Ovatko asiat lähteneet etenemään? Oletko saanut oman asunnon? Entä aikuista tukihenkilöä? Olisi mukava tietää.
Kati?
Tiina
7766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
juu hyvin alkanu opiskelut ja kaikki.selvinny oon vaikkaki vähä sossun tuoella mut olen töissä kuraattorin apurina koulussa:)kaikkee hyvää sulle
Sulle kans ;D
Pitää tähän alkuun heti pistää, että tuo jatan kirjoittama viesti ei ollut minulta.
Asiat eivät ole menneet oikein mihinkään suuntaan, ainakaan konkreettisesti. En saa oikein mitään tukia, koska olen vielä 16 (lapsilisä).
Täytän tammikuussa 17, jolloin muutto olisi paremmin mahdollinen, mutta edelleen mietin samoja asioita, kuin ennenkin. Tosin tilannetta helpottaisi itselleni se, että toinen veljistäni jäisi edelleen asumaan tänne, joten en olisi se viimeinen lähtijä. Mutta toisaalta, onko reilua sälyttää se homma veljelleni?
Lisäksi ongelmana on raha. Asumiseen saan kyllä sossulta tukea, ja lämpimän ruoan koulusta, mutta entäpä kaikki koulukirjat, jotka tähän mennessä on lähinnä isäni maksanut? Hän ei maksaisi siinä tilanteessa enää yhtään mitään menojani, ja jo ensimmäisen vuoden kirjoihin on tähän mennessä mennyt yli 300e, eikä kaikkia ole lähellekkään edes hankittu. Vanhoja kirjoja en voi ostaa, koska olemme ensimmäiset uutta opetussuunnitelmaa käyvät oppilaat (=kaikki kirjat on uusittu).
Ammatti-ihmisille en ole asioistani puhunut, enkä näillä näkymin puhukkaan.
Huonoina päivinä olen varma, että muutan heti täytettyäni 17, mutta hyvinä taas ajattelen, että mikäs tässä olessa, kunhan vain pysyttelee illat pois kotoa niin voi ajatella kaikkea muuta.
En pysty millään vastaamaan kahdesta koirasta, koulunkäynnistäni & muutenkin itsestäni ja talostamme. (siivoaminen, ruoka, piha..)
Vaikka kuinka yritän pitää kaiken kunnossa, joku asia aina kärsii. Ja koska kukaan muu ei edes yritä poikkeuksia lukuunottamatta tehdä asian eteen mitään, työ tuntuu turhalta. Onko järkeä käyttää koko päivää siivoamiseen, kun jo parin päivän päästä näyttää kuin mitään ei olisi edes tehty. Oman etuni mukaista olisi vain ottaa ja lähteä, huolehtia vain itsestäni, mutta en haluaisi enkä pysty jättämään kaikkea tätä -ei kenenkään- vastuulle. Eikä sillä niin väliä, onko täällä imuroitu vai ei, mutta jos koirat eivät pääse lenkille kuin kerran viikossa, niin asiat eivät ole ok.
Näitä minä aina pohdiskelen ja yritän miettiä, mikä painaa eniten ja mikä olisi paras vaihtoehto kenellekin.
Minä jatkan sinnikkäästi ehdotuksiani :)
Entäpä jos pitäisit huolen vain omasta ympäristöstäsi esim. huoneestasi ja keittiöstä. Sitten käyt lenkillä koirien kanssa ihan vain hoitaaksesi omaakin kuntoasi. Jätä kaikki muu siivoaminen, kunhan itse kestät.
Kunnalta/kaupungilta voi saada myös siivousapua. Sosiaalityöntekijä voisi olla sinulle hyväksi avuksi. Hän voisi tietää myös, kuka voi auttaa sinua juuri tässä tilanteessa, omassa kotonasi.
Jaksamisia!
Näitä lukiessa mietin aina vakavasti eri vaihtoehtoja, muuttamista ja jäämistäkin. Kukaan täälä kotipuolessa ei tunnu kannustavan minua yhtään. Olen puhunut asiasta äidilleni, ja itseasiassa kesällä soitin ja sanoin, että alan heti etsimään asuntoa, ja hän tyrmäsi ideani heti. Tosin se kaatui muutenkin niihin raha-asioihin. Olen myös jutellut veljieni kanssa ja toinen (joka ei enää asu täälä) oli sitä mieltä, että se on sitten viimeinen niitti isän arkkuun, mutta ei ollut asiasta yhtään pahoillaan, koska heillä ei ole oikein minkäänlaisia välejä.
Toinen veljeni suuttui, koska hän joutuisi vielä jäämään tänne. Lisäksi puhuin asiasta tätini kanssa, ja hän järkyttyi myöskin aika lailla. Hän ei kylläkään tyrmännyt ajatusta, hämmästeli vain. Muutamalle kaverille olen myös puhunut asiasta yleisellä tasolla, eikä heiltäkään mitään kovin kannustavaa puhetta yksin asumisesta tullut.
Ei muiden mielipiteellä sinänsä ole merkitystä, mutta en halua, että veljeni ja äitini sitten hylkäävät minut, koska isäni tekee sen aivan varmasti jos muutan, mutta kestäisin sen kyllä, jos muut perheestäni tukisivat päätöstäni. Kaikki vain tuntuvat ajattelevan, että minä en saisi jättää tätä kaikkea taakseni ja elää VAIN omaa elämääni, vaan että minun pitäisi jotenkin korvata äitini ja tehdä kaikki, mitä hänkin teki. Mutta muuttihan hänkin pois eikä ole paljoa kuulumisia sen jälkeen kysellyt. Tämä "perhe" on joku uppoava laiva eikä tässä mitenkään voi käydä kaikille hyvin, ellei isämme ryhdistäydy, hoida talousasioitamme kuntoon, lopeta juomista ja parannu masennuksestaan, mikä on siis täysin mahdotonta, on sitä jo niin kauan odoteltu, että eipä se siitä mihinkään ryhdistäydy.
Kerran sanottiin veljeni kanssa, että jos juominen ei lopu, muutamme molemmat pois. Tämä oli joskus kevään aikaan, ja selviä päiviä taisi olla kaksi, sen jälkeen on sitten juotu "salaa", ihan kun emme tajuaisi, mitä tyhjät pullot tarkoittavat. "siivosin varaston". Niinpä niin.
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, jos muuttaisin äitini luokse. Hän varmasti kyllä ottaisi minut luokseen asumaan, ongelma on vain se, että hän asuu yksiössä, eikä rahaakaan ole paljoa. Emme kuitenkaan voisi kaksin asua yksiössä, minä ainakin tarvitsen ja haluan omaa tilaa, siis oman huoneen. En ole puhunut tästä äitini kanssa, mutta voisin kysellä asiasta häneltä.
Veljeni kyllä lupasi majoittaa minut, mutta ei hänelläkään ole kuin pieni yksiö, mutta toisaalta, hän käy lähinnä vain nukkumassa siellä.
Toisaalta voisin muuttaa vaikka vähäksi aikaa veljeni luokse, mutta olen päättänyt, että jos lähden, en tule enää häntä koipien välissä takaisin, joten mitä jos asuminen ei todellakaan suju? Sitäpaitsi ei minua enää varmaan kotiin päästettäisi, jos kerran lähtisin.
Mietimme kylläkin veljeni kanssa, että saisinko silti tukia, jos asuisin hänen luonaan? Maksettaisiinko minulle samalla tavalla tukia, kuin jos asuisin yksin jossain vuokrakämpässä, kun että jos asun täysi-ikäisen veljeni kanssa vuokrakämpässä..? Hänellä on nimittäin rahapula, ja olisi hyvä, jos maksaisin puolet vuokrasta, mutta en pysty sitä tekemään, koska en ole missään töissä. (tai olen kyllä, mutta rahat eivät riitä vuokraan)
Ja sitten, jos vanhempani kieltävät minua muuttamasta, voinko silti muuttaa? Olen kuitenkin alaikäinen. Isältäni saan kyllä luvan kiristettyä, sanon vain, että menen joillekin lastensuojeluviranomaisille tms. kertomaan asian laidan, MIKSI en kotona halua asua, mutta äidiltäni en lupaa varmaan saa, ainakaan yksin muuttamiseen. Riittääkö vain toisen vanhemman suostuminen? Enhän edes asu äitini kanssa, eikä hän käytännössä osallistu mitenkään elämääni. Olen myös miettinyt sitäkin, että lapsilisäni menevät äitini tilille, mutta hän ei osta minulle mitään. Ei siis edes mitään ruokaakaan, vaan pitää rahat täysin itsellään. Voinko tehdä asialle jotain? Ei tässä kyllä enää montaakaan kuukautta ole jäljellä, kun sitäkin rahaa tulee, mutta silti, olisi kyllä ihan itsellänikin käyttöä niille rahoille.
Minun mielestäni sinun kannattaisi ottaa asuinkuntasi sosiaalityöntekijään yhteyttä, ihan oikeasti. Näytät hänelle tämän viestiketjun ja sitten alatte puhua asioista niiden oikeilla nimillä, rehellisesti. Sossuilla pitäisi olla paljon tietoa ja taitoa, miten tilanteessasi voit menetellä. Ja kyllä sinä itse saat vaikuttaa asioihin, ihan varmasti. Sossulta saisit ainakin varmaa tietoa, miten voisit menetellä, mitä tukia saisit, miten asuisit yms. kaikki vaihtoehdot tulisi esille ja sitten voisit miettiä ja päättää yksin tai yhdessä jonkun kanssa.
Kyllä läheisetkin ihmiset osaavat olla sitten tyhmiä! Kuinka he voivat olettaa sinun uhraavan nuoruutesi isäsi hoitamiseen???? He eivät varmaan ole halunneet ajatella koko asiaa ja on tuntunut hyvältä jättää se sinun harteillesi. Nyt kun väläytit mahdollisuutta lähteä, kaikki muka ihmettelevät ja kuitenkin eivät itse kestäisi samassa paikassa. Eikä kenenkään edes tarvitse! Se on kohtuutonta!!! Minä en usko, että äitisi tai veljesi sinua hylkää, eiväthän he itsekään ole pystyneet läheskään samaan kuin sinä jo olet. Täytyyhän heidän ymmärtää. Jos he haluavat olla isäsi tukena, menkööt paikan päälle auttamaan, jakakoon vaikka vuoroviikot tai -päivät. Jos he välittävät sinusta, he ymmärtävät sinua ja lähtöhalujasi.
Siis miksi et voisi mennä lastensuojeluviranomaiselle puhumaan? Sitähän varten he ovat, että auttaisivat juuri tällaisissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria. Ja lapsilisät kuuluvat kyllä täysin sinulle ja sinun menoihisi. Kummallista porukkaa! Älä hyväksy tuollaista toimintaa läheisiltäsikään. Minusta tuo on riistoa koko juttu.
Rupeappas nyt vaan terveen itsekkääksi ja mene sinne sosiaalitantan puheille MARS!
Viestejäsi on aina mukava lukea, koska olet ainoa ihminen, joka kannustaa ajattelemaan vain itseäni ja pistämään minut etusijalle.
Menen varmaankin kyselemään ensiviikolla joiltakin lastensuojeluviranomaisilta tms. eri vaihtoehdoista. Enhän siinä mitään voi hävitä, jos en halua muuttaa niin voinhan perääntyä koko jutusta, mikäli niin tahdon.
Ainoa asia, mikä tässä hieman pelottaa on se, että viranomaiset pakottavat minut johonkin tai tekevät päätöksiä puolestani tms. Koska haluan, että saan itse päättää, muutanko vai en, en halua mitään huostaanotto juttuja tai vastaavia. Mutta ehkäpä sielä voi keskustella nimettömänä ja jos ei, niin sitten menen jonkun toisen ihmisen juttusille.
Kiitos kovasti, koska yksin ajattelemalla en olisi varmaan ikinä päätynyt edes tähän ratkaisuun.