä. Tykkäävät kenestä haluavat, tuskin täällä mesoisit, jos olis ollut puhe, että lapset tykkäävät vaikkapa opestaan, eivätkä piittaa vanhemman puheista, jos se tuntematta kyseistä ihmistä sen paremmin sitä mustamaalaa.
Voivathan lasten vanhemmat olla miten paljon haluavat tekemisissä eron jälkeen, kuinka vaan itse haluavat, sinulla ei lienee siihen muuta sanottavaa, kuin että hyväksy asia, tai häivy/jätä. He eivät pääse vanhemmuudesta eroon, ja on todella hieno asia lasten kannalta, jos voivat olla niinkin hyvissä väleissä siitä huolimatta, että heidän kahden parisuhde ei toiminut.
Exille voi sopia hyvinkin, että keskenään vaihtavat kuulumisia, vaikka vaan asiasta tähden, jotta välit säilyvät ja voivat vaihtaa kuulumisia niin lasten tekemisistä, kuin mistä tahansa, josta jutellaan muidenkin ihmisten kanssa.
Jos exien väliset puheet jäävät siihen, että vaihdetaan kuulumiset lapsia kuskatessa, niin kyllä silloin asiat jäävät hyvin pintapuolisiksi, sen sijaan että lähi voi halutessaan soittaa etälle ja kertoa mitä lapsi/lapset ovat kulloinkin tehneet tai toikaiseet. Uskoisin, että motiivina on vain lapsen etu, ja lähin puolelta myös se, että etävanhempikin saisi olla mahdollisiman paljon mukana lapsen arjessa. Eihän eron tarvitse tarkoittaa sitä, että toivoo exälle pahinta, ja että tämä saisi olla lasten kanssa mahdollisimman vähän!! Ainakin itse haluan tehdä parhaani, että etä ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi, vaan että kokisi, että hänet pidetään mukana lasten elämässä kaiken aikaa.
Tietenkin ymmärrän sinua, jos tämä käytäntö ei miellytä, mutta siitä sinun lienee keskusteltava tämän kumppanisi kanssa, kuin syytettävä siitä tämän exää.
Tottakai! En mä tota tarkoittanutkaan, vaan vastasin vaan edelliseen viestiin. Mun mies on paljon tekemisissä exän kanssa (ei tosin päivittäin, koska ei sitä halua) lasten asioissa, ja minusta tuntuu hyvältä, että lasten äiti on niin hyvä äiti, etteä haluaa pitää lasten isän ajan tasalla tärkeistä jutuista. Kyllä se on lasten etu minunkin mielestäni.
Syy on päivänselvä = lasten isä EI HALUA olla kanssasi päivittäin tekemisissä. Päästä irti jo... Ei jokainen villasukan hukkuminen ole asia, mistä pitäisi infota lasten isää silloin, kun sopimusten mukaan ei ole isän lähiaika. Kun kerran olette eronneet, ymmärrä nyt, että entinen ei voi olla joka päivän ohjelmassa siitä eteenpäin. Jos itse haikailet samaa vapautta, pyydä vaihtamaan lasten lähihuoltajuussysteemi toisin päin. Tai jos sinua niin sieppaa, ettei entinen miehesi ole jatkuvasti tavoitettavissa, kirjoita vaikka sähköpostia niistä kaikista villasukan hukkumisista, isä voi sitten vastata JOS HALUAA ja NÄKEE asian VANHEMMUUDEN KANNALTA TÄRKEÄKSI. Ja jos lapset kaipaavat isänsä aikaa enemmän, miksette ota käytäntöön viikonloppujen lisäksi joka viikkoista isä ja lapset -iltaa? Huom! Ei äiti, isä ja lapset... Come on... Aikuinen ihminen... Crow up! t. eräs exmies
Ehkä se johtuu siitä, että välittää vielä exästä sen verran, että toivoisi tämän parasta.
Usein kun näyttää siltä, että varsinkin jätetty puoliso on altis suhteeseen heti ensimmäisen tarjolla olevan uuden kanssa, ja tätä hän ei useinkaan itse ymmärrä surunsa keskellä, että tämä ensimmäinen ei todellakaan ole aina se paras vaihtoehto edes puolueettomien ihmisten silmissä.
Tuollaisessa tilanteessa on usein hukassa sen kanssa, mitä oikeasti haluaa, ja jätetty kokee tarvetta vain saada siihen hetkeen helpotusta, eikä ajattele asioita pidemmälle. Harmittavam usein jälkeenpäin vasta nähdään asioiden todellinen laita, kun huomataan ajan kanssa, miten sitä onkaan katsonut tätä uutta ruusunpunaisin lasein. Näin siis ehkä exän mielestä.
Yksi varma keino pilata suhteet uuden exään, on se, että tulee kuvioon siinä vaiheessa, kun puolisoiden väliset asiat ovat vielä olleet ratkomatta lopullisesti. Tai "sekaantuu" heidän yhteisiin lapsiin myös liian aikaisessa vaiheessa, tai että esiintyy lasten kanssa julkisesti ennen kuin exälle on kerrottu asiasta.
Myös se, jos esiinnyt tai olet esiintyynyt esimerkiksi halveksivasti tai muuten exää ärsyttävästi, niin voit olla varma, että tämä tullaan aina muistamaan.
Luulenpa, että vika ei suinkaan olekaan aina siinä exässä, vaan ehkäpä syytä on siinä omassa ajattelemattomuudessakin. Jos olet alun alkaen vilpitön ja reilu uutesi exää kohtaan, niin luulenpa että mitään nokkimista ei koskaan tarvitse aloittaa.
Yksi mahdollisuus on myös siinä, että exät käyvät keskenään jotakin "tahtojen taistelua", joka voi juontaa kumman tahansa sanomisista, tekemisistä, tekemättäjättämisistä, ja näin ollen exä ei halua ehkäpä kostoksi tai muusta syystä antaa teidänkään elää onnellisina, jos hänellekään ei ole annetu siihen mahdollisuutta.
Jos kyse ei ole mistään näistä, niin sitten lienee kyse exän mustasukkaisuusta tai jostain sellaista, tai ei vain yksin kertaisesti siedä sinua ja toivo sinulle mitään hyvää.