Olin tulossa tavallista aikaisemmin kotiin. Huomasin Jennin polkupyörän telineessä, myös hän oli jo kotona. Jostakin syystä halusin mennä sisään hiljaa. Toivoin, että voisin yllättää Jennin jostakin luvattomasta. Ehkä mielessä odotin hänen seikkailevan internetin rajattomassa seksitarjonnassa. Painoin avaimen hiljaa lukkoon, käänsin lukon auki. Varovasti ilman lukon raksahdustakaan sain oven avattua. Otin kengät jalasta ja hiivin hiljaa sisään.
Laskin kengät eteiseen ja kuuntelin hetken, makuuhuoneesta kuului tietokoneen hurina, hymyilin, toteutuisiko toiveeni. Hiivin hiljaa makuuhuoneen ovelle, Jenni istui minuun selin katse tietokoneen ruudulle huomaamatta minun tuloani. Näin Jennin lukevan jotain, hän nojasi kyynärpäällä pöytään pitäen kättä leuan alla. Toinen käsi jos oikein näin, hyväili rintoja. Hiivin hiljaa lähemmäksi.
Vasta nyt huomasin Jennin käsissä vaaleanpunaiset kumihanskat, tai tiskihanskat vai onko ne siivoushanskat. Miksi? Joka tapauksessa näky oli äärimmäisen kiihottava. Pelkäsin jo Jennin viimeistään huomaavan minun kiihtyneen hengityksen tai jopa kuulevan sydämen tykytyksen. Ilmeisesti Jenni oli niin keskittynyt lukemaansa että pääsin yllättämään hänet suukolla päälaelle.
- ”Hyi, kun mä säikähdin”, Jennin sanomista ei tarvinnut epäillä.
- ”Ethän vaan ole täällä tuhmana kuin noin pelästyt?”, utelin Jenniltä.
- ”Ei missään nimessä”, Jenni levittää käsiä jä näyttää viattomalta.
- ”Miks sulla on tollaiset käsineet, onko sulla joku siivous kesken?”
- ”Meinaatko että tää ei olis hyvä kotiasu?”, Jenni nousi ylös tuolilta ja pyörähteli edessäni
- ”Harvoin sä farkkujakaan kotona pidät, enkä tiskihanskoja oo sulla tietsikalla ennen nähnyt”, piikittelin vaikka vaaleat tiukat farkut olivat varsin kiihottavan näköinen yhdistelmä vaaleanpunaisten hanskojen kanssa
- ”Etkö sä pidä naistä farkuista?”, Jenni hieroi toisella kädellään jalkojen välistä, toisella puristeli rintaansa ja huulet lähettivät minulle lentosuukon.
- ”Entä jos sanoisin että EN, ota ne pois”, Kieltämättä halusin Jenniltä housut jalasta mutta en siksi että ne olisivat olleet huonot. Mä halusin jo Jenniä ja nopeasti.
Jenni puisti päätään, istui sängyn reunalle ja ryhtyi avaamaan minulta housuja. Pian Jenni hyväili minua kumikäsineet kädessä, en ollut osannut kuvitellakaan sellaista tapahtuvan minulle. Olin kyllä lukenut seksikeskustelupalstoilta sellaista tapahtuvan mutta sellainen ei tuntunut todelliselle oikeassa elämässä. Se oli enemmän fantasiaa kuin todellisuutta. Päässäni tuntui sumealta, olinko unessa vai hereillä. Jennin hellät käden kosketukset tuntuivat käsittämättömän hyvälle. Halusin hänen jatkavan mutta samalla olisin toivonut sen loppuvan heti ja pääseväni Jennin jalkojen väliin.
- ”Lopeta tai mä tuun”, anelin Jenniltä.
- ”Sä voit ihan hyvin tulla”
- ”Ei ku riisu housut”, huohotin hädissäni.
- ”En vielä”
Mä en kestänyt yhtään enempää vaan laukesin Jennin vaaleanpunaisille käsineille. Otin Jenniä kaulasta kiinni ja kaadoin meidät molemmat sängylle. Mun vartalo teki edelleen tahattomia nytkähdyksiä, minut oli tyhjennetty. Ajattelin, että mä en pääse edes sängystä ylös moneen tuntiin. Jenni lähti hakemaan paperia ja puhdisti minut ja ne ihanat vaaleanpunaiset kumikäsineet.
- ”Tykkästikö?”, Jenni kysyi
- ”Ai tykkäsinkö? Mitä luulet?”, luulin, että mikään ei olisi voinut jäädä epäselväksi.
- ”En mä voi tietää jos et sano”, Jenni levitteli jälleen käsiään, tietämättömän näköinen ilme kasvoillaan.
- ”No tykkäsin ja todella paljon”
- ”Sitten on sun vuoro antaa mulle”, Jennin ilme oli anova.
- ”En mä pysty moneen tuntiin”, valittelin tietäen, että en todellakaan kykene vaikka olisin kuinka halunnutkin.
- ”Harmi, mä ajattelin saada nopeammin, mun pitää varmaan tehdä sitten itselleni”, Jenni huokaili surullisena.
Laskin kengät eteiseen ja kuuntelin hetken, makuuhuoneesta kuului tietokoneen hurina, hymyilin, toteutuisiko toiveeni. Hiivin hiljaa makuuhuoneen ovelle, Jenni istui minuun selin katse tietokoneen ruudulle huomaamatta minun tuloani. Näin Jennin lukevan jotain, hän nojasi kyynärpäällä pöytään pitäen kättä leuan alla. Toinen käsi jos oikein näin, hyväili rintoja. Hiivin hiljaa lähemmäksi.
Vasta nyt huomasin Jennin käsissä vaaleanpunaiset kumihanskat, tai tiskihanskat vai onko ne siivoushanskat. Miksi? Joka tapauksessa näky oli äärimmäisen kiihottava. Pelkäsin jo Jennin viimeistään huomaavan minun kiihtyneen hengityksen tai jopa kuulevan sydämen tykytyksen. Ilmeisesti Jenni oli niin keskittynyt lukemaansa että pääsin yllättämään hänet suukolla päälaelle.
- ”Hyi, kun mä säikähdin”, Jennin sanomista ei tarvinnut epäillä.
- ”Ethän vaan ole täällä tuhmana kuin noin pelästyt?”, utelin Jenniltä.
- ”Ei missään nimessä”, Jenni levittää käsiä jä näyttää viattomalta.
- ”Miks sulla on tollaiset käsineet, onko sulla joku siivous kesken?”
- ”Meinaatko että tää ei olis hyvä kotiasu?”, Jenni nousi ylös tuolilta ja pyörähteli edessäni
- ”Harvoin sä farkkujakaan kotona pidät, enkä tiskihanskoja oo sulla tietsikalla ennen nähnyt”, piikittelin vaikka vaaleat tiukat farkut olivat varsin kiihottavan näköinen yhdistelmä vaaleanpunaisten hanskojen kanssa
- ”Etkö sä pidä naistä farkuista?”, Jenni hieroi toisella kädellään jalkojen välistä, toisella puristeli rintaansa ja huulet lähettivät minulle lentosuukon.
- ”Entä jos sanoisin että EN, ota ne pois”, Kieltämättä halusin Jenniltä housut jalasta mutta en siksi että ne olisivat olleet huonot. Mä halusin jo Jenniä ja nopeasti.
Jenni puisti päätään, istui sängyn reunalle ja ryhtyi avaamaan minulta housuja. Pian Jenni hyväili minua kumikäsineet kädessä, en ollut osannut kuvitellakaan sellaista tapahtuvan minulle. Olin kyllä lukenut seksikeskustelupalstoilta sellaista tapahtuvan mutta sellainen ei tuntunut todelliselle oikeassa elämässä. Se oli enemmän fantasiaa kuin todellisuutta. Päässäni tuntui sumealta, olinko unessa vai hereillä. Jennin hellät käden kosketukset tuntuivat käsittämättömän hyvälle. Halusin hänen jatkavan mutta samalla olisin toivonut sen loppuvan heti ja pääseväni Jennin jalkojen väliin.
- ”Lopeta tai mä tuun”, anelin Jenniltä.
- ”Sä voit ihan hyvin tulla”
- ”Ei ku riisu housut”, huohotin hädissäni.
- ”En vielä”
Mä en kestänyt yhtään enempää vaan laukesin Jennin vaaleanpunaisille käsineille. Otin Jenniä kaulasta kiinni ja kaadoin meidät molemmat sängylle. Mun vartalo teki edelleen tahattomia nytkähdyksiä, minut oli tyhjennetty. Ajattelin, että mä en pääse edes sängystä ylös moneen tuntiin. Jenni lähti hakemaan paperia ja puhdisti minut ja ne ihanat vaaleanpunaiset kumikäsineet.
- ”Tykkästikö?”, Jenni kysyi
- ”Ai tykkäsinkö? Mitä luulet?”, luulin, että mikään ei olisi voinut jäädä epäselväksi.
- ”En mä voi tietää jos et sano”, Jenni levitteli jälleen käsiään, tietämättömän näköinen ilme kasvoillaan.
- ”No tykkäsin ja todella paljon”
- ”Sitten on sun vuoro antaa mulle”, Jennin ilme oli anova.
- ”En mä pysty moneen tuntiin”, valittelin tietäen, että en todellakaan kykene vaikka olisin kuinka halunnutkin.
- ”Harmi, mä ajattelin saada nopeammin, mun pitää varmaan tehdä sitten itselleni”, Jenni huokaili surullisena.
Vastaukset 1
Vanhimmat
njää... hiukka tylsä teksti, mut kyl menettelee.